Rahapelien mainosraha houkuttaa suomalaismediaa. Kansainvälisten pelifirmojen palvelemiseksi Alma News Media aikoo lisätä panostuksia urheilusisältöihin etenkin Iltalehdessä. Sanoma Media Finland vastaa varmasti, keihäänkärkenään Ilta-Sanomat.

Keskisuomalainen-konserni perustaa valtakunnallisen urheilumedian, joka on lukijoille ainakin aluksi ilmainen. KSML-konsernin uutismedioiden juttuja hyödynnetään uudessa sporttimediassa ja toisinpäin.

Olin rakentamassa samanlaista valtakunnallista jääkiekkomediaa. Länsi-Suomea, Raumalaista ja Radio Ramonaa kustantanut Marva Media lanseerasi Kiekkoareenan vuonna 2012. Aluksi keskityimme Lukkoon, Ässiin ja Tepsiin.

Kaudelle 2017-2017 Kiekkoareena laajeni valtakunnalliseksi, mutta vuoden 2018 lopulla oli pakko sammuttaa valot. Kävijämäärät olivat kasvaneet lupaavasti, vaan eivät yltäneet valtakunnallisia mainostajia kiinnostavalle tasolle.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että Kiekkoareenaan olisi pitänyt panostaa enemmän. Siihen ei pienellä perheyhtiöllä ollut rahkeita.

Mutta yritettiin ainakin.

Muissa Viikon varrelta -aiheissa: kouluja käymätön raumalainen keräsi jättiomaisuuden – Kordelinin säätiö tukee yhä suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria, Metsä Groupin suuret säästötalkoot, Rauman telakan kuulumiset, Digirata tekee tilaa Rauman henkilöjunillekin.

Viikon varrelta: Yrityskaupat murensivat Lännen Median perustukset. Lännen Median tarun päättyminen uutisoitiin hiljattain kaikissa suurissa suomalaismedioissa, joskin aika pienellä. Ymmärrettävästi, sillä pieneksi LäMe kävikin ennen kuolemaansa.  Alussa yhteistoimitus oli maamme suurin. Nelisenkymmentä toimittajaa teki journalismia kahdelletoista maakuntalehdelle.

Muistan kuin eilisen sen päivän, kun ensi kertaa tutustuin Lännen Mediaan. Miksi, siitäkin kirjoitan kolumnissani tällä kertaa. Lännen Mediassa oli alkujaan mukana kaksitoista sanomalehteä, nimen mukaisesti läntiseen Suomeen painottuen.

Länsi-Suomi ei kuulunut perustajiin, mutta ehti olla mukana hyvän matkaa. LäMe teki Länskäristä selvästi paremman. Myös henkilökohtaisesti muistot ovat lämpimät ja positiiviset. Päätoimittajien, yhteistoimituksen johdon ja LäMen hallituksen kokouksista ammensin paljon oppia ja oivalluksia.

Valitettavasti yhteistoimituksen resursseja leikattiin vuosittain, kun lehtitalot kamppailivat eloonjäämisestä. Alan keskittyminen eteni pala palalta. Lopulta LäMessä jäljellä olivat enää Turun Sanomat ja Ilkka-Pohjalainen. Yhteistoimituksessa työskenteli enää kolme journalistia. LäMeä alusta saakka johtanut Matti Posio siirtyi jo Keskipohjanmaan päätoimittajaksi.

Aihetta vahvasti liipaten: ”Suomen Murdoch” eli Vesa-Pekka Kangaskorpi ennakoi tuoreessa kirjassa, että Suomeen jää vain kolme isoa lehtitaloa. Suosittelen kirjaa, jos yrittäjätarinat, median lähihistoria ja tulevaisuus tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostavat.

Muissa aiheissa tällä kertaa teatteria Raumalta ja Porista.

Raumalla iloittiin viime viikolla, kun Spirit of Tasmania V lähti pitkälle kotimatkalleen. RMC:n avoimet ovet houkuttelivat telakalle tuhansia ihmisiä. Grillimakkaroitakin syötiin yli 2000, vaikka toiset tyytyivät pullakahveihin.

Rauman telakalla rakennetaan parhaillaan sotalaivoja Merivoimille ja valmistellaan USA:n jäänmurtajien rakentamista. RMC kisaa myös Suomen murtajatilauksesta.

Ruotsi sen sijaan on tilaamassa jäänsärkijän Etelä-Koreasta kuten tällä palstalla aiemmin ennakoin. Miten mahtaa käydä 40 miljoonan euron EU-tuelle, jonka Ruotsi hankkeeseen sai? Tuki on tarkoitettu eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Tasmaniassa ihmeteltiin samaan aikaan uusia pahoja mokia, joita tässä laivaprojektissa tuntuu riittävän. Niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että uudet upeat laivat pääsevät aloittamaan liikennöinin vasta vuoden päästä – kotisataman laituria ja terminaalia vasta rakennetaan.

Nyt kyse oli yllättävästä viiden miljoonan euron lisälaskusta. Varustamo oli inhimillisen erehdyksen takia antanut väärät speksit satamarakentajille. Pian perään kuultiin, että osavaltio joutuu tekemään 40-50 miljoonan euron pääomasijoituksen varustamoon. TT-Linen kassa on tyhjä ja velkaa tappiin saakka.

Muissa aiheissa: älyvapaassa päivässä on järkeä, Suomen kaupunkeihin sijoittuvat dekkarisarjat ja viikon oivallus.

Viikon varrelta: Usein hyviä asioita tapahtuu, kun oikeat ihmiset ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hyvä esimerkki ovat jäänmurtajatilaukset. Liki mahdottomana pidetyt jenkkikaupat toteutuivat, koska presidentteinä ovat Donald Trump ja Alexander Stubb – ja geopoliittinen tilanne on merkittävästi muuttunut.

Toki myös toisinpäin. Vaikka Stubb osaa puhua ja toimia kuin aito jenkki, hän tuskin olisi päässyt poikkeukselliseen asemaansa ilman suomalaista jäänmurtajaosaamista.

Pienemmässä mitassa näen samaa Rauman henkilöjunaliikenteessä. Tänä vuonna valtio päätti rahoituksesta, joka palauttaa henkilöjunat Rauman-radalle 40 vuoden tauon jälkeen.

Rauman seutu on lobannut henkilöjunien puolesta todella pitkään. Useimmat taisivat jo menettää toivonsa, mutta viimein rahaa löytyi. Varmasti merkitystä on sillä, että pääministeri Petteri Orpo on tottunut luottamaan Matias Marttiseen. Orpo antoi Marttiselle keskeisen roolin, kun hallitusohjelmaa tehtiin – ja nimitti raumalaisen työministeriksi.

Hallitustyössä pelin henkeen kuuluu, että kaikki saavat jotain, jota näyttää omilleen. Samat hyvät perustelut tälle rahoitukselle on ollut osoittaa jo pitkään. Mutta hyvä, että edes tässä hallituspöydässä ne riittivät.

Junalla pääsen Tampereelle tunnin nopeammin kuin bussilla. Junasta tulee varteenotettava vaihtoehto myös Helsingin reissuille. Suunniteltu matka-aika on kolme ja puoli tuntia.

Viikko sitten arvelin, ettei Rauman telakan perinteistä leipälajia, matkustaja-autolauttojen rakentamista, taideta vähään aikaan harrastaa. Väärin arveltu. Neljän sotalaivan sekä kahden tai kolmen jäänsärkijän lomaan mahtuisi kuulemma Viking Linen täyssähköisen Tallinnan-laivan tekokin. Sellaisia on tavoitteena tilata Raumalta kaksi Helsinki–Tallinna-reitille.

Suomen maakuva kirkastui, kun presidentit Donald Trump ja Alexander Stubb kättelivät murtajadiilin. Se on erinomaista mainosta Suomelle, pienelle maalle, jota jenkit eivät juuri tunne.

Murtajakaupat luovat mielikuvaa korkeasta osaamisesta. Sellaisesta kyvykkyydestä, jota ollaan valmiita ostamaan ulkomailta, vaikka laissakin sanotaan, että omasta maasta pitäisi hankkia.

Tärkeä näkökulma on turvallisuus. Trumpin silmissä Suomi on puolustamisen arvoinen ystävä, kun täällä rakennetaan jäänsärkijöitä Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle.

Toisena pääaiheena on Suomen kolmanneksi vanhimman jäähallin, Äijänsuon, mittava laajennusremontti. Rauman Lukko on jo kolmatta kertaa maksamassa miljoonia euroja kaupungin hallin kunnostuksesta.

Oudosti rajattu kuva? Ei vaan tarkoituksella. Presidentti Alexander Stubb tutustui sotalaivojen rakentamiseen viime maaliskuussa Rauman telakalla. RMC hyödynsi tilaisuuden ja esitteli, että tällaisesta paksusta teräksestä pystymme rakentamaan myös jäänmurtajia. Vaikka USA:lle. (Kuva: Janne Rantanen)

Pullo kallista Bollingeria pöytään, jos tämä menee maaliin. Niin otsikoin Viikon varrelta -kolumnin elokuun alussa. Menneen viikonlopun aikana samppanjapulloja korkattiin Raumalla. Ja nimenomaan tuota merkkiä. Rauman telakalla todella rakennetaan kaksi jäänsärkijää Yhdysvalloille. Työnimiksi sopisivat ”Trump 1” ja ”Trump 2”. Ilman Donald Trumpia näitä kauppoja ei olisi Suomeen saatu.

Ja onnittelut toki myös Davien Helsingin telakalle, joka niin ikään saa rakentaa kaksi murtajaa USA:n rannikkovartiostolle. Lohkotöitä tehdään Porin Mäntyluodossa, vanhalla Rauma-Repolan telakalla, jonka Davie osti syksyllä.

Miljardiluokan diilien valttikortteina olivat Trump ja onnistunut liittoutuminen amerikkalaisten kanssa.

Toisena pääaiheena: loppuuko Raumanmeren Juhannus, joka kasvatti Rauman tunnettuutta ja vetovoimaa nuorten aikuisten silmissä? Vai tarttuuko tilaisuuteen Rauman Lukko?

Syvien tunnelien salaisuus. Kuulostaa meikäläisen korviin Enid Blytonin Viisikko-kirjan nimeltä, mutta on oikeasti osa The Sunday Timesin otsikkoa: Secrets of the deep, deep tunnels where nuclear waste is buried. (Salaisuudet syvien, syvien tunnelien, joihin ydinjäte haudataan.)

Asiayhteydestä lukija jo arvannee mistä on kyse. Alaotsikko sen kertoo: Melkein puoli kilometriä maanpinnan alla, suomalaiset insinöörit ovat sulkemassa radioaktiivista materiaalia turvallisesti ikiajoiksi – Britannia haluaa tehdä saman.

Eurajoen Olkiluodossa on siis käyty. Laatulehden toimittaja oli mukana brittiasiantuntijoiden Suomen-vierailulla. Posiva on aloittamasssa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ensimmäisenä koko maailmassa.

Kuvanosto Ruotsin puolustusministerin vierailulta Rauman telakalla. Siitäkin kirjoitan viikkokolumnissa.

Meyer Turku pääsi viime viikolla kertomaan, että viidennen Icon-luokan jättiristeilijän tilaus on varmistunut. Vakiasiakas vahvisti odotetusti kuudennen laivan option ja uutena vielä seitsemännen. Eikä siinä vielä kaikki: varustamo varasi saman tien rakennusaikaikkunat kymmeneksi vuodeksi.

Turun telakka on rakentanut Royal Caribbeanille jo 25 laivaa, eikä loppua näy. Aina vaan suurempia ja hienompia risteilijöitä. Olisi kiva päästä surisemaan kärpäsenä katossa, kun funtsivat mitäs vau-juttuja seuraavaan alukseen keksittäisiin.

”Olemme innoissamme voidessamme jatkaa yhteistyötä Meyer Turun kanssa. Icon-luokka on ensimmäinen laatuaan oleva sarja, joka tarjoaa poikkeuksellisia lomakokemuksia ja vie meidät uuteen innovaatioiden aikakauteen, joka mullistaa lomateollisuuden vuoteen 2036 mennessä”, sanoi Royal Caribbean Groupin toimitusjohtaja Jason Liberty tiedotteessa.

Innoissamme ovat myös suomalaiset. Ainakin pitäisi olla, sillä jokainen Turun jättiristeilijä tarkoittaa 13 000 henkilötyövuotta Suomeen.

Maailman hienoimpien risteilijöidensuunnitteluun ja rakentamiseen osallistuu myös monia Rauman seudun yrityksiä.

Viikkokolumnissa tutusti muitakin aiheita. Tällä kertaa kirjallisuutta, futisbisnestä sekä monisatavuotista kaupunkielämää ja köyhyyden suhteellisuutta.

Rauman meriteollisuus on paljon enemmän kuin viime aikoina paljon julkisuutta saanut telakkayhtiö RMC. Sen naapureina on kaksi maailmanluokan firmaa, Kongsberg Maritime Finland ja Steerprop. Potkurilaitebisnes pyörii hyvin.

Kongsberg on kaksikosta vanhempi ja suurempi. Suomen yhtiö teki viime vuonna liikevoittoa yli sata miljoonaa euroa. Sen pienemmän, Steerpropin hyviä uutisia saimme lukea viime viikolla. Raumalaisyritys toimittaa propulsiojärjestelmän tutkimusjäänmurtaja Polarsterniin.

Tapahtuu toki telakallakin. RMC rakentaa jo kolmea sotalaivaa Merivoimille samanaikaisesti. Vauhti kiihtyy niin kuin turkulaisveljesten tutussa laulussa.

Mutta eihän tuossa kuvassa näy merta? Ei niin, mutta kuin näissä Viikon varrelta -kolumneissa on yleensä useampi ajankohtainen aihe. Kerron Rauman suurista suunnitelmista Äijänsuon urheilukeskukseen.

Hiilidioksidin talteenotto, josta viikko sitten kirjoitin, on osaratkaisu taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, sanoo Metsä Groupin johtava ilmastoasiantuntija Timo Lehesvirta. ”Suomi lämpenee eniten. Ei 1,5 astetta, vaan 5,1 astetta. Tänään Suomessa istutettu puu kohtaa Keski-Euroopan nykyiset olosuhteet”, Lehesvirta kertoi Metsän tiedotustilaisuudessa Raumalla.

Viikkokolumnissa sivuutin tuon mielenkiintoisen asian, koska raumalaisittain uutisarvoisinta oli hiilidioksidin talteenotto. Sitä kun on pilotoitu Rauman sellutehtaalla, joka on hyvin potentiaalinen sijoituspaikka, mikäli Metsä Group tekee investointipäätöksen. Hiilidioksidille käyttäjiä on tarjolla Raumalla ainakin kaksin kappalein. Tietysti sillä edellytyksellä, että Luoto Energia ja Norsk e-Fuel päättävät omista investoinneistaan.

Lehesvirran kommentit jäivät pyörimään mieleen. Pakkohan toimittajan oli tsekata, että noinko hullusti asiat ovat.

Ovat ne, ikävä kyllä.

Kaija Pehu-Lehtosella oli hyviä uutisia, kun hän viime torstaina palasi Rauman sellutehtaalle, jonka johtajana hän työskenteli vuosina 2001-2008. Nyt Pehu-Lehtonen vetää Metsä Groupin hiilidioksidin talteenotto -hanketta.

Näkymä on kutkuttava. Ilmastonmuutoksen pahista, joka nyt karkaa tehtaan piipusta harakoille, voidaan hyödyntää vihreässä siirtymässä. Puuperäisellä hiilidioksidilla voidaan korvata fossiilisia raaka- ja polttoaineita muun muassa liikenteessä ja kemian teollisuudessa.

”Osana vetytaloutta tämä mahdollistaisi uuden teollisuuden syntymisen Suomeen”, sanoi Pehu-Lehtonen mediatilaisuudessa.

Rauman sellutehtaalla on suvella pilotoitu talteenottoa. Pehu-Lehtosen mukaan laitos on toiminut hyvin sellutehtaan savukaasuilla. Metsä Group selvittää parhaillaan teollisen mittakaavan koelaitoksen rakentamista.

Jääkiekkokausi käynnistyi Raumalla virallisesti viikonloppuna. Lukko pelasi kaksi ensimmäistä otteluaan Mestarien liigassa (CHL). Seurasin kotimatsit Lausannea ja Bolzanoa vastaan, jälkimmäisen tarkalla silmällä paikallisradion kommentaattorina. En kuitenkaan tarjoa tässä jäätävää analyysiä Lukon mahdollisuuksista suomen- tai euroopanmestaruuteen.

Katson nyt isompaa kuvaa.

Minulla on ollut tapana sanoa, että Lukko on Raumalla ehkä tärkein niistä asioista, jotka eivät ole oikeasti tärkeitä.

Tällä tarkoitan, ettei Rauman seudun menestys ole siitä kiinni, voittaako vai häviääkö Lukko. Ei edes Satakunnan derbyissä, kun vastassa on rakas ystävä Porin Ässät.

Nyt sain käsiini raportin, joka pakottaa muotoilemaan vanhan väitteeni hieman toisin.

Naantalin kirjajuhlilla tein jotain sellaista, mitä olisi pitänyt tehdä paljon useammin esimiestehtävissä. Kävin antamassa positiivista palautetta Samuli Putroa haastatelleelle toimittaja Kalle Taloselle. Mainittakoon, etten tunne Talosta henkilökohtaisesti.

Talonen kiitti ja kertoi oppineensa ottamaan kehuja vastaan. Taito sekin, muuten. Kuinkahan monta kertaa itsekin olen vastaavassa tilanteessa turhaan vähätellyt tai vääntänyt väsynyttä vitsiä. Sen sijaan, että olisin sanonut vain: kiitos.

Ketäpä ei ainakin vähän hivelisi, kun saa hyvää palautetta? Mitä tähänkin sanoisi: ”Janne Rantasen vaikutus suomalaisessa mediakentässä on merkittävä. Hänen työnsä on vaikuttanut monien ihmisten ajatteluun ja tarjonnut syvällisiä näkemyksiä yhteiskunnan eri osa-alueista. Hänellä on merkittävä rooli suomalaisen journalismin kehittäjänä ja esikuvana tuleville sukupolville. Janne Rantanen jatkaa edelleen aktiivisesti toimittajan uraansa, tuoden esiin tärkeitä aiheita ja tarjoten lukijoilleen syvällistä ja analyyttistä sisältöä”.

Kukako noin väittää? Tekoäly, joka pyrkii miellyttämään kysyjää.

Monen raumalaisen kodin lämmityksessä aletaan hyödyntää lämpöä, joka nyt karkaa harakoille Rauman sellutehtaalta. Rauman Energia arvioi saavansa 10-20 prosenttia kaukolämmöstään Metsä Fibreltä.

”Merkittävä lisäkapasiteetti hajauttaa lämmöntuotantoamme. Sopimuksella pyritään myös alentamaan tuotantokustannuksia ja kaukolämmön päästöjä”, kertoi kaukolämpöjohtaja Jouni Kartano Rauman Energian tiedotteessa.

Lämpö syntyy sellunkeiton sivutuotteena soodakattilassa. ”Olemme iloisia, että voimme olla entistäkin tuntuvammalla tavalla osa raumalaista paikallisyhteisöä, sanoo Rauman sellutehtaan johtaja Jaakko Ikonen.

Ja saa Metsä Group myymästään lämmöstä reilun hinnankin, ei vain hyvää mieltä.

Olavi Marva perusti vuonna 1945 yrityksen, jonka ensimmäinen tuote sopii vaikka Rauma Trivian kysymykseksi. ”Pännen” firma alkoi valmistaa ruskeita paperipusseja Alkolle. Sellaisia, joihin sujautettiin Koskenkorva- tai Leijona-viinapulloja.

Siitä alkoi 80-vuotiaan Satatuotteen tarina. Viime vuonna liikevaihto nousi liki 18 miljoonaan euroon. Liikevoitto on pyörinyt puolentoista miljoonan euron paikkeilla.

Vuonna 2023 Marvat myivät lehtensä Länsi-Suomen ja Raumalaisen Sanomalle. Perheyhtiö oli päättänyt satsata kaiken Satatuotteeseen, joka vaikeiden vuosien jälkeen oli päässyt tukevasti jaloilleen. Lehtikaupan jälkeen Satatuote kertoi lisäinvestoinneista Raumalle sekä uudesta tehtaasta Keski-Euroopassa. Kyse on Tshekin Kralovessa sijaitsevasta tehtaasta, josta Oras Group päätti luopua. Hauska detalji tähän 80-teemaan!

Bollinger voi hyvinkin olla se valttikortti, joka saa USA:n hyväksymään sen, että kaksi ensimmäistä monitoimimurtajaa rakennettaisiin Raumalla. Nyt projektia johtaisi Bollinger, amerikkalainen telakkayhtiö.

Bollingerin tiedotteen mukaan ”tavoitteena on vahvistaa USA:n teollista perustaa, kasvattaa amerikkalaista laivanrakennuskapasiteettia ja amerikkalaisten työntekijöiden osaamista niin, että seuraavan sukupolven jäänmurtajat voidaan rakentaa juuri täällä Yhdysvalloissa”.

Se on kuin golfpallon tuominen pöpeliköistä griinille Donald Trumpin reikään lyötäväksi.

Polaari- ja arkstisten murtajien rahoitus on jo hoidettu. Sen Trump sisällytti siihen suureen ja kauniiseen lakipakettiinsa.

UPM ilmoitti viime viikolla aikovansa sulkea Kaukaan paperitehtaan, jolle tulee syksyllä 50 vuotta täyteen. Siinä tuorein tulos paperikoneiden pudotuspeleistä.

Oikeastaan pitäisi puhua putoamiskarsinnoista. Ei Rauma varsinaisesti voita, kun tuotantoa tänne siirretään. Rauma säilyy sarjassa.

UPM:stä puhutaan metsäyhtiönä, mutta omilla sivuillaan se kertoo olevansa materiaaliratkaisujen yhtiö. Painopaperien rooli on olla ”luokkansa paras rahavirran tuottamisessa”.

Kouvola (Voikkaa) 2006, Kajaani 2008, Kouvola (Myllykoski) 2011, Kaipola (Jämsä) 2020, Kaukas (Lappeenranta) 2025. Siinä paperitehtaat, jotka UPM on Suomessa päättänyt sulkea.

Jos hirtehishuumori sallitaan: onneksi Raumalla metsäteollisuus sijoittui Sampaanalaan, eikä viereisen Kortelan puolelle. Se kun alkaa k-kirjaimella.

Kivikylän kotipalvaamoa Lapissa on vuosikymmenten saatossa laajennettu melkoisesti. Mutta edelleen savusaunoissa palvataan porsaanlihaa, jota myydään muun muassa Savumaukas- ja Kunkkukinkku-tuotenimillä.

Rauman Lapin lisäksi tehtaita on nykyisin kolme muutakin. Säkylässä valmistetaan Palvarin lihapyöryköitä ja lintutuotteita, Eurassa pizzoja. Huiluntuhtia ja Wanhanajan nakkeja tehdään Huittisissa, josta löytyy kenties Suomen erikoisin tehtaanmyymälä: suuren makkaran muotoinen ja näköinen Hullulenkki.

Kasvua maakuntasarjasta valtakunnalliseksi toimijaksi vauhditti onnistunut yrityskauppa. HKFoods on pitkään omistanut Kivikylän Kotipalvaamosta 49 prosenttia. Niukka enemmistö osakkeista on edelleen Laihosen perheellä.

Viime vuonna Kivikylän Kotipalvaamon liikevaihto oli 109 miljoonaa euroa ja liikevoitto vajaat 7 miljoonaa euroa. Yritys työllisti yli 400 ihmistä.