Rauma elää halliaikaa. Noin uutisoi Helsingin Sanomat juttunsa vuonna 1970, kun Äijänsuon jäähallin rakentaminen (eli tekojään kattaminen) oli meneillään. Uutisessa kerrottiin, että 30 000 asukkaan kaupunkiin on valmistumassa uimahalli vuonna 1972 – ja tarkoituksena on rakentaa myös monitoimihalli samaan urheilukeskukseen. Se valmistui vuoden 1984 alussa.

Uimahallista Hesari tiesi kertoa, että siitä tulee Suomen ensimmäinen elementtirakenteinen. Marraskuussa 1972 järjestettiin ensimmäiset isot kisat, Siniviittauinnit, uudessa hallissa, jota HS kuvasi näin: ”Ei ns. luxusallas, mutta kuitenkin kaikki asiaan kuuluvat laitteet sisältävä”.

Aikuisten lippu muuten maksoi 2,50 markkaa. Se on nelisen euroa nykyrahassa.

Rauman uimahallia laajennettiin 1990-luvun puolivälissä. Jo kymmenen vuotta sitten kaupunginhallitus linjasi, ettei isoja remontteja enää kannata tehdä, vaan on fiksumpaa rakentaa uusi. Karin kampukselle, kadun toiselle puolelle, sellainen valmistui. Uusi uimahalli avataan maaliskuun puolivälissä.

*Vuonna 1972 valmistunut Rauman uimahalli on elinkaarensa päässä. Uusi odottaa uimareita kadun toisella puolella, entisen Lyseon tontilla. (Kuva: Janne Rantanen)*

Äijänsuon jäähallin laajennuksesta olen tällä palstalla muutaman kerran kirjoittanut. Oheinen ilmakuva osoittaa, että hallin laajennustöiden alettua futiskentällä ei voi pelata. Eikä edes halliremontin valmistuttua, kenttä jää liian pieneksi.

Viime perjantaina Rauman kaupunki julkisti Äijänsuon kaavaluonnoksen. Siinä nykyinen futisstadion onkin muutettu treenikentäksi ja tehty lisää tilaa pysäköinnille. Hyvä!

Niin, kunhan uuden stadionin rakentamiseen ryhdytään mahdollisimman pian. Sen kaupungin suurin urheiluseura ansaitsee. Uusi stadion aiotaan rakentaa nykyiselle ”hallinurmelle”. Tilaa saadaan purkamalla vanha uimahalli.

Kun myös entinen paloasema puretaan, syntyy puistomainen yhteys Karin kampukselle. Näin Äijänsuon urheilukeskuksen kehittyminen jatkuu. Sehän alkoi 1960-luvun alussa Suomen kolmannesta tekojäästä ja jalkapallokentästä.

Kirjoitan tämän taas, kun raumalaisena olen ylpeä asiasta: minkä muun kaupungin keskustassa on yhtä monipuolinen liikuntakeskus Suomessa?

*Äijänsuon uusi jalkapallostadion on tarkoitus rakentaa tähän, talviharjoitteluhallin viereen. (Kuva: Janne Rantanen)*

Vaikea on ymmärtää, joskus.

Rauman Satama on hakenut poikkeuslupaa merkittävälle vihreän siirtymän hankkeelle, e-polttoaineen tuotantolaitokselle. ”Tarvitsemme tällaisia vientihankkeita, jotka työllistävät ja kerryttävät verotuloja kymmenien vuosien ajan, on satamayhtiön toimitusjohtaja Janne Virta sanonut.

Poikkeuslupaa tarvitaan Järviluodoissa majailevien merimetsojen vuoksi. EU-direktiivi mahdollistaa, tai oikeammin puoltaa, poikkeuslupaa. Hanke täyttää luonnonsuojelulain kriteerit uusiutuvasta energiasta ja erittäin tärkeästä yleisestä edusta.

Hakemus jätettiin jo lokakuussa, mutta päätöstä ei kuulu. ”Todennäköisesti vuoden 2025 aikana”, kertoi Varsinais-Suomen elyn ylitarkastaja Satakunnan Kansalle.

Että sellainen yleisen edun ohituskaista.

Telia hankki SM-liigan tv-oikeudet, mutta siirsi ne MTV:lle. Sopimus päättyy kahden vuoden päästä. Kalliit urheiluoikeudet mainitaan aina yhtenä Maikkarin tappioiden syynä. (Kuvakaappaus Katsomo)

Lankin takaa. Jääkiekon SM-liiga on huipentumassa. Pysyykö Rauman Lukko neljän parhaan joukossa, mikä takaisi paikan suoraan neljännesfinaaleihin? Se antaisi viikon päivät aikaa parannella vammoja, latautua ja treenata.

Palataan tuohon myöhemmin. Liigakiekkoa liippaa, hyvin merkittävällä tavalla, viime viikon kovin mediauutinen. MTV on siirtymässä norjalaisomistukseen. Mitä se merkitsee urheilun tv-oikeuksille, jotka aina mainitaan keskeisenä Maikkarin tappioiden syynä?

”Kyllä varmaan tv-liiketoimintaan urheiluoikeudet kuuluvat aina jotenkin. On loogista, että jokaisen maan top-urheilulajeista ainakin mietitään, että millaisin ehdoin niitä voisi hankkia, OP:n raumalaislähtöinen analyytikko Kimmo Stenvall kommentoi Iltalehdelle.

SM-liigaa halutaan näyttää, onhan se kotimaan palloilusarjoista suosituin. Muttei mihin hintaan tahansa. Seuraava tv-sopimus ei ehkä olekaan rahakkaampi kuin nykyinen.

Suomen Lehdistöstä luin mielenkiintoisen jutun. Paikallislehti Janakkalan Sanomien päätoimittaja oli tehtäväkierrossa Ilta-Sanomien superuutispäällikkönä.

Mitä oppeja hän vei mukanaan Janakkalaan palatessaan? Uutisen ensimmäinen versio pitää saada ulos nopeasti (kuulostaa tutulta, tätä yritin Länskärissä aina painottaa). Pitää koko ajan kysyä, mikä lukijoita kiinnostaa aidosti.

”Taistelu ihmisten ajasta ja huomiosta on veristä nykyään. En tiedä, mikä on ratkaisu, mutta ratkaisu ei ole jättäytyä siitä kilpailusta poista ja palata aikaan, jossa päätämme, että tämä on tärkeä asia ja tämän me tarjoilemme sinulle, lukija”, sanoi päätoimittaja Veera Visapää.

Noin kai se menee nykyisin, pääpiirteissään.

Sitä vaan pelkään, että liika datan tuijottaminen kaventaa tarjontaa. Tämä korostuu verkossa ja varsinkin somessa, jossa algoritmit määräävät mitä kenellekin näytetään. Paperilehdessä sekä radio- ja tv-uutisissa voimme altistua sellaisillekin uutisille ja jutuille, joiden emme tienneet kiinnostavan meitä.

Yleisö haluaa nauraa, varsinkin täällä maakunnissa, sanoo Rakastajat -teatterin johtaja Angelika Meusel. ”Viihdyttäminen on hyvä asia, mutta en haluaisi tehdä vain komediaa ja farssia. Pyrimme antamaan katsojille jotain, mitä he eivät tienneet haluavansa”, hän linjasi.

Suurin haaste on kuitenkin saada katsoja lähtemään kotisohvaltaan, jossa on tarjolla monenlaista viihdettä televisiosta ja suoratoistopalveluista.

Ja monelle tuntuu riittävän ihan vaan somen selaaminen.

Meusel jaksaa uskoa, että teatterille ja kulttuurille on paikkansa myös tulevaisuudessa. Meusel saattaa hyvinkin olla oikeassa väittäessään, että elävien ihmisten kanssa yhdessä koetut elämykset vaikuttavat meihin syvemmin.

Angelika Meusel puhui Satakunnan kirjallisen kerhon vuosikokouksessa, jossa oli juuri tehty historiaa. Hjalmar Nortamon yli sata vuotta sitten perustama kulttuuriyhdistys oli valinnut ensimmäiset naisjäsenensä, Heli Laaksosen ja Elina Wallinin.

”Jo oli aikakin”, tuumasi Meusel asiasta kuultuaan.

Lienee syytä mainita, että meikäläinen on kyseisen kerhon johtokunnan jäsen.

Teimme hieman historiaa. Hjalmar Nortamon (kuvassa) yli sata vuotta sitten perustama Satakunnan kirjallinen kerho otti ensimmäiset naisjäsenensä, Heli Laaksonen (kuvassa) ja Elina Wallin. Tämän kuvan nappasin, kun Heli kävi aiemmin puhumassa Kirjallisen kerhon kokouksessa. Ne pidetään normaalisti Porin Suomalaisella klubilla, Nortamo-salissa.

Viikon vinkki löytyi tutusta paikasta, kirjasta. Monipuolinen kirjailija Roope Lipasti kirjoittaa kouluvierailusta:

”Maailmasta ei ikinä tule sellaista, etteikö sellainen ihminen pärjäisi, joka osaa lukea ja kirjoittaa. Jos osaa kirjoittaa, osaa yleensä myös ajatella. Se on pääomaa. Pojille mainitsen vielä, että tytöt yleensä tykkäävät fiksuista miehistä, mikä ei ole ihan vähäinen asia.”

Se on siinä!