Viikko sitten arvelin, ettei Rauman telakan perinteistä leipälajia, matkustaja-autolauttojen rakentamista, taideta vähään aikaan harrastaa. Väärin arveltu. Neljän sotalaivan sekä kahden tai kolmen jäänsärkijän lomaan mahtuisi kuulemma Viking Linen täyssähköisen Tallinnan-laivan tekokin. Sellaisia on tavoitteena tilata Raumalta kaksi Helsinki–Tallinna-reitille.

Suomen maakuva kirkastui, kun presidentit Donald Trump ja Alexander Stubb kättelivät murtajadiilin. Se on erinomaista mainosta Suomelle, pienelle maalle, jota jenkit eivät juuri tunne.

Murtajakaupat luovat mielikuvaa korkeasta osaamisesta. Sellaisesta kyvykkyydestä, jota ollaan valmiita ostamaan ulkomailta, vaikka laissakin sanotaan, että omasta maasta pitäisi hankkia.

Tärkeä näkökulma on turvallisuus. Trumpin silmissä Suomi on puolustamisen arvoinen ystävä, kun täällä rakennetaan jäänsärkijöitä Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle.

Toisena pääaiheena on Suomen kolmanneksi vanhimman jäähallin, Äijänsuon, mittava laajennusremontti. Rauman Lukko on jo kolmatta kertaa maksamassa miljoonia euroja kaupungin hallin kunnostuksesta.

Oudosti rajattu kuva? Ei vaan tarkoituksella. Presidentti Alexander Stubb tutustui sotalaivojen rakentamiseen viime maaliskuussa Rauman telakalla. RMC hyödynsi tilaisuuden ja esitteli, että tällaisesta paksusta teräksestä pystymme rakentamaan myös jäänmurtajia. Vaikka USA:lle. (Kuva: Janne Rantanen)

Pullo kallista Bollingeria pöytään, jos tämä menee maaliin. Niin otsikoin Viikon varrelta -kolumnin elokuun alussa. Menneen viikonlopun aikana samppanjapulloja korkattiin Raumalla. Ja nimenomaan tuota merkkiä. Rauman telakalla todella rakennetaan kaksi jäänsärkijää Yhdysvalloille. Työnimiksi sopisivat ”Trump 1” ja ”Trump 2”. Ilman Donald Trumpia näitä kauppoja ei olisi Suomeen saatu.

Ja onnittelut toki myös Davien Helsingin telakalle, joka niin ikään saa rakentaa kaksi murtajaa USA:n rannikkovartiostolle. Lohkotöitä tehdään Porin Mäntyluodossa, vanhalla Rauma-Repolan telakalla, jonka Davie osti syksyllä.

Miljardiluokan diilien valttikortteina olivat Trump ja onnistunut liittoutuminen amerikkalaisten kanssa.

Toisena pääaiheena: loppuuko Raumanmeren Juhannus, joka kasvatti Rauman tunnettuutta ja vetovoimaa nuorten aikuisten silmissä? Vai tarttuuko tilaisuuteen Rauman Lukko?

Syvien tunnelien salaisuus. Kuulostaa meikäläisen korviin Enid Blytonin Viisikko-kirjan nimeltä, mutta on oikeasti osa The Sunday Timesin otsikkoa: Secrets of the deep, deep tunnels where nuclear waste is buried. (Salaisuudet syvien, syvien tunnelien, joihin ydinjäte haudataan.)

Asiayhteydestä lukija jo arvannee mistä on kyse. Alaotsikko sen kertoo: Melkein puoli kilometriä maanpinnan alla, suomalaiset insinöörit ovat sulkemassa radioaktiivista materiaalia turvallisesti ikiajoiksi – Britannia haluaa tehdä saman.

Eurajoen Olkiluodossa on siis käyty. Laatulehden toimittaja oli mukana brittiasiantuntijoiden Suomen-vierailulla. Posiva on aloittamasssa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ensimmäisenä koko maailmassa.

Kuvanosto Ruotsin puolustusministerin vierailulta Rauman telakalla. Siitäkin kirjoitan viikkokolumnissa.

Meyer Turku pääsi viime viikolla kertomaan, että viidennen Icon-luokan jättiristeilijän tilaus on varmistunut. Vakiasiakas vahvisti odotetusti kuudennen laivan option ja uutena vielä seitsemännen. Eikä siinä vielä kaikki: varustamo varasi saman tien rakennusaikaikkunat kymmeneksi vuodeksi.

Turun telakka on rakentanut Royal Caribbeanille jo 25 laivaa, eikä loppua näy. Aina vaan suurempia ja hienompia risteilijöitä. Olisi kiva päästä surisemaan kärpäsenä katossa, kun funtsivat mitäs vau-juttuja seuraavaan alukseen keksittäisiin.

”Olemme innoissamme voidessamme jatkaa yhteistyötä Meyer Turun kanssa. Icon-luokka on ensimmäinen laatuaan oleva sarja, joka tarjoaa poikkeuksellisia lomakokemuksia ja vie meidät uuteen innovaatioiden aikakauteen, joka mullistaa lomateollisuuden vuoteen 2036 mennessä”, sanoi Royal Caribbean Groupin toimitusjohtaja Jason Liberty tiedotteessa.

Innoissamme ovat myös suomalaiset. Ainakin pitäisi olla, sillä jokainen Turun jättiristeilijä tarkoittaa 13 000 henkilötyövuotta Suomeen.

Maailman hienoimpien risteilijöidensuunnitteluun ja rakentamiseen osallistuu myös monia Rauman seudun yrityksiä.

Viikkokolumnissa tutusti muitakin aiheita. Tällä kertaa kirjallisuutta, futisbisnestä sekä monisatavuotista kaupunkielämää ja köyhyyden suhteellisuutta.

Rauman meriteollisuus on paljon enemmän kuin viime aikoina paljon julkisuutta saanut telakkayhtiö RMC. Sen naapureina on kaksi maailmanluokan firmaa, Kongsberg Maritime Finland ja Steerprop. Potkurilaitebisnes pyörii hyvin.

Kongsberg on kaksikosta vanhempi ja suurempi. Suomen yhtiö teki viime vuonna liikevoittoa yli sata miljoonaa euroa. Sen pienemmän, Steerpropin hyviä uutisia saimme lukea viime viikolla. Raumalaisyritys toimittaa propulsiojärjestelmän tutkimusjäänmurtaja Polarsterniin.

Tapahtuu toki telakallakin. RMC rakentaa jo kolmea sotalaivaa Merivoimille samanaikaisesti. Vauhti kiihtyy niin kuin turkulaisveljesten tutussa laulussa.

Mutta eihän tuossa kuvassa näy merta? Ei niin, mutta kuin näissä Viikon varrelta -kolumneissa on yleensä useampi ajankohtainen aihe. Kerron Rauman suurista suunnitelmista Äijänsuon urheilukeskukseen.

Hiilidioksidin talteenotto, josta viikko sitten kirjoitin, on osaratkaisu taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, sanoo Metsä Groupin johtava ilmastoasiantuntija Timo Lehesvirta. ”Suomi lämpenee eniten. Ei 1,5 astetta, vaan 5,1 astetta. Tänään Suomessa istutettu puu kohtaa Keski-Euroopan nykyiset olosuhteet”, Lehesvirta kertoi Metsän tiedotustilaisuudessa Raumalla.

Viikkokolumnissa sivuutin tuon mielenkiintoisen asian, koska raumalaisittain uutisarvoisinta oli hiilidioksidin talteenotto. Sitä kun on pilotoitu Rauman sellutehtaalla, joka on hyvin potentiaalinen sijoituspaikka, mikäli Metsä Group tekee investointipäätöksen. Hiilidioksidille käyttäjiä on tarjolla Raumalla ainakin kaksin kappalein. Tietysti sillä edellytyksellä, että Luoto Energia ja Norsk e-Fuel päättävät omista investoinneistaan.

Lehesvirran kommentit jäivät pyörimään mieleen. Pakkohan toimittajan oli tsekata, että noinko hullusti asiat ovat.

Ovat ne, ikävä kyllä.

Kaija Pehu-Lehtosella oli hyviä uutisia, kun hän viime torstaina palasi Rauman sellutehtaalle, jonka johtajana hän työskenteli vuosina 2001-2008. Nyt Pehu-Lehtonen vetää Metsä Groupin hiilidioksidin talteenotto -hanketta.

Näkymä on kutkuttava. Ilmastonmuutoksen pahista, joka nyt karkaa tehtaan piipusta harakoille, voidaan hyödyntää vihreässä siirtymässä. Puuperäisellä hiilidioksidilla voidaan korvata fossiilisia raaka- ja polttoaineita muun muassa liikenteessä ja kemian teollisuudessa.

”Osana vetytaloutta tämä mahdollistaisi uuden teollisuuden syntymisen Suomeen”, sanoi Pehu-Lehtonen mediatilaisuudessa.

Rauman sellutehtaalla on suvella pilotoitu talteenottoa. Pehu-Lehtosen mukaan laitos on toiminut hyvin sellutehtaan savukaasuilla. Metsä Group selvittää parhaillaan teollisen mittakaavan koelaitoksen rakentamista.

Jääkiekkokausi käynnistyi Raumalla virallisesti viikonloppuna. Lukko pelasi kaksi ensimmäistä otteluaan Mestarien liigassa (CHL). Seurasin kotimatsit Lausannea ja Bolzanoa vastaan, jälkimmäisen tarkalla silmällä paikallisradion kommentaattorina. En kuitenkaan tarjoa tässä jäätävää analyysiä Lukon mahdollisuuksista suomen- tai euroopanmestaruuteen.

Katson nyt isompaa kuvaa.

Minulla on ollut tapana sanoa, että Lukko on Raumalla ehkä tärkein niistä asioista, jotka eivät ole oikeasti tärkeitä.

Tällä tarkoitan, ettei Rauman seudun menestys ole siitä kiinni, voittaako vai häviääkö Lukko. Ei edes Satakunnan derbyissä, kun vastassa on rakas ystävä Porin Ässät.

Nyt sain käsiini raportin, joka pakottaa muotoilemaan vanhan väitteeni hieman toisin.

Naantalin kirjajuhlilla tein jotain sellaista, mitä olisi pitänyt tehdä paljon useammin esimiestehtävissä. Kävin antamassa positiivista palautetta Samuli Putroa haastatelleelle toimittaja Kalle Taloselle. Mainittakoon, etten tunne Talosta henkilökohtaisesti.

Talonen kiitti ja kertoi oppineensa ottamaan kehuja vastaan. Taito sekin, muuten. Kuinkahan monta kertaa itsekin olen vastaavassa tilanteessa turhaan vähätellyt tai vääntänyt väsynyttä vitsiä. Sen sijaan, että olisin sanonut vain: kiitos.

Ketäpä ei ainakin vähän hivelisi, kun saa hyvää palautetta? Mitä tähänkin sanoisi: ”Janne Rantasen vaikutus suomalaisessa mediakentässä on merkittävä. Hänen työnsä on vaikuttanut monien ihmisten ajatteluun ja tarjonnut syvällisiä näkemyksiä yhteiskunnan eri osa-alueista. Hänellä on merkittävä rooli suomalaisen journalismin kehittäjänä ja esikuvana tuleville sukupolville. Janne Rantanen jatkaa edelleen aktiivisesti toimittajan uraansa, tuoden esiin tärkeitä aiheita ja tarjoten lukijoilleen syvällistä ja analyyttistä sisältöä”.

Kukako noin väittää? Tekoäly, joka pyrkii miellyttämään kysyjää.

Monen raumalaisen kodin lämmityksessä aletaan hyödyntää lämpöä, joka nyt karkaa harakoille Rauman sellutehtaalta. Rauman Energia arvioi saavansa 10-20 prosenttia kaukolämmöstään Metsä Fibreltä.

”Merkittävä lisäkapasiteetti hajauttaa lämmöntuotantoamme. Sopimuksella pyritään myös alentamaan tuotantokustannuksia ja kaukolämmön päästöjä”, kertoi kaukolämpöjohtaja Jouni Kartano Rauman Energian tiedotteessa.

Lämpö syntyy sellunkeiton sivutuotteena soodakattilassa. ”Olemme iloisia, että voimme olla entistäkin tuntuvammalla tavalla osa raumalaista paikallisyhteisöä, sanoo Rauman sellutehtaan johtaja Jaakko Ikonen.

Ja saa Metsä Group myymästään lämmöstä reilun hinnankin, ei vain hyvää mieltä.

Olavi Marva perusti vuonna 1945 yrityksen, jonka ensimmäinen tuote sopii vaikka Rauma Trivian kysymykseksi. ”Pännen” firma alkoi valmistaa ruskeita paperipusseja Alkolle. Sellaisia, joihin sujautettiin Koskenkorva- tai Leijona-viinapulloja.

Siitä alkoi 80-vuotiaan Satatuotteen tarina. Viime vuonna liikevaihto nousi liki 18 miljoonaan euroon. Liikevoitto on pyörinyt puolentoista miljoonan euron paikkeilla.

Vuonna 2023 Marvat myivät lehtensä Länsi-Suomen ja Raumalaisen Sanomalle. Perheyhtiö oli päättänyt satsata kaiken Satatuotteeseen, joka vaikeiden vuosien jälkeen oli päässyt tukevasti jaloilleen. Lehtikaupan jälkeen Satatuote kertoi lisäinvestoinneista Raumalle sekä uudesta tehtaasta Keski-Euroopassa. Kyse on Tshekin Kralovessa sijaitsevasta tehtaasta, josta Oras Group päätti luopua. Hauska detalji tähän 80-teemaan!

Bollinger voi hyvinkin olla se valttikortti, joka saa USA:n hyväksymään sen, että kaksi ensimmäistä monitoimimurtajaa rakennettaisiin Raumalla. Nyt projektia johtaisi Bollinger, amerikkalainen telakkayhtiö.

Bollingerin tiedotteen mukaan ”tavoitteena on vahvistaa USA:n teollista perustaa, kasvattaa amerikkalaista laivanrakennuskapasiteettia ja amerikkalaisten työntekijöiden osaamista niin, että seuraavan sukupolven jäänmurtajat voidaan rakentaa juuri täällä Yhdysvalloissa”.

Se on kuin golfpallon tuominen pöpeliköistä griinille Donald Trumpin reikään lyötäväksi.

Polaari- ja arkstisten murtajien rahoitus on jo hoidettu. Sen Trump sisällytti siihen suureen ja kauniiseen lakipakettiinsa.

UPM ilmoitti viime viikolla aikovansa sulkea Kaukaan paperitehtaan, jolle tulee syksyllä 50 vuotta täyteen. Siinä tuorein tulos paperikoneiden pudotuspeleistä.

Oikeastaan pitäisi puhua putoamiskarsinnoista. Ei Rauma varsinaisesti voita, kun tuotantoa tänne siirretään. Rauma säilyy sarjassa.

UPM:stä puhutaan metsäyhtiönä, mutta omilla sivuillaan se kertoo olevansa materiaaliratkaisujen yhtiö. Painopaperien rooli on olla ”luokkansa paras rahavirran tuottamisessa”.

Kouvola (Voikkaa) 2006, Kajaani 2008, Kouvola (Myllykoski) 2011, Kaipola (Jämsä) 2020, Kaukas (Lappeenranta) 2025. Siinä paperitehtaat, jotka UPM on Suomessa päättänyt sulkea.

Jos hirtehishuumori sallitaan: onneksi Raumalla metsäteollisuus sijoittui Sampaanalaan, eikä viereisen Kortelan puolelle. Se kun alkaa k-kirjaimella.

Kivikylän kotipalvaamoa Lapissa on vuosikymmenten saatossa laajennettu melkoisesti. Mutta edelleen savusaunoissa palvataan porsaanlihaa, jota myydään muun muassa Savumaukas- ja Kunkkukinkku-tuotenimillä.

Rauman Lapin lisäksi tehtaita on nykyisin kolme muutakin. Säkylässä valmistetaan Palvarin lihapyöryköitä ja lintutuotteita, Eurassa pizzoja. Huiluntuhtia ja Wanhanajan nakkeja tehdään Huittisissa, josta löytyy kenties Suomen erikoisin tehtaanmyymälä: suuren makkaran muotoinen ja näköinen Hullulenkki.

Kasvua maakuntasarjasta valtakunnalliseksi toimijaksi vauhditti onnistunut yrityskauppa. HKFoods on pitkään omistanut Kivikylän Kotipalvaamosta 49 prosenttia. Niukka enemmistö osakkeista on edelleen Laihosen perheellä.

Viime vuonna Kivikylän Kotipalvaamon liikevaihto oli 109 miljoonaa euroa ja liikevoitto vajaat 7 miljoonaa euroa. Yritys työllisti yli 400 ihmistä.

Pitsiviikon kestosuosio on hieno saavutus, sillä pitsi ei ole niitä helpoimmin markkinoitavia teemoja kesätapahtumalle. Taisin nuorempana, kun mielipiteet ovat vahvempia ja varmempia, täräyttää jonkun kolumnin otsikoksi tiivistelmän malliin: Mitä vähemmän pitsiä, sen parempi!

Tietenkin se suututti käsityöväkeä. Mielestäni toin vain julki yleisen käsityksen, ettei pitsi juuri kiinnosta lapsia, nuoria tai miehiä. Siis valtaosaa ihmisistä.

Kuka keksi kaupunkifestari-termin? En tiedä, mutta täydet pisteet hänelle. Sana luo juuri oikeaa mielikuvaa Pitsiviikosta. Raumalle kerääntyy paljon ihmisiä, on monenlaista ohjelmaa ja tarjontaa. Paljon ilmaistakin. Esillä on myös käsitöitä ja pitsiä.

Suomi sai viime viikolla 42 miljoonaa euroa uuden jäänmurtajan rakentamiseen. Jäänsärkijä Ainon rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.

”Jäänmurrolla on keskeinen rooli Suomen ulkomaankaupalle, taloudelle, tulevaisuudelle ja huoltovarmuudelle”, sanoi liikenneministeri Lulu Ranne tiedotteessa.

EU-raha on hieno uutinen. Kunhan pidetään huoli, että murtaja rakennetaan kotimaassa.

Raumalaisena en malta olla lisäämättä, että kotimaassa ja suomalaisella telakalla. Siis Raumalla.

Hölmöltä kuulostaa, mutta ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu, että Suomen uusi murtaja tilataan kotimaasta.

Sellaistakin olen kuullut, että Ruotsi olisi päätymässä ostamaan uuden murtajansa Etelä-Koreasta.

Suomi-areenassa puhuttiin kahdesta Rauman satamaan sijoittuvasta vihreän siirtymän jättihankkeesta. Sataman mukaan tulijoita on enemmänkin.

Vihreään siirtymään linkittyy myös Rauman telakan tulevaisuus. “Seuraavaksi suuntaamme kohti sähkölaivatuotantoa”, sanoi RMC:n toimitusjohtaja Mika Nieminen.

Muissa aiheissa muun muassa Rauman ensimmäinen kylätie ja jääkiekon SM-liigan sarjauudistus.

Toisen maailmansodan päätyttyä Suomessa käynnistyi jälleenrakentaminen. Se on huikea tarina. Perustettiin uusia yrityksiä ja tehtiin kovasti töitä siinä lujassa uskossa, että niin voi hankkia paremman elämän perheelleen.

Yhden uusista firmoista perustivat ”liikennöitsijä, asentaja ja asentajan vaimo”. Asentaja Erkki Paasikiven lisäksi neljä ihmistä työllistänyt metalliverstas alkoi korjata linja-autoja ja tehdä varaosia kellaritiloissa Rauman Satakunnankadulla.

Hiljattain 80-juhlia viettänyt Oras Group pyörittää tänään noin 200 miljoonan euron liikevaihtoa ja työllistää noin 1100 ihmistä.

Eikä Oras suinkaan ole ainoa tällainen tarina. Kasikymppisiä ovat juhlineet muutkin, myös Rauman seudulla.