Viikon varrelta: Äijänsuon jäähallin laajennusurakasta kisaa vain kaksi rakennusfirmaa. Vain Hartela ja NCC ilmoittivat kiinnostuksensa Äijänsuon jäähallin laajennusremontin urakkaan. Rauman kaupunginhallitus valinnee ne tänään tarjousvaiheeseen.

Kaupungin asettama hintakatto on 20 miljoonaa euroa, josta Rauman oma osuus on 13 miljoonaa. Rauman Lukko Oy maksaa vähintään 7 miljoonaa euroa – mutta todennäköisesti enemmänkin, jos ja kun haluaa tason nostoa muun muassa äänentoistoon.

Remontista tulee näyttävä, sillä vanhan kaarihallin kattorakenteet puretaan. Työt painottuvat kahteen kesään. Alkusyksyn 2028 Lukko pelaa vain vieraissa.

Laajennus nostaa hallin kapasiteetin 4500:sta noin 5200 katsojaan otteluissa. Isompia muutoksia tulee ravintola-ja klubitiloihin ja talotekniikkaan. Urheilijoille saadaan uusia oheisharjoittelutiloja.

Neljää sotalaivaa rakennetaan nyt Rauman telakalla samanaikaisesti. Pian alkaa kahden murtajan rakentaminen USA:lle. Aikamoista!

RMC:n mukaan Pohjanmaa-luokan korvetti- ja jäänmurtajahankkeet limittyvät toistensa kanssa. Kaksi jenkkimurtajaa valmistuu vuonna 2028.

Rauma Blues kertoi mielenkiintoisia uutisia. Viime vuosina pääkonsertti on pidetty elokuussa teltassa Parpansalin puistossa, Kanalin partaalla. Tänä vuonna hyvän fiiliksen festari järjestetään jo kesäkuun alussa, yhdessä Rauman Lukon kanssa ja Kivikylän Areenalla.

Bluesien ajankohta ja paikka on vaihtunut vuosikymmenten varrella usein. Kaikki alkoi talvella, "maaliskuus kasikuus", jolloin soitto soi Kalliohovissa ja Rauma-salissa. Sen jälkeen pääkonsertti on ollut laskentatavasta riippuen neljässä tai seitsemässä eri paikassa.

Lonsi Live. Samassa yhteydessä Lukko lanseerasi uuden nimen tapahtumatuotannolleen. Sillä haluttaneen viestiä, että Lukko voi olla tuottamassa tapahtumia muuallakin kuin Äijänsuolla tai edes Raumalla. Itse näen Lonsi Live -nimessä hienon viittauksen Lukon juuriin.

Monen sanomalehden deadline aikaistui merkittävästi, kun Sanoma ja Keskisuomalainen sulkivat lehtipainoja. Aamun printtilehtiin ei saada pelijuttuja, lottonumeroita ynnä muuta. Ja kuntauutiset julkaistaan kaksi päivää vanhoina paperilehdessä.

Jo aiemmin Lännen Median kautta tutuiksi tulleita lehtiä meni kiinni alkuillasta. Ilmestymispäiviä on karsittu, Lapin Kansan printti ilmestyy vain kolmesti viikossa. On helppo ennustaa, että paperilehtien tilaajamäärien pudotus kiihtyy.

Eivät lehdet silti katoa. Ne muuttavat tänne verkkoon. Kustannusrakenne ja ansaintamalli vain pitää monessa talossa miettiä uusiksi.

Viikon varrelta: Olkiluoto kolmosesta tuli soiva peli. ”Olkiluoto 3:n erinomainen luotettavuus oli vuoden suurin onnistuminen. On poikkeuksellista, että uusi laitosyksikkö käy vuoden ilman yhtäkään suunnittelematonta keskeytystä”, sanoi Teollisuuden Voiman sähköntuotannon johtaja Marjo Mustonen tiedotteessa viime viikolla.

Että soiva peli siitä saatiin, kuitenkin.

Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin rakentaminen meni pahasti pitkäksi ja kustannukset roimasti yli budjetin. TVO:n toimitusjohtaja Jarmo Tanhua ja OL3-projektia johtanut Jouni Silvennoinen jaksoivat kuitenkin kärsivällisesti toimittajille painottaa, että tärkeintä on lopputulos: suomalaiset turvallisuusmääräykset täyttävä, tehokas ja luotettava voimalaitos.

OL3 vähentää riippuvuutta sähköntuonnista. Suomen suurimmasta ympäristöteostakin TVO alkoi jossain vaiheessa puhua. Katetta sillekin väitteelle löytyy. OL3 korvaa vanhoja fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia.

Moderni yhteiskunta tarvitsee koko ajan enemmän sähköä. Kantaverkkoyhtiö Fingrid kertoi, että maamme kaikkien aikojen kulutusennätys tehtiin viime torstaina. Kulutusennätyksen tärkeimmät syyt ovat ilmeiset. Alkuvuosi on ollut hyvin kylmä ja tuotanto pääsi joululoman jälkeen taas täyteen vauhtiin. Lisäksi sähkön hinta pysyi kohtuullisella tasolla.

Tai halpaahan sähkö Suomessa on, Euroopan halvinta. Energiateollisuuden mukaan sähköjärjestelmän joustavuus parani viime vuonna. Tuulisten aikojen ylituotantoa saadaan paremmin hyödynnettyä akuilla ja kaukolämmityksen sähkökattiloilla. Sellaisia hankkeita on vireillä Raumallakin.

Sähkön pörssihinnan odotetaan pysyvän tänä vuonna kohtuullisina ja hintaeron Keski-Eurooppaan suurena. ”Toivottavasti tämä houkuttelee myös investointeja taloutemme piristykseksi”, Jukka Leskelä totesi. Niinpä. Investointeja Suomi todella tarvitsee, sillä työttömyys on noussut Euroopan huipputasolle.

Rauman kauppakamarin toimitusjohtaja Nina Pere on seudun firmoja kiertäessään nähnyt paljon hyvää. Omistajat uskovat tulevaisuuteen ja investoivat. Merkittäviä kauppoja on saatu. Tästä puhutaan Peren mielestä liian vähän, eivätkä hyvät uutiset aina median uutiskynnystäkään ylitä.

”Se on sääli, sillä juuri nämä tarinat rakentavat sitä uskoa, positiivista virettä ja mielikuvaa sekä yrityksistä että koko alueesta. Ehkä juuri niiden ansiosta investointeja muualle suunnittelevat yritykset tai muualla asuvat osaajat kääntäisivät katseensa seutukunnalle”, kirjoitti Pere kolumnissaan Satakunnan Kansassa.

Naulan kantaan.

Pere kannusti yrityksiä aktiivisempaan viestintään myös Raumaplussan haastattelussa. ”Positiivisia onnistumisia tapahtuu koko ajan. Niistä pitäisi kertoa, eikä se paljon vaadi. Se rakentaa työnantajamielikuvaa”, sanoi Pere.

Ehkä niin saataisiin rohkaistua myös yksityisiä käyttämään rahaa, jota nyt kertyy ennätysmääriä pankkitileille. Olemme säästämässä itsemme tärviölle kuten Pere tilannetta luonnehti.

Kolumnin muissa aiheissa: Lumen 2026 eli Rauman valotaidetapahtuma, ammattireiska eli Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajaksi valittu Jussi Orell ja Hannes-myrskyn suuret tuhot seudullamme.

Uudenkaupungin autotehdas eli Valmet Automotive kuuluu Rauman telakan ja Patrian lailla niihin yrityksiin, jotka saavat uutta nostetta Euroopan puolustusteollisuuden buumista. Nostetta ”Ämpärporissa” totisesti kaivataankin. Mercedes-Benzin autojen valmistus loppui kokonaan.

Mersuja oli koottu Uudessakaupungissa vuodesta 2013. Uusien autojen myynti on pudonnut niin rajusti, ettei suomalaista sopimusvalmistajaa enää tarvittu. Omat tehtaat Saksassa ja Unkarissa riittävät.

Suomen valtio riensi hätiin ja otti sekä auto- että akkutehtaan haltuunsa. Samalla kiinalainen osakas CATL ostettiin ulos. Se oli välttämätöntä, koska Uudenkaupungin isoa tehdasta halutaan hyödyntää puolustusteollisuudessa.

Joulukuussa uutisoitiin ensin Patrian sopimuksesta. Ensimmäiset panssaroidut ajoneuvot valmistuvat tämän vuoden jälkipuoliskolla.

Pian perään kerrottiin Sisu GT-sarjan sopimuksesta. ”Uuteenkaupunkiin nopeasti luotava jopa 300 ajoneuvon lisäkapasiteetti työllisyysvaikutuksineen on noin 300 työntekijää”, totesi Sisu Auton hallituksen puheenjohtaja Timo Korhonen tiedotteessa.

Saab-Valmetina tämän ikäinen autotehtaan vielä muistaa. Tehtaalla on valmistettu muun muassa Opelin, Talbotin, Samaran, Chryslerin ja Porschen malleja sekä pieniä määriä monen eri merkin sähköautoja. Mutta vasta Mersut nostivat tuotantomäärät Saabin kultavuosien tasolle – ja ylikin.

Tehdas kasvoi henkilöstömäärältään Suomen suurimmaksi. ”Pirunmoinen vauhti rekrykampanjassamme on, sillä 400 henkilöä tarvitaan lisää ja aikaa on seitsemän viikkoa”, kertoi henkilöstöjohtaja Tomi Salo Länsi-Suomelle lokakuussa 2020. Tuo kierros nosti oman henkilöstömäärän 3500:aan.

Melkoista vuoristorataa! Vain puolisen vuotta aikaisemmin tehtaan tuotanto oli keskeytetty kokonaan heikon kysynnän vuoksi. Uusikaupunki on sopimusvalmistaja, joka joustaa ensimmäisenä kysynnän muutosten mukaan.

Geopoliittinen tilanne on muuttunut niin, että sotilasajoneuvoja tarvittaisiin paljon ja heti. Lyhyt toimitusaika on Uudenkaupungin vahva valtti – samalla tavalla kuin Rauman telakan jenkkimurtajien kanssa.

USA:n laiton hyökkäys Venezuelaan oli ikävä muistutus siitä, että Euroopan on pakko nopeasti vahvistaa omaa puolustustaan ja sotateollisuuttaan. Samalla se muistuttaa, että Yhdysvaltojen ja erityisesti Donald Trumpin kanssa kannattaa yrittää pysyä hyvissä väleissä.

Nyt todella testataan presidenttimme Alexander Stubbin arvopohjaista realismia. Siitä ja edellä mainituista aiheista lisää Viikon varrelta -kolumnissa tänään.

Viime kolumnissa sanoin USA:n jäänmurtajadiiliä vuoden suurimmaksi talousuutiseksi. Mutta kovaa kaliiberia on myös ennen joulua julkistettu Patrian Saksan-kauppa: kiinteä yhteisarvo yli miljardi euroa, optioiden kanssa yli kaksi miljardia.

Ilman Suomen Nato-jäsenyyttä telakoiden ja Patrian jättikauppoja ei olisi tehty. Yhteistä kaupoille on sekin, että tuotanto painottuu Yhdysvaltoihin ja Saksaan.

Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko kertoi, että Bundeswehr-kaupan eteen töitä tehtiin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta ennen kuin oli ensimmäisen julkaisukelpoisen uutisen aika.

Haastattelin raumalaislähtöistä Rautalinkoa kesällä 2022. Silloin hän kertoi, että Patria 6x6 on avaamassa oven Saksaan, joka on ollut hyvin omavarainen puolustushankinnoissaan. Rautalinko näki siinä ison mahdollisuuden Patrialle ja sen kumppaniyrityksille.

Länskärin haastattelussa pääaiheena olivat Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset. Sota Ukrainassa oli lähtölaukaus puolustusalan kovalle kilpajuoksulle. ”Nyt kaikki menee mitä pystyy tuottamaan”, Rautalinko kuvasi.

Hän näki yllättävän tilanteen avaavan suuren markkinaraon muullekin suomalaiselle teollisuudelle: Nyt on kaikkien aikojen momentum! Siinä Rautalinko oli oikeassa – ja momentum jatkuu. Sota Euroopassa teki Suomesta tietyissä piireissä trendikkään. Realistisen ja kaukaa viisaan maan, jossa maanpuolustusta ei ajettu alas.

Suomessa ramppaa alvariinsa toimittajia tutustumassa kokonaispuolustukseen. Se kattaa kaikki toimet, joilla yhteiskunta valmistautuu hätätiloihin. Käytännön esimerkkinä ulkomaisille journalisteille voidaan esitellä pommisuojaa, jossa pelataan salibandya.

Viikon varrelta -kolumnissa näistä tarkemmin. Muina aiheina uutisvälttelyn yleistyminen, miksi toimittajien on vaikea kirjoittaa hyviä uutisia ja vaihtoehtoiset totuudet.

Neljän jäänmurtajan rakentaminen Suomessa Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle oli vuoden 2025 kovin talousuutinen. Murtajista kaksi tehdään Rauman telakalla, kaksi Helsingissä ja loput yhdentoista aluksen sarjasta USA:n telakoilla.

Rauma tai Helsinki saanee pian vielä yhden jäänsärkijäkaupan, Suomen oman Ainon. B+-luokan murtaja on jenkkimurtajia pienempi, mutta monella tavalla tärkeä Suomelle.

Ilmiselvää on, että Suomen pitää korvata vanhenevaa murtajakalustoa, jotta turvataan elintärkeä ulkomaanliikenne myös talvisin. Ilmaston lämpeneminen tekee jääolosuhteista entistä haastavampia.

Tärkeä uusi jäänmurtaja on myös Suomen meriteollisuudelle. Arvokas referenssi maailman parhaalle suunnittelun, rakentamisen ja laitetoimittajien verkostolle. Ainon pitäisi olla valmis vuonna 2029, jotta Suomi saa hankkeelle myönnetyn 42 miljoonan euron EU-tuen. Kokonaisbudjetti on 170 miljoonaa euroa.

Mahtuuko Aino vielä Rauman telakan aikatauluihin sotalaivojen ja jenkkimurtajien jatkeeksi? Kyllä, vastaa RMC:n toimari Mika Nieminen.

Raumalainen liikemies Ari Salmi osti Lasikylän kiinteistön neljä vuotta sitten. Hän on käyttänyt yli kolme miljoonaa euroa huonokuntoisten rakennusten kunnostamiseen. Viime kuussa kerrottiin yli 650 000 euron investoinnista uuteen lasikeskukseen, jonka ytimenä hehkuu moderni lasinpuhallushytti.

Nuutajärven Lasin toimitusjohtaja Teija Koskinen kiittelee Salmen sitoutumista ja panostuksia. ”Tämähän on ihan huippujuttu. Se on ihan selvää, että tästä lähtee Nuutajärvi nousuun”, sanoi lasikylän toimari paikallislehdelle.

Urjalan Nuutajärvellä on puhallettu lasia vuodesta 1793, mutta toiminta oli hiipumassa. ”Näin, että Nuutajärvellä oli tapahtumassa jotain peruuttamatonta, ja minulla oli osaamista sekä varallisuutta estää se”, teollisuusneuvos Salmi sanoo Nuutajärven Lasikylän uusilla nettisivuilla.

Rauman sellutehdas seisoo melkein kuukauden. Vuosihuollosta ei ole kyse, vaan tarpeesta rajoittaa tuotantoa. Tilanteen vakavuudesta viestii, että Joutsenon tehtaan seisokki kesti puoli vuotta. Trumpin syy, no ainakin osaksi.

Rauma julistaa joulurauhan. Raatihuoneen edustalle jouluaattona kokoontuneelle kaupunkilaisten joukolle – niin kuin on tehty yhtäjaksoisesti lähes 350 vuoden ajan. Perinne on koruton, mutta koskettava.

Näistä aiheista pidemmin Viikon varrelta -kolumnissa tällä kertaa.

Viikon varrelta -kolumnista: ”Tällä hetkellä meitä ei uhkaa mikään sotilaallisesti”, sanoi prikaatikenraali Jami Virta rotaryklubimme järjestämässä itsenäisyyspäivän tilaisuudessa. Mutta kenraali jatkoi perään, että Venäjä pysyy uhkana. Itänaapurillamme on valmius isoihin riskeihin ja tappioihin, myös pitkäaikaisesti.

Ja vaikka drooneista paljon puhutaan, mikään vanha sotimisen keino ei ole poistunut Venäjän keinovalikoimasta. Ukrainassa se on nähty. Venäjä lienee menettänyt hyökkäyssodassa yli miljoona miestä, kuolleina tai haavoittuneina. ”Suomenkin on varauduttava tarvittaessa myös pitkään kulutussotaan”, sanoi kenraali Virta.

Epävarmuuden aiheuttamista, väärän tiedon levittämistä ja pyrkimys heikentää sisäistä turvallisuuttamme. Siinä osa Venäjän Suomessa käyttämästä keinovalikoimasta.

Hybridivaikuttamisen kohteeksi joutuvilta kysytään resilienssiä, kriisinkestävyyttä. Emme saisi murtua henkisesti kuormittavissa tilanteissa ja menettää uskoamme tulevaisuuteen. Kenraali Virta nosti tässä yhteydessä esille tärkeän pointin: ”Yleissivistys on yksi keskeinen tapa varautua mahdollisiin uhkiin.”

Yleissivistyksen ylläpitämisessä luotettavalla journalismilla on muuten valtavan suuri merkitys. Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän epäilemme. Se liimaa yhteiskuntaa, kun luotamme toisiimme.

Porin prikaatia komentava Virta kertoi, miten tämän päivän varusmiehiä ja sotilaita koulutetaan moderniin sodankäyntiin. Kyllä se vaikutuksen teki. Poistuin itsenäisyysjuhlasta levollisin mielin, sikses.

Suomi käy esimerkiksi ennakoivasta varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta, josta sotilaallinen maanpuolustus on vain osa. Toki tärkeä osa.

Porin prikaati täyttää muuten helmikuussa 400 vuotta. Perustajaksi katsotaan Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf, joka lähetti joukkoja Puolan sotaan. Porilaisten marssi kertoo rykmentin seuraavista taisteluista: ”Pojat kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti”.

Vain tässä yhteydessä olen ylpeästi porilainen.

Jääkiekon SM-liigassa pelataan ensi talvena ”superkausi”, jonka jälkeen useampi joukkue pudotetaan. Superkausi on edessä myös Rauman paperitehtaalla, jos UPM ja Sappi saavat yhteisyrityksensä pystyyn pistää.

Painopaperien kysynnästä on 20 vuodessa sulanut yli puolet. Metsäyhtiöt ovat sulkeneet koneita niin, ettei paperin myyntihinta laskisi samassa suhteessa. Ja onnistuneet siinä yllättävän hyvin. Sanomalehden päätoimittajana oli vaikea uskoa, että laskevilla markkinoilla paperin hinta nousee jyrkästi.

UPM ja Sappi ovat graafisten paperien markkinajohtajat Euroopassa. Siksi kimppayritys vaatii EU-kilpailuviranomaisen hyväksynnän. UPM Rauman tehtaan pitää jatkossa jättää sisäisessä kannattavuusrankingissa pitää jättää taakse myös Kirkniemi ja muita Sappin tehtaita.

Painotalojen pudotuspeliä olen lehtimiehenä seurannut suurella mielenkiinnolla. Tylkki ja totinen paikka oli kymmenisen vuotta sitten. Kävin päätoimittajana katsomassa, kun omaa lehteä viimeisen kerran painettiin tutussa paikassa Raumalla – kadun toisella puolella.

Lehtipainojen väheneminen on aikaistanut sanomalehtien deadlinea. Tällä viikolla joillakin Satakunnan Kansan paperilehden lukijoilla voi mennä aamukahvi väärään kurkkuun, kun lehdessä ei ole juttuja Lukon tai edes Ässien edellisillan matseista.

Ei vaan pysty, kun lehti painetaan Vantaalla.

Näistä aiheista tällä kertaa viikkokolumnissa.

Venäjän vakoilulaiva Jantar aiheutti marraskuussa huolta Britanniassa. ”Tutkimusalus”, jolla voidaan muun muassa kartoittaa ja vaurioittaa merikaapeleita, liikkui jälleen Britannian aluevesien reunamilla. Merikaapelien kautta kulkee 95 prosenttia tieto- ja rahaliikenteestä. Kaapelin katkeaminen aiheuttaisi melkoisen kaaoksen brittien arjessa, terveydenhuoltoa myöten.

Mutta miten tämä liittyy Raumaan? Siitäkin tässä kolumnissa.

Fingrid rakennuttaa kallista kantaverkkoa kiihtyvään tahtiin, onhan sähkön kulutuksen ennustettu tuplaantuvan kymmenessä vuodessa. Kuka maksaa tarvittavat miljardien eurojen verkkoinvestoinnit?

Jälleen askeleen lähempänä ydinjätteen loppusijoituksen aloittamista, tiedotti Posiva viime viikolla. Se sai muistelemaan pitkän tien yhtä vaiketta, ikimuistoista vierailua ”Hard Rock Laboratoryssa”.

Maailmanperintökohteissa pyrimme käymään, jos lähelle osuu. Myönnän usein mainitsevani muka ohimennen, että meillä Raumalla näitä Unesco-kohteita onkin kaksi. Nyt vierailimme kolmen kohteen kaupungissa – mutta vaikuttava näky on myös kaupungin tuoreempi vau-pytinki, jossa suomalainen osaaminen on väkevästi esillä.

Arvot ovat yrityskulttuurin ja sen muutosten peruskiviä. Pitää toimia ja johtaa arvojen mukaisesti, painotti entinen työnantajani. Firman neljä arvoa muistin unissani. Niistä ensimmäinen on asiakaslähtöisyys.

Olen työskennellyt muutaman viikon Välimeren lämmössä. Pitkäaikaisen pomoni Heikki Marvan puheet arvojen tärkeydestä ovat pyörineet täällä päässäni päivittäin, kun olen asioinut eri paikoissa Espanjan Aurinkorannikolla.

Mahtaako espanjan kielessä olla sellaista sanaakaan kuin asiakaslähtöisyys?

Rauma nousi kärkikymmenikköön konsulttiyhtiö WSP:n Alueiden tutkimus -vertailussa, jossa Suomen kunnat laitettiin järjestykseen elinvoimaindeksin mukaan. Vihreässä siirtymässä WSP rankkasi Rauman ykköseksi. Putkessa onkin isoja kutkuttavia jättihankkeita, joista ainakin osa toteutuu.

WSP nosti esille vahvan teollisuuden, Rauman isot investoinnit, murtajatilaukset, henkilöjunan ja E16-tien. Viime mainittu saa kaupunginjohtaja Esko Poikelan visioimaan suuria: ”Uskon, että saamme vielä lauttayhteyden Gävleen.”

Rauman elinvoimasta puhuimme Satu Saarisen kanssa Raumaplus-podcastissa. Rauman seudun tulevaisuuden hän näkee valoisana. ”Täällä on osaamista ja korkean tason tekemistä. Ylpeyttä ja kasvun nälkää saisi olla enemmän”, toimialajohtaja arvioi.

Enkä malta olla lisäämättä, että uudistuneista työvoimapalveluista puhuttaessa Saarinen julisti näin: ”Me uskomme asiakaslähtöisyyteen ja tavoitteellisuuteen. Haluamme tietää, mistä palvelusta työllistyy parhaiten.”

Siis asiakaslähtöisyys ihan ekana.

Kiva siis palata kotimaahan, vaikka siellä onkin paskemmat kelit kuin täällä Aurinkorannikolla.

Rahapelien mainosraha houkuttaa suomalaismediaa. Kansainvälisten pelifirmojen palvelemiseksi Alma News Media aikoo lisätä panostuksia urheilusisältöihin etenkin Iltalehdessä. Sanoma Media Finland vastaa varmasti, keihäänkärkenään Ilta-Sanomat.

Keskisuomalainen-konserni perustaa valtakunnallisen urheilumedian, joka on lukijoille ainakin aluksi ilmainen. KSML-konsernin uutismedioiden juttuja hyödynnetään uudessa sporttimediassa ja toisinpäin.

Olin rakentamassa samanlaista valtakunnallista jääkiekkomediaa. Länsi-Suomea, Raumalaista ja Radio Ramonaa kustantanut Marva Media lanseerasi Kiekkoareenan vuonna 2012. Aluksi keskityimme Lukkoon, Ässiin ja Tepsiin.

Kaudelle 2017-2017 Kiekkoareena laajeni valtakunnalliseksi, mutta vuoden 2018 lopulla oli pakko sammuttaa valot. Kävijämäärät olivat kasvaneet lupaavasti, vaan eivät yltäneet valtakunnallisia mainostajia kiinnostavalle tasolle.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että Kiekkoareenaan olisi pitänyt panostaa enemmän. Siihen ei pienellä perheyhtiöllä ollut rahkeita.

Mutta yritettiin ainakin.

Muissa Viikon varrelta -aiheissa: kouluja käymätön raumalainen keräsi jättiomaisuuden – Kordelinin säätiö tukee yhä suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria, Metsä Groupin suuret säästötalkoot, Rauman telakan kuulumiset, Digirata tekee tilaa Rauman henkilöjunillekin.

Viikon varrelta: Yrityskaupat murensivat Lännen Median perustukset. Lännen Median tarun päättyminen uutisoitiin hiljattain kaikissa suurissa suomalaismedioissa, joskin aika pienellä. Ymmärrettävästi, sillä pieneksi LäMe kävikin ennen kuolemaansa.  Alussa yhteistoimitus oli maamme suurin. Nelisenkymmentä toimittajaa teki journalismia kahdelletoista maakuntalehdelle.

Muistan kuin eilisen sen päivän, kun ensi kertaa tutustuin Lännen Mediaan. Miksi, siitäkin kirjoitan kolumnissani tällä kertaa. Lännen Mediassa oli alkujaan mukana kaksitoista sanomalehteä, nimen mukaisesti läntiseen Suomeen painottuen.

Länsi-Suomi ei kuulunut perustajiin, mutta ehti olla mukana hyvän matkaa. LäMe teki Länskäristä selvästi paremman. Myös henkilökohtaisesti muistot ovat lämpimät ja positiiviset. Päätoimittajien, yhteistoimituksen johdon ja LäMen hallituksen kokouksista ammensin paljon oppia ja oivalluksia.

Valitettavasti yhteistoimituksen resursseja leikattiin vuosittain, kun lehtitalot kamppailivat eloonjäämisestä. Alan keskittyminen eteni pala palalta. Lopulta LäMessä jäljellä olivat enää Turun Sanomat ja Ilkka-Pohjalainen. Yhteistoimituksessa työskenteli enää kolme journalistia. LäMeä alusta saakka johtanut Matti Posio siirtyi jo Keskipohjanmaan päätoimittajaksi.

Aihetta vahvasti liipaten: ”Suomen Murdoch” eli Vesa-Pekka Kangaskorpi ennakoi tuoreessa kirjassa, että Suomeen jää vain kolme isoa lehtitaloa. Suosittelen kirjaa, jos yrittäjätarinat, median lähihistoria ja tulevaisuus tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostavat.

Muissa aiheissa tällä kertaa teatteria Raumalta ja Porista.

Raumalla iloittiin viime viikolla, kun Spirit of Tasmania V lähti pitkälle kotimatkalleen. RMC:n avoimet ovet houkuttelivat telakalle tuhansia ihmisiä. Grillimakkaroitakin syötiin yli 2000, vaikka toiset tyytyivät pullakahveihin.

Rauman telakalla rakennetaan parhaillaan sotalaivoja Merivoimille ja valmistellaan USA:n jäänmurtajien rakentamista. RMC kisaa myös Suomen murtajatilauksesta.

Ruotsi sen sijaan on tilaamassa jäänsärkijän Etelä-Koreasta kuten tällä palstalla aiemmin ennakoin. Miten mahtaa käydä 40 miljoonan euron EU-tuelle, jonka Ruotsi hankkeeseen sai? Tuki on tarkoitettu eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Tasmaniassa ihmeteltiin samaan aikaan uusia pahoja mokia, joita tässä laivaprojektissa tuntuu riittävän. Niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että uudet upeat laivat pääsevät aloittamaan liikennöinin vasta vuoden päästä – kotisataman laituria ja terminaalia vasta rakennetaan.

Nyt kyse oli yllättävästä viiden miljoonan euron lisälaskusta. Varustamo oli inhimillisen erehdyksen takia antanut väärät speksit satamarakentajille. Pian perään kuultiin, että osavaltio joutuu tekemään 40-50 miljoonan euron pääomasijoituksen varustamoon. TT-Linen kassa on tyhjä ja velkaa tappiin saakka.

Muissa aiheissa: älyvapaassa päivässä on järkeä, Suomen kaupunkeihin sijoittuvat dekkarisarjat ja viikon oivallus.

Viikon varrelta: Usein hyviä asioita tapahtuu, kun oikeat ihmiset ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hyvä esimerkki ovat jäänmurtajatilaukset. Liki mahdottomana pidetyt jenkkikaupat toteutuivat, koska presidentteinä ovat Donald Trump ja Alexander Stubb – ja geopoliittinen tilanne on merkittävästi muuttunut.

Toki myös toisinpäin. Vaikka Stubb osaa puhua ja toimia kuin aito jenkki, hän tuskin olisi päässyt poikkeukselliseen asemaansa ilman suomalaista jäänmurtajaosaamista.

Pienemmässä mitassa näen samaa Rauman henkilöjunaliikenteessä. Tänä vuonna valtio päätti rahoituksesta, joka palauttaa henkilöjunat Rauman-radalle 40 vuoden tauon jälkeen.

Rauman seutu on lobannut henkilöjunien puolesta todella pitkään. Useimmat taisivat jo menettää toivonsa, mutta viimein rahaa löytyi. Varmasti merkitystä on sillä, että pääministeri Petteri Orpo on tottunut luottamaan Matias Marttiseen. Orpo antoi Marttiselle keskeisen roolin, kun hallitusohjelmaa tehtiin – ja nimitti raumalaisen työministeriksi.

Hallitustyössä pelin henkeen kuuluu, että kaikki saavat jotain, jota näyttää omilleen. Samat hyvät perustelut tälle rahoitukselle on ollut osoittaa jo pitkään. Mutta hyvä, että edes tässä hallituspöydässä ne riittivät.

Junalla pääsen Tampereelle tunnin nopeammin kuin bussilla. Junasta tulee varteenotettava vaihtoehto myös Helsingin reissuille. Suunniteltu matka-aika on kolme ja puoli tuntia.

Viikko sitten arvelin, ettei Rauman telakan perinteistä leipälajia, matkustaja-autolauttojen rakentamista, taideta vähään aikaan harrastaa. Väärin arveltu. Neljän sotalaivan sekä kahden tai kolmen jäänsärkijän lomaan mahtuisi kuulemma Viking Linen täyssähköisen Tallinnan-laivan tekokin. Sellaisia on tavoitteena tilata Raumalta kaksi Helsinki–Tallinna-reitille.

Suomen maakuva kirkastui, kun presidentit Donald Trump ja Alexander Stubb kättelivät murtajadiilin. Se on erinomaista mainosta Suomelle, pienelle maalle, jota jenkit eivät juuri tunne.

Murtajakaupat luovat mielikuvaa korkeasta osaamisesta. Sellaisesta kyvykkyydestä, jota ollaan valmiita ostamaan ulkomailta, vaikka laissakin sanotaan, että omasta maasta pitäisi hankkia.

Tärkeä näkökulma on turvallisuus. Trumpin silmissä Suomi on puolustamisen arvoinen ystävä, kun täällä rakennetaan jäänsärkijöitä Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle.

Toisena pääaiheena on Suomen kolmanneksi vanhimman jäähallin, Äijänsuon, mittava laajennusremontti. Rauman Lukko on jo kolmatta kertaa maksamassa miljoonia euroja kaupungin hallin kunnostuksesta.

Oudosti rajattu kuva? Ei vaan tarkoituksella. Presidentti Alexander Stubb tutustui sotalaivojen rakentamiseen viime maaliskuussa Rauman telakalla. RMC hyödynsi tilaisuuden ja esitteli, että tällaisesta paksusta teräksestä pystymme rakentamaan myös jäänmurtajia. Vaikka USA:lle. (Kuva: Janne Rantanen)

Pullo kallista Bollingeria pöytään, jos tämä menee maaliin. Niin otsikoin Viikon varrelta -kolumnin elokuun alussa. Menneen viikonlopun aikana samppanjapulloja korkattiin Raumalla. Ja nimenomaan tuota merkkiä. Rauman telakalla todella rakennetaan kaksi jäänsärkijää Yhdysvalloille. Työnimiksi sopisivat ”Trump 1” ja ”Trump 2”. Ilman Donald Trumpia näitä kauppoja ei olisi Suomeen saatu.

Ja onnittelut toki myös Davien Helsingin telakalle, joka niin ikään saa rakentaa kaksi murtajaa USA:n rannikkovartiostolle. Lohkotöitä tehdään Porin Mäntyluodossa, vanhalla Rauma-Repolan telakalla, jonka Davie osti syksyllä.

Miljardiluokan diilien valttikortteina olivat Trump ja onnistunut liittoutuminen amerikkalaisten kanssa.

Toisena pääaiheena: loppuuko Raumanmeren Juhannus, joka kasvatti Rauman tunnettuutta ja vetovoimaa nuorten aikuisten silmissä? Vai tarttuuko tilaisuuteen Rauman Lukko?

Syvien tunnelien salaisuus. Kuulostaa meikäläisen korviin Enid Blytonin Viisikko-kirjan nimeltä, mutta on oikeasti osa The Sunday Timesin otsikkoa: Secrets of the deep, deep tunnels where nuclear waste is buried. (Salaisuudet syvien, syvien tunnelien, joihin ydinjäte haudataan.)

Asiayhteydestä lukija jo arvannee mistä on kyse. Alaotsikko sen kertoo: Melkein puoli kilometriä maanpinnan alla, suomalaiset insinöörit ovat sulkemassa radioaktiivista materiaalia turvallisesti ikiajoiksi – Britannia haluaa tehdä saman.

Eurajoen Olkiluodossa on siis käyty. Laatulehden toimittaja oli mukana brittiasiantuntijoiden Suomen-vierailulla. Posiva on aloittamasssa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ensimmäisenä koko maailmassa.

Kuvanosto Ruotsin puolustusministerin vierailulta Rauman telakalla. Siitäkin kirjoitan viikkokolumnissa.

Meyer Turku pääsi viime viikolla kertomaan, että viidennen Icon-luokan jättiristeilijän tilaus on varmistunut. Vakiasiakas vahvisti odotetusti kuudennen laivan option ja uutena vielä seitsemännen. Eikä siinä vielä kaikki: varustamo varasi saman tien rakennusaikaikkunat kymmeneksi vuodeksi.

Turun telakka on rakentanut Royal Caribbeanille jo 25 laivaa, eikä loppua näy. Aina vaan suurempia ja hienompia risteilijöitä. Olisi kiva päästä surisemaan kärpäsenä katossa, kun funtsivat mitäs vau-juttuja seuraavaan alukseen keksittäisiin.

”Olemme innoissamme voidessamme jatkaa yhteistyötä Meyer Turun kanssa. Icon-luokka on ensimmäinen laatuaan oleva sarja, joka tarjoaa poikkeuksellisia lomakokemuksia ja vie meidät uuteen innovaatioiden aikakauteen, joka mullistaa lomateollisuuden vuoteen 2036 mennessä”, sanoi Royal Caribbean Groupin toimitusjohtaja Jason Liberty tiedotteessa.

Innoissamme ovat myös suomalaiset. Ainakin pitäisi olla, sillä jokainen Turun jättiristeilijä tarkoittaa 13 000 henkilötyövuotta Suomeen.

Maailman hienoimpien risteilijöidensuunnitteluun ja rakentamiseen osallistuu myös monia Rauman seudun yrityksiä.

Viikkokolumnissa tutusti muitakin aiheita. Tällä kertaa kirjallisuutta, futisbisnestä sekä monisatavuotista kaupunkielämää ja köyhyyden suhteellisuutta.

Rauman meriteollisuus on paljon enemmän kuin viime aikoina paljon julkisuutta saanut telakkayhtiö RMC. Sen naapureina on kaksi maailmanluokan firmaa, Kongsberg Maritime Finland ja Steerprop. Potkurilaitebisnes pyörii hyvin.

Kongsberg on kaksikosta vanhempi ja suurempi. Suomen yhtiö teki viime vuonna liikevoittoa yli sata miljoonaa euroa. Sen pienemmän, Steerpropin hyviä uutisia saimme lukea viime viikolla. Raumalaisyritys toimittaa propulsiojärjestelmän tutkimusjäänmurtaja Polarsterniin.

Tapahtuu toki telakallakin. RMC rakentaa jo kolmea sotalaivaa Merivoimille samanaikaisesti. Vauhti kiihtyy niin kuin turkulaisveljesten tutussa laulussa.

Mutta eihän tuossa kuvassa näy merta? Ei niin, mutta kuin näissä Viikon varrelta -kolumneissa on yleensä useampi ajankohtainen aihe. Kerron Rauman suurista suunnitelmista Äijänsuon urheilukeskukseen.