Rauman kaupunki jakoi 584-vuotissyntymänsä kunniaksi Meripojat- ja Ruorimiehet-palkintoja. Aurinkoisena perjantai-iltana tapahtumaa seurasi runsaslukuinen yleisö.

No, saattoi silläkin joku vaikutus olla, että palkintojen jaon jälkeen samalla torilavalla esiintyi Nelli Matula. Hänhän oli viime vuoden soitetuin artisti Suomen radioissa.

Rauman ykköstunnustuksen, Meripojat-patsaan, saivat Aila Salo ja Aarno Mannonen. Aila Salosta kirjoitin tällä palstalla kuukausi sitten, joten hänen ansioitaan en nyt lähde uudelleen luettelemaan.

Raumalaisen laivanrakennuksen grand old man. Sellaista titteliä aloin käyttää Aarno Mannosesta lehtijutuissa jo vuosia sitten. Mannonen oli keskeisissä johtotehtävissä Hollmingin ja Finnyardsin telakoilla Raumalla.

Minun silmissäni Mannonen on kuitenkin ennen kaikkea mies, jonka ansiosta laivanrakennus Raumalla jatkuu yhä. Hän on Rauma Marine Constructionsin isä. Hän alkoi hiljaisuudessa rakentaa B-vaihtoehtoa jo ennen kuin STX päätti sulkea Rauman telakan.

Seitsemän Jussia rohmunneen Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja ja säveltäjä Lauri-Matti Parppei sai Ruorimiehet-mitalin sekä Rakastunut Raumaan -yhteisön palkinnon. Parppeistakin olen tällä palstalla hiljattain kirjoittanut.

Ruorimiehet-mitalin sai myös Sparkling Night -muotinäytös. Järjestävän tiimin palkinnosta kiittänyt vaatekauppias Manu Aadeli sanoi, että joka vuosi tapahtuman jälkeen tuntuu, että tämä oli viimeinen. Mutta aina innostuksen liekki on uudelleen syttynyt. Nostan Rauma-lippalakkiani!

Ruorimiehet-mitalinsa ansaitsi ehdottomasti myös Pekka Wallenius, urheilu- ja kulttuurimies, kunnallispoliitikko – ja meikäläisen ensimmäinen esimies media-alalla.

Yle ja MTV varoittivat yhdessä some-huijauksista, joita Facebookissa ja Instagramissa tulee koko ajan vastaan. Törkeää toimintaa. Kun Metalle näitä räikeitä rikoksia ilmiantaa, voi saada joskus pitkän ajan päästä automaattivastauksen: ei ongelmaa. Yleensä ei sitäkään.

”Se, että sosiaalisen median alustat antavat tämän tyyppisten huijausmainosten ja -sisältöjen näkyä alustoillaan ja samalla tienaavat niillä rahaa, on kestämätöntä”, sanoo MTV Uutisten vastaava päätoimittaja Tomi Einonen.

Yritin haarukoida, milloin mahdoin tehdä ensi kertaa uutista telakkateollisuuden työvoimapulasta ja rekrytoinnin haasteista. Vahva veikkaus on, että puhutaan 1980-luvusta. Varmaksi muistan Menesty metallissa -kampanjan 1990-luvulta.

Metalliliiton tutkimuspäällikkö Mauri Kavonius arveli silloin yhdeksi syyksi kotien arvomaailman: ”Työväenluokkaan kuuluva ajattelee usein, että omat lapset pitäisi pystyä kouluttamaan ainakin yhtä astetta korkeammalle kuin itse”.

Jossain on onnistuttu, kun Suomessa edelleen laivoja rakennetaan. Eikä mitä tahansa, vaan maailman suurimpia risteilijöitä, useimmat maailman jäänmurtajista, monitoimisia sotalaivoja ja edistyksellisiä matkustaja-autolauttoja.

Ilman ulkomaista työvoimaa suomalainen laivanrakennus olisi loppunut jo vuosia sitten. Pauliina Jalosen (nykyisin Välimaa) vuoden 2007 pro gradu -tutkielmassa todettiin, että Aker Yardsin kolmella suomalaistelakalla (Rauma, Turku, Helsinki) työskenteli yhteensä 1500 ulkomaalaista. Lähes kaikki olivat alihankkijafirmojen palkkalistoilla.

Laajamittainen alihankkijoiden, verkostoyritysten, käyttäminen alensi työvoimakustannuksia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että se myös auttoi alan maineen kirkastamisessa. Ai miten? Suhdanneherkällä alalla työkuorma on vaihdellut rajusti. Ennen tähän vastattiin lomautuksilla, jotka nousivat aina otsikoihin.

Näin ajatellen ulkomainen työvoima on auttanut pelastamaan suomalaisia työpaikkoja.

Valtio on päättänyt palauttaa henkilöjunaliikenteen Raumalle keväällä 2027. Seisakkeen rakentaminen alkaa näinä päivinä. Väylävirasto rakennuttaa, NRC rakentaa ja Rauman kaupunki kuittaa 3,8 miljoonan euron laskun.

Huh, onpa kallista, yllättävän monet raumalaiset sanovat. Olen täysin eri mieltä.

Niin, Eurooppa-tiekin Raumalle saatiin. E16 kulkee Pohjois-Irlannista Skotlannin ja Norjan kautta Ruotsin Gävleen. Suomeen E16 rantautuu Raumalle ja jatkuu Kotkaan. Uutta maantietä ei tule, vaan E16-kyltit asennetaan valtateille 12 ja 16.

Toki eurooppastatus tulee näkymään kyseisten valtateiden parannushankkeina. Reilut 200 miljoonaa euroa kuulostaa paljolta, mutta pitkä on tiekin, nelisensataa kilsaa.

Unohtuiko Aaltorata? Eihän toki. Länsirannikon junarata Turusta aina Pietarsaareen, olisi tosi mahtava juttu. Se toisi Turun ja Porin lähemmäs Raumaa ja vähentäisi ruuhkia kasitieltä. ”Aaltoradalla olisi merkittävä vaikutus rannikon elinvoimaan”, sanoi Satakunnan maakuntajohtaja Kristiina Salonen tiedotteessa.

Tarve on ilmeinen, mutta 360 kilometriä pitkän Aaltoradan hinta-arvio on yli kaksi miljardia euroa. Paljon saa lobata ennen kuin edes alkuun päästään. Pientä toivetta nostaa se, ensimmäiseksi toteutusvaiheeksi potentiaalisimmalta vaikuttaa radan eteläosa Uusikaupunki–Rauma–Pori.

Viikon varrelta -kolumnissa myös villistä ideasta: maanalainen taidemuseo Vanhaan Raumaan.

Metsä Group kertoi viime viikon parhaan uutisen. Se suunnittelee investointia hiilidioksidin talteenottoon Rauman sellutehtaalla. Vallan mainiota: kiertotaloutta, positiivinen ilmastovaikutus ja kannattavampi sellutehdas. Ensimmäisen kaupallisen tuotantolaitoksen kapasiteetti 100 000 tonnia vuodessa vastaa liki 30 000 henkilöauton fossiilisia hiilidioksidipäästöjä.

Innovaatioyhtiö Metsä Springin toimitusjohtaja Niklas von Weymarn totesi tiedotteessa, että Metsä tarkastelee asiaa ”ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että hiilidioksidi toimii raaka-aineena uusille tuotteille”. Ensimmäiset toimitussopimukset asiakkaiden kanssa on tehty.

Investointipäätös voitaisiin tehdä ensi vuonna, jos hanke saa myönteisen tukipäätöksen ja ympäristöluvan, esisuunnittelu valmistuu ja asiakaskysyntä varmistuu.

Muna vai kana? Asiakaskysyntään tiivistyy vihreän siirtymän pullonkaula. Kun Suomeen luodaan uutta merkittävää teollisuuden alaa, pitäisi kysynnän ja tarjonnan kasvaa samaa tahtia. Varovaisuuden ymmärtää, kun investoinneissa puhutaan useista sadoista miljoonista euroista.

”Täysin uusien arvoketjujen ja markkinoiden syntyminen vaatii usein alkuvaiheessa julkista tukea. Kyse on kertaluonteisesta investointituesta, jolla voidaan vauhdittaa teknologian kaupallistamista ja synnyttää Suomeen merkittävää, uutta teollista toimintaa”, von Weymarn sanoi tiedotteessa.

Entä asiakkaat? Rauman satamassa on käynnissä kaksi suurta teollista e-polttoainehanketta, ja kolmannestakin vihjaillaan. Nämä vetylaitokset tarvitsevat hiilidioksidia, jota olisi tarjolla ihan vieressä.

Kysyin viime syksynä riittäisikö Norsk e-Fuelin tai Luoto Energian projektin toteutuminen siihen, että Metsä voisi tehdä investointipäätöksen talteenotosta. ”Kyllä, jos ne myös sitoutuvat ostamaan hiilidioksidia meiltä. Mutta vielä emme tiedä, miten kyseiset hankkeet oikeasti lähtevät liikkeelle”, vastasi talteenottohanketta johtava Kaija Pehu-Lehtonen.

Kutkuttavat näkymät. Puuperäinen hiilidioksidi on ilmastonmuutoksen pahis, joka karkaa tehtaan piipusta savun seassa ilmaan. Rooli muuttuisi sankariksi, jos samalla tavaralla korvataan raaka- ja polttoaineita muun muassa liikenteessä ja kemian teollisuudessa.

Potentiaali on valtava, yksin Metsä Groupilla noin 12 miljoonaa tonnia vuodessa. Siitä maksimissaan miljoona tonnia vuodessa hiilidioksidia saataisiin talteen ja hyötykäyttöön Raumalla, jos tänne rakennetaan täyden mittakaavan talteenotto.

Suomessa ja Ruotsissa hiilidioksidia riittäisi monelle tuotantolaitokselle, mikä tarkoittaisi työpaikkoja, vientieuroja ja merkittävää verotuloa – ja tietysti ilmastonmuutoksen jarruttamista.

Steerprop selvittää muuttoa Rauman sataman aitojen ulkopuolelle. Ei tosin kauas, vaan aivan sataman portin viereen. Rauman kaupunginhallitus päättänee huomenna tiistaina 2,2 hehtaarin alueen varaamisesta yritykselle uusia tuotanto- ja toimistotiloja varten.

Jarmo Savikurki oli perustamassa Steerpropia vuonna 2000. Missiona oli suunnitella ja valmistaa parhaat potkurilaitteet mitä rahalla saa. Alku oli hankalaa, kun pienen uuden toimijan piti voittaa asiakkaiden luottamus. Siinä Steerprop on onnistunut. Se on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä osana suomalaista jäänmurtamisen erikoisosaamista. Jäänsärkijöihin liittyviä kauppoja on Raumalle saatu esimerkiksi Pohjois-Amerikasta, Saksasta ja Venäjältä.

Yrityksen videolla nykyinen toimitusjohtaja Riku-Pekka Hägg nostaa luotettavuuden ykkösasiaksi. Kun ollaan kaukana arktisilla merillä, parin kolmen metrin syvyisten jäiden keskellä, et halua potkurilaitteiden rikkoutuvan.

No ei tosiaan, pelkkä ajatuskin kylmää.

Vaikka vaativat murtaja- ja offshorelaitteet ovat Steerpropin paraatilaji, niin referenssilistalta löytyy toki harmaita laivoja, risteilijöitä, matkustaja-autolauttoja, hinaajia ja työveneitä.

Arjessa olemme aivan liian usein kiinni omassa pienessä näkökulmassamme. Siksi on tärkeää lukea jotain aivan muuta. Se on inspiroivaa ja samalla aitoa lepoa aivoille, sanoo ulkomaantoimittaja Antti Kuronen.

Faktahommissa-blogissa Kuronen kertoo urakastaan tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valitsijana. ”Huomaan, että maailmani on avartunut näiden kirjojen myötä. Nyt haasteeni on ylläpitää tätä positiivista kierrettä. Miten voisin jatkossakin tarttua tietokirjoihin yllättävistä aiheista, sellaisista, joiden en ensi ajatuksella usko koskettavan omaa elämääni”, kirjoitti Kuronen.

Itse luen noin kirjan viikossa. Enimmäkseen romaaneja, mutta myös tietokirjoja. Silloin tällöin kysytään, miten ehdin. Hyvään alkuun pääsee, kun avaa television vain silloin, kun katsoo jonkun tietyn ohjelman.

Suosittelen.

Mitä kertoo, jos melkein 60 prosenttia toimittajaopiskelijoista äänestäisi vasemmistopuolueita ja 20 prosenttia vihreitä?

Suomalaiset sanomalehdet ovat miltei poikkeuksetta alkujaan puoluelehtiä. Useimmat sanomalehdet lakkasivat tunnustamasta väriä 1980- ja 1990-luvulla. Toimittajat ovat jo vuosikymmenet ajaneet vain autoa, eivät aatetta.

Johtamassani toimituksessa journalisteja oli parisenkymmentä. Olen melko lailla varma, että Länsi-Suomen toimituksessa työskenteli kokoomusta, keskustaa, perussuomalaisia, vihreitä, demareita, ja vasemmistoliittoa ja kristillisdemokraatteja äänestäneitä. Samankaltainen lienee tilanne muissa toimituksissa.

Agendajournalismia eli aatteen ajamista en tunnista suomalaisissa sanomalehdissä, enkä varsinkaan puoluepoliittista. Mainostulojen roima vähentyminen on pakottanut mediatalot kustannussäästöihin ja uusiin linjauksiin. Yritetään tarjota yhä enemmän sitä, mikä kiinnostaa lukijaa, kuulijaa ja katsojaa – ja mistä hän on valmis maksamaan.

Sosiaalinen media on muutoksen keskeinen ajuri. Tänään eri toimijat tuottavat aktiivisesti pr-tiedotteita ja positiivisia some-päivityksiä. Tämän materiaalin käyttäminen yksi yhteen ei tuo tilaajia medialle. Siksi media kertoo entistä enemmän myös siitä, mitä eri toimijat itse eivät halua kertoa.

Varmaan on syytäkin, sillä vallan vahtikoiruus on vapaan median perustehtävä.

Kysymyksiä ja huolta herättää se, jos nykyopiskelijat ovat niin rajusti vasemmalle kallellaan. Onko niin, että epävarma työllisyysnäkymä ja matalahko ansiotaso saa hakeutumaan muille aloille?

Oma näppituntuma on, että juuri niin on käynyt. Toimittajien reaaliansiot eivät ole juuri nousseet 30 viime vuoden aikana. Palkkakehitys on jäänyt selvästi jälkeen esimerkiksi insinööreistä.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa: palkkaa asenne, kouluta kompetenssi, sanoo Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Entä miten saisi ihmiset jatkamaan työelämässä seitsenkymppisiksi?

Rahalla saa ja hevosella pääsee, ei kun… yllätykset ovat urheilun suola. Mutta kipeää tekee, kun sitä suolaa nakataan kauhakaupalla verekseen haavaan, toteaa raumalaiskiekkoilun ystävä.

Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä. Mainio nimi entisen rikostutkija Kimmo Nokkosen kirjalla, jossa hän käy läpi hiihdon dopingskandaalin oikeushistorian. ”Hiihtoliitossa ei ollut dopingongelmaa, vaan erittäin tehokas dopingkulttuuri”, tiivistää Nokkonen.

Rauman telakan osakas Tuomas Kaitila tunnusti Satakunnan Kansan haastattelussa, että jenkkijäänmurtajaprojektin paineet tuntuvat omistajaportaassa saakka.

Kaksi murtajaa pitää tehdä vajaassa kolmessa vuodessa, eikä rakentaminen ole vielä alkanut. ”En pelkää, vaan minua huolestuttaa, ettei aikataulu vain petä sen takia, että päästään liian myöhään liikkeelle. Mutta en epäile, että näin olisi”, Kaitila sanoi haastattelussa.

RMC on saanut toimitusjohtaja Mika Niemisen vedolla tuotantonsa rullaamaan. Toisen ”tasmanialaisen” eli matkustaja-autolautta Spirit of Tasmania IV:n projekti onnistui hyvin. Nyt työn alla on neljä Merivoimien sotalaivaa, jotka kaikki rakennetaan telakan monitoimihallissa. Samoissa tiloissa tullaan tekemään murtajat.

Kaitila lähetti terveisensä suomalaispäättäjille: ”Toivottavasti Suomi ei ole yhtä kohno kuin Ruotsi, että lähettää Koreaan rahaa. Laivanrakennuksen tietotaidon pitäminen kotimaassa on tärkeä asia.”

Eteläkorealainen Hyundain telakka voitti Sjöfartsverketin kilpailutuksen, mutta päätöksestä on valitettu. Toivottavasti Suomi tilaa Aino-murtajansa Suomesta. Keinot siihen kyllä löytyy.

Kolumnin pääkuvalla on yhteys telakan omistajan paineisiin. Vaikeuksien kautta voittoon -monumentti valmistui Rauman Vesitorninmäelle 50 vuotta sitten. Aila Salon upea teos kuvaa koskettavalla tavalla karjalaisten evakkomatkaa sodan alta ja Neuvostoliiton valtaamalta kotiseudulta.

Karjalan evakkona pikkulottana toiminut Aila Salokin Raumalle johkaantui. Hänestä tuli telakan omistajan puoliso ja vuorineuvoksetar.

Aila Salon taiteilijaura alkoi vasta nelikymppisenä, mutta hän ehti tehdä valtavan paljon ja todella monipuolisesti. Suosittelen lämpimästi Virpi Adamssonin kirjoittamaa Elämänkaari-kirjaa, jossa käydään läpi Salon koko taiteellinen tuotanto.

Aila Salo istui vuosikymmeniä Hollming-konsernin tytäryhtiöiden hallituksissa. Kun Hollmingista tuli matkapuhelinvalmistaja Saloran pääomistaja ja Ailasta Saloran hallituksen jäsen, kiinnostuivat hänestä myös naistenlehdet.

Tähän malliin: ”Aila omistaa puolet Salorasta”, otsikoi Me Naiset.

Saloran päätuotteita olivat ensin radiot ja sitten televisiot, joita valmistettiin Salon tehtaalla. Saloran autopuhelimilla oli keskeinen rooli kehityksessä, joka huipentui Nokian maailmanlaajuiseen markkinajohtajuuteen matkapuhelimissa.

Hollmingin telakka fuusioitiin naapurinsa Rauma-Repolan telakan kanssa Finnyardsiksi. Hollmingin laivanrakennusperinne jatkuu osana Rauman nykyistä telakkayhtiötä. Hollmingin kehittämät propulsioratkaisut puolestaan ovat keskeinen osa Kongsberg Maritime Finlandia, jonka pääpaikka on Rauman meriteollisuuspuistossa.

Ailan miehen, Reino Salon, jälkeen konsernia johti pitkään heidän poikansa Risto Salo. Tänään konsernia johtaa pojanpoika Jouko Salo. Konserniin kuuluvat BMH Technology, Auramarine ja Raiha Hydraulics.

24 ulkomaalaista pelaajaa, Lukolla yksitoista ja Ilveksellä kolmetoista, nähtiin kaukalossa viime lauantaina SM-liigan kärkikamppailussa Äijänsuolla. Paljolta se vaan tuntuu, mutta kai tähän on tottuminen.

Seurojen urheilujohtajien tehtävänä on määrätyllä pelaajabudjetilla tehdä mahdollisimman hyvä joukkue. Silloin kysymys kuuluu, pestatako samalla rahalla parempi ulkomaalainen vai huonompi suomalainen.

Ja veikkaan: jos Lukko tai Ilves toukokuussa pelaa SM-finaalissa, eivät kannattajat kysele pelimiesten passien perään.

Jäähalliremontin kustannus puhuttaa Porissa. ”Itselläkin leuka loksahti, kun arviot näin. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää”, kommentoi Porin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mikael Ropo Ylelle.

Raumalla on jo päätetty Kivikylän Areenan laajennusremontista, josta Rauman kaupunki maksaa 13 miljoonaa euroa ja Lukko Oy 7 miljoonaa euroa.

Rauman Äijänsuo (1970) ja Porin Isomäki (1971) ovat Suomen vanhimmat kaarijäähallit. Siksi kattoremontit ovat välttämättömiä.

Lukon osuus nousee mainitusta seitsemästä millistä omien lisätarpeiden takia. On spekuloitu, miten suuri satsaus vaikuttaa liigajoukkueen rakentamiseen. Etenkin, kun edessä on ”superkausi”, jonka päätteeksi kolme joukkuetta putoaa SM-liigasta.

”Superkausi nostaa pelaajabudjetteja. Lukon pitää varautua siihen. Toki meille on ollut selvää, ettei halliremontissa kaikkea lasketa Lukon varaan. Vuosikymmenten työ auttaa tässä”, sanoi Raumalaiskiekkoilun Tuen puheenjohtaja Veli-Matti Lanne Raumaplus-podcastissa.

Erkki ja Eric. ”Jos Suomessa on myyntimies Erkki, joka myy kymmenen kertaa enemmän kuin muut, mutta hänen luottokorttikuittinsa eivät aina pysy täydellisessä järjestyksessä, Erkki on yritykselle ongelma ja hänestä pitää päästä eroon”, kuvasi NHL-pomo Jarmo Kekäläinen.

Amerikassa ylivertainen myyntimies Eric, joka ei malta pysyä täsmälleen sovitussa sapluunassa, on voimavara, jota ei missään nimessä saa menettää.

Rohkenen olla sitä mieltä, että ”Amerikan Ekin” kaltaisille pitäisi Suomessa ja suomalaisissa firmoissa löytyä paikkansa. Edelleen mittaamme turhan paljon tehtyjä työtunteja, kun pitäisi seurata työn tuloksia.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa:

Sotia eivät voita kenraalit, vaan opettajat ja papit, sanoi Vladimir Putin.

Kaunis rietas onnellinen -elokuva voi rikkoa sadantuhannen katsojan rajan kuukaudessa.

Korkkarit kattoon puolestaan on Rauman Teatterin ensi suven musiikkinäytelmä. Se ei kerro Kaija Kokkolan elämäntarinaa, mutta hänen tutuksi tekemänsä hitit esitystä kantavat.

Taas Juicen tossuihin. Rauman Teatterin taiteellinen johtaja Otto Kanerva pukeutuu jälleen Juhani Leskiseksi Raumalla ensi-iltansa saavassa Musta aurinko nousee -musiikkinäytelmässä.

Monenlaisia ajatuksia pyöri mielessä viime viikolla, kun Satatuotteen uuden kierrätysmuovilinjan vihki työministeri Matias Marttinen. ”Emme ole vihkimässä vain uutta linjaa, vaan kasvua. Tämä investointi osoittaa, että Satatuote on kehityksen etulinjassa vihreässä siirtymässä ja materiaalin kierrätyksessä”, sanoi Marttinen.

Kaupunginjohtaja Esko Poikelan mielestä Satatuotteen kaltaiset kansainvälistyvät ja kehittyvät yritykset ovat parasta elinvoimatyötä Raumalle.

Kutsuvieraille kerrottiin Satatuotteen olevan elintarviketeollisuuden kriittinen huoltovarmuusyhtiö. Jokaisesta suomalaisesta ruokakaupasta löytyy Satatuotteen pakkauksissa myytäviä elintarvikkeita.

Satatuote on lääketeollisuuden tärkeä strateginen toimittaja. ”Toimiala kasvaa, mutta se on myös hyvin haasteellinen. Toimitusvarmuuden pitää olla vähintään sataprosenttista, koska ihmisten pitää saada tarvitsemiaan lääkkeitä. Tämän vastuun ymmärtäminen on keskeisen tärkeää, kun kyse voi olla ihmishengistä”, sanoi myynti- ja kehitysjohtaja Juho Marva.

Uuden muovilinjan lisäksi viime viikolla alkoi tuotanto Satatuotteen Tshekin-tehtaalla. Satatuote on viime vuosina investoinut koneiden lisäksi paljon myös osaamiseen eli rekrytoinut toimihenkilöitä ja työntekijöitä.

Hieno juttu, miksi monenlaisia mietteitä meikäläisellä? Oman taustani takia tietenkin. Satatuote valmistaa muoviraaka-ainetta omaan käyttöön kolmella tuotantolinjalla entisessä kirjapainossa.

Vuosina 1994-2016 samoissa tiloissa painettiin Länsi-Suomea, Uutta Raumaa ja Raumalaista – lehtiä, joiden päätoimittajana tein suurimman osan työurastani. Marvan perheyhtiön omistama Westpoint painoi oman lippulaivalehtensä viimeisen kerran perjantaina 15.4.2016. Se oli samalla viimeinen broadsheet-lehti eli isokokoinen aviisi.

Ettei väärin ymmärrettäisi, niin iloitsen toki Satatuotteen menestyksestä. Lehtien myyminen Sanomalle vapautti pääomaa ja energiaa.

Marvat voivat keskittyä pakkausbisnekseen, josta kaikki alkoi vuonna 1945. Silloin Olavi Marva perusti Satatuotteen, jonka ensimmäisiin tuotteisiin kuuluivat muun muassa Alkon paperipussit. Sellaisiin viinapullot pantiin monopolimyymälöissä menneinä vuosikymmeninä.

Länsi-Suomen pääomistajiksi Marvat tulivat 1950-luvun puolivälissä. Työurani käynnistyi Länskärin avustajana ja kesätoimittajana 1980-luvun alkuvuosina. Opiskelujen jälkeen siirryin kovan kilpailijan Uuden Rauman (nykyisen Raumalaisen) leiriin. Uuden Rauman Länsi-Suomi osti melkein päivälleen 30 vuotta sitten. Siitä aina vuoden 2023 lopulle saakka palkkani maksoi Marvan perheyritys.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa: Metsä Fibren Rauman sellutehdas 30 vuotta, Metsä Fibren Rauman uuden sahan tuotantoa joudutaan rajoittamaan, Kimmo Kouru jakaa liikunnan iloa, Lukon toimitusjohtaja Rafael Eerolan hieno lupaus ja Taikkonen Raumalta -dekkarit.

Posivan viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa kävi rotariklubimme kokouksessa kertomassa, miten Olkiluodossa on tänä vuonna alkamassa ydinjätteen loppusijoitus. Ensimmäisenä maailmassa, peruskallioon liki puolen kilometrin syvyyteen. Siksi Posiva kiinnostaa maailmanlaajuisesti mediaa ja päättäjiä. Viestintäpäällikön esityksessä oli paljon tiukkaa asiaa ja uniikkia teknologiaa. Pääviestinsä hän pystyi kuitenkin tiivistämään yhteen lauseeseen: ”Meillä on ratkaisu.”

Tuohimaa kertoi muun muassa YK:n atomienergiajärjestön pääjohtajan vierailusta Olkiluodossa lokakuussa 2020. "Ydinvoima lähes päästöttömänä on tärkeä osa ratkaisua, kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan”, Rafael Grossi sanoi haastattelussa, jonka tein Länsi-Suomelle.

Käänteentekevästä näytöstä Grossi puhui. Posivan Onkalo oli hänen mukaansa ”maailmanluokan referenssi, joka todistaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus on mahdollista tehdä turvallisesti ja kestävällä tavalla. Ennen oli kyllä idea ja teoriaa, mutta tämä ei ole enää paperia”, sanoi Grossi ja taputteli ydinjätteen hautaamisessa käytettävän kuparikapselin mallia TVO:n vierailukeskuksessa.

Posivan tarjoamalla puuttuvalla lenkillä oli tärkeä rooli, kun Euroopan unioni hyväksyi ydinvoiman kestävää kehitystä tukevaksi toiminnaksi. Päätöksellä oli suuri merkitys rahoitukseen.

Ydinvoiman renessanssista ovat monet puhuneet Olkiluoto 3:n peruskiven muuraustilaisuudesta lähtien. OL3 oli ensimmäinen uusi ydinvoimalaprojekti Länsi-Euroopassa yli kymmeneen vuoteen.

Samanlainen laitos valmistui OL3:n jälkeen Ranskan Flamanvilleen. Britanniassa rakennetaan kahta vastaavaa EPR-reaktoria Hinkley Pointiin. Teollisuuden Voiman uusi ranskalainen toimitusjohtaja Philippe Bordarier on muuten vetänyt edellä mainittua brittiprojektia.

Nyt sähkön markkinahinta on niin alhainen, että isoja ydinvoimaloita ei oikein kannata rakentaa. Ainakaan ilman valtion lupaamia hintatakuita, joita esimerkiksi Britanniassa on käytössä.

Sen sijaan pienydinvoimalat kiinnostavat kovasti. Esimerkiksi Tanska on purkamassa yli 40 vuotta voimassa olleen ydinvoimakieltonsa. Pienydinvoimahankkeita on eri vaiheissa monessa maassa. Helsingissä Salmisaaren kivihiilivoimalaan rakennetaan testiversiota ydin­reaktorista, joka tuottaisi kaukolämpöä.

Grossin haastattelu on yksi pitkän urani mieleen painuneimmista. Miksi? Sen kerron Viikon varrelta -kolumnissa.

Pitkän linjan diplomaatilta vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. Rauhallisen vakuuttavasti, mutta rutiinilla. Itse pysyin hyvin kärryillä, olenhan kirjoittanut aiheesta juttuja 1980-luvulta saakka. Vasta viimeinen kysymykseni Diego Maradonasta houkutteli esiin ihmisen roolin takaa.

Kolumnissa pohdintaa myös siitä, millaista urheilujournalismia tänään ja huomenna kannattaisi tehdä.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee jäänmurtokaluston investointiohjelmaa. Samalla mietitään murtajien hajasijoitusta. Miksei tehtäisi niin kuin Ruotsi? Siirretään murtajien tukikohta pääkaupungista sinne, missä jäätä on eniten särjettäväksi. Suomessa fiksu malli voisi olla Helsinki, Rauma ja Oulu.

Investointiohjelman odotetaan valmistuvan maaliskuussa. Kaluston uusiminen alkaa jäänmurtaja Ainosta, jonka rakentamisen pitäisi alkaa tänä vuonna. Rakentavaa telakkaa ei ole vielä valittu, mutta RMC lienee vahvoilla.

Ministeri Lulu Ranne (ps.) pitää hajasijoittamista erittäin hyvänä vaihtoehtona. Viennistä ja tuonnista 95 prosenttia kulkee meriteitse. Mitä jos kulku Suomenlahden satamiin estettäisiin?

Katajanokka täyteen ahdetun Helsingin ytimessä onkin aika hölmö valinta, kun asiaa miettii. Ensimmäisenä ja eniten murtajia tarvitaan Perämerellä. Sinne murtajat ajavat Katajanokalta tuhat kilometriä kuluttaen kymmeniä tunteja ja melkoisesti polttoainetta.

Rauma sopisi erinomaisesti murtajien toiseksi tukikohdaksi Helsingin rinnalle. Oulussa olisi hyvä olla operatiivinen tukikohta, koska jäänmurron tarve painottuu pohjoiseen. Siksi Ruotsi siirsi jäänsärkijät Tukholmasta Luulajaan.

Rauman sijainti on logistisesti optimaalinen keskellä maamme merialueita. Rauman telakalla rakennetaan jäänmurtajia Yhdysvalloille ja toivottavasti pian jälleen myös Suomelle. Raumalla on RMC:n lisäksi muita meriklusterin kärkiyrityksiä ja alan koulutusta. Huolto pelaisi.

Rauman satamaan kolmaskin jätti-investointi? Raumaplussan haastattelussa puhuimme Rauman Sataman toimitusjohtaja Janne Virran kanssa satamaan suunnitelluista suurista vihreän siirtymän hankkeista.

Haastattelussa Virta arvioi, että Norsk e-Fuelin  sähköisen lentopolttoaineen valmistus voisi alkaa kantasatamassa vuoden 2030 paikkeilla. Järviluotoihin sijoittuva Luoto Energian vihreän vedyn ja e-metaanin tuotantolaitoksen hanke etenee ajallisesti vuoden verran perässä. ”Järviluotoon on toinenkin tulija tiedossa, mutta siitä en vielä voi kertoa”, sanoi Virta.

Siinäkin kyse on vihreän siirtymän tehtaasta, jonka tuotanto lähtisi kahden edellä mainitun tavoin laivoilla Raumalta Euroopan markkinoille. Puhutaan valtavan suurista projekteista. Jokaisen laitoksen sähkön tarve on noin 500 megawattia eli yhteensä 1500 megawattia. Se on saman verran kuin Olkiluoto 3:n tuotanto maksimiteholla.

Neljäskin sähkösyöppö. Raumalla on ajankohtainen vielä neljäskin suurhanke, datakeskus. ”Tavoitteena on hankesopimuksen tuominen kaupunginhallitukseen alkuvuodesta”, kertoi kaupunginjohtaja Esko Poikela Raumaplussan haastattelussa joulukuussa.

Hankesopimuksen yhteydessä voidaan viimein paljastaa, mille isolle toimijalle Fortum datakeskusaluetta valmistelee.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa: mahtavatko tämän päivän ammattipelaajat ymmärtää, kuinka etuoikeutettuja he ovat?

Paperikoneiden pudotuspeleistä olen näissä kolumneissa kirjoittanut usein. Talouselämän mukaan nyt alkamassa on sellutehtaiden pudotuspeli. Etelän puuplantaaseilla eukalyptus kasvaa kaatopituuteen noin kuudessa vuodessa. Suomessa toimivat sellutehtaat käyttävät mäntyä ja kuusta, joiden kasvamista saa odottaa kymmenkertaisen ajan. Suomen toinen ongelma on Kiinan oman sellutuotannon lisääntyminen. Kiinaan Rauman sellupaaleja on paljon laivoilla lähetetty.

Yksi tehdas pelistä pois? Mikä firma, UPM, Metsä Group vai Stora Enso? Ja ennen kaikkea: mikä tehdas? ”Rauman sijoitus näyttää yllättävän heikolta, mutta sitä suojannee integraatin asema”, arvioitiin Talouselämän analyysissa. Metsä Fibren uusi moderni mäntysaha saa merkittävää synergiaetua siitä, että se suunniteltiin toimimaan yhdessä sellutehtaan ja Rauman sataman kanssa. Talouselämän valistunut arvaus on, että eniten huolissaan pitää olla Joutsenossa.

Rauman telakka tiedotti kahden jenkkijäänmurtajan tilauksesta joulun jälkeen. Viime viikolla Helsingin telakka pääsi kertomaan, että sekin on saanut sovittua kahden jäänsärkijän rakentamisesta Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle.

Kuvio on samanlainen kuin Raumalla. Sopimuksen teki amerikkalaiseksi mainittu Davie Defense, joka kuuluu samaan konserniin Helsinki Shipyardin kanssa. Ensin tehdään kaksi laivaa Helsingissä ja sitten kolme alusta suomalaista erikoisosaamista hyödyntämällä Texasissa Yhdysvalloissa. Davien kauppa tuo töitä myös Satakuntaan, sillä Helsingin telakan lohkoja rakennetaan Porin Mäntyluodossa.

Kotimaisia linja-autoja, vieläpä sähköllä kulkevia. Toivottavasti Valmet Automotiven ja Jeti Industriesin esisopimus johtaa siihen, että Uudessakaupungissa aletaan valmistaa erikokoisia busseja. Kotimaisuusaste olisi korkea sekä työn että komponenttien osalta.

Nyt olisi baana auki Euroopan valloitukseen, sillä markkinoilla on kova tarve vähemmän krääsyttäville linja-autoille. Sen on meikäläinenkin nähnyt ja kropassaan kokenut – niin helteisissä ja ruuhkaisissa suurkaupungeissa kuin rakkaan Raumamme kaduilla talvipakkasilla.

Raumasta ykkösjoulukaupunki vuoteen 2030 mennessä. Siinä kunnianhimoinen tavoite Pitsikaupungin joulun toiselle viisivuotiskaudelle. Esityksen mukaan Rauma käyttäisi tänäkin vuonna 350 000 euroa jouluunsa ja sen markkinointiin. Kaupunginhallitus halusi vielä tuumaustauon.

”Selkeä linja täytyy olla ja jokin takaraja pitää miettiä. Loputtomiin sinne ei voida rahaa kaataa. Pitsikaupungin joulu ei voi olla loputtomiin kaupunkivetoinen, tai ei ainakaan ole tarkoitus”, kommentoi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heidi Hiljanen (sd.) Satakunnan Kansalle.

Hiljanen otti esille aivan olennaisen pointin: miten saataisiin osallistumaan muitakin toimijoita kuin kaupunki?

”Toimittaja Paavo Teittinen yrittää etsiä sopivampaa sanaa. Ei onnistu, joten mennään kirosanalla: Ihmisten tilanteen näkeminen vituttaa.” Noin alkoi Ylen uutinen viime marraskuussa. Helsingin Sanomien tutkiva toimittaja Paavo Teittinen oli juuri saanut Tieto-Finlandian.

Kirjassaan Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen Teittinen kertoo karmeita tositarinoita. Luin kirjan vasta nyt, eikä se tunnu jättävän rauhaan.

Helvetistä taivaaseen. Kun Teittinen alkoi kirjoittaa siivousalan ihmiskaupasta, ensimmäinen haastateltava oli egyptiläinen mies, joka oli muuttanut suomalaisen naisen perässä Suomeen. ”Omar” siivosi muun muassa kouluja jopa seitsemänä päivänä viikossa, aamusta iltaan. Palkkaa sai joskus 1200 euroa kuussa, joskus 1700.

Monet maahanmuuttajat tyytyivät kohtaloonsa, koska pelkäsivät maasta käännyttämistä. Omar uskalsi perätä oikeuksiaan. Se tuotti potkut, varattomuuden ja pitkän rikosprosessin, mutta lopulta Omar voitti oikeudessa. Teittisen mukaan yhtenä harvoista.

Omar pääsi RTK-Palveluun. Hänen mukaansa ero edelliseen työnantajaan on kuin helvetin ja taivaan välillä. RTK maksaa lain mukaan ja ajallaan, eikä työpaikalla huudeta.

Mukava oli lukea, että lähes kaikki Teittisen haastattelemat siivoojat pitivät RTK-Palvelua reiluna työnantajana. Yrityksen tarinan kirjoitin Aikaansa edellä -kirjaan. Se on muuten netissä luettavissa.

Piston tuntee sydämessä. Teittinen arvelee, ettei työperäiseen riistoon ole kunnolla haluttu puuttua, koska siitä hyötyy melkein koko Suomi.

Halpatyövoima on tehnyt meidän ”oikeiden” suomalaisten elämästä edullisempaa ja mukavampaa. Maksamme vähemmän kurkuista, mustikoista, lounaista ja säästämme veroissa, kun kouluja siivotaan alipalkalla.

Ulkomaisia marjanpoimijoita tulee Suomeen kymmeniä tuhansia joka suvi. Pitkään he olivat pakkoyrittäjiä, jotka saattoivat jäädä jopa tappiolle kesäduunista, jossa olivat raataneet aamusta iltaan hyttysten syötävinä, polvet ruvella tai sateessa hytisten.

Kun muut viranomaiset eivät saaneet riistoa kuriin, ulkoministeriö puuttui peliin. Konsuliosaston päällikkö, raumalaislähtöinen Jussi Tanner, päätti lopettaa turistiviisumien myöntämisen marjanpoimijoille. Eivät he lomamatkalle tule, vaan töihin.

Tanner sai kuulla kunniansa eduskunnassa ja häntä uhkailtiin. ”Olen ollut mukana kaikenlaisessa, mutta ainoat tappouhkaukset, joita olen virkatoimistani saanut, ovat joltain marjafirmalta”, kertoo Tanner kirjassa.

Kansien välistä. Viikon varrelta -kolumnissa myös ajatuksia Teemu Luukan kirjasta Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu.

Raumalaisen Lauri-Matti Parppein käsikirjoittama ja ohjaama Jossain on valo joka ei sammu on ehdolla vuoden kotimaiseksi elokuvaksi. Se ei yllättänyt, mutta Jussi-ehdokkuuksien määrä häkellytti: täydet kymmenen. Suureksi yleisön suosikiksi Raumalla kuvattu elokuva ei vielä ole noussut. Elokuvateattereissa sen näki viime vuoden puolella vain 5600 katsojaa, mikä on melko vähän sahtileffan 235 000 katsojan rinnalla.

Veikkaan, että Parppein hieno elokuva löytää yleisönsä viimeistään, kun Yle näyttää sen telkkarissa. Viikon varrelta -kolumnissa kerron, miten Parppei liityy vähäsen Bondeenkin.

Hildur siellä, Hildur täällä. Viime viikolla WSOY tiedotti, että Satu Rämön Hildur-kirjasarja ylitti jo miljoonan kappaleen myynnin. Rämö oli jo kolmatta vuotta putkeen Suomen bestseller-listan kuningatar.

Nelosella ja Ruudussa alkoi viime viikolla televisiosarja Hildur, joka on miljoonan euron jaksobudjetillaan yksi Nelonen Median suurimmista draamahankinnoista. Helsingin kaupunginteatterissa sai viime viikolla ensi-iltansa Satu Rasilan dramatisoima uusi teatteriversio Hildur-kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Samainen Rasila oli asialla jo edellisvuonna Turun kaupunginteatterissa.

Satakunnassakin Satu Rämö on lainatuin kirjailija, mutta Porin oma poika Arttu Tuominen mahtuu viiden kärkeen hänkin. Uuden Kide-trilogian ensimmäinen osa, Alec, kiinnostaa täällä kovasti. Sarjan toinen osa, jossa kuljetaan huumerahan perässä Pariisin lähiöissä, on tulossa.

Kenties näemme Tuomisen Lavastaja-dekkarin teatterissa ensi vuonna? Ainakin Porin teatteri on varannut oikeudet virkamies-kirjailijan jännäriin, joka sijoittuu Poriin.

Kulttuuriteko kovina aikoina, sanoisin Rauman teatterin Kaarnasta, jonka kantaesityksen katsoimme viime lauantaina. Tommi Kinnusen romaani Kaarna oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokas vuonna 2024. Kaarna kertoo kolmen sukupolven tarinan 1940-luvun Lapin partisaanihyökkäyksistä 2000-luvulle.

Olen kirjoittanut tämän ennenkin: on hienoa, että maakuntateattereissakin tarjotaan välillä vakavaa draamaa. Varsinkin, kun hyvin tiedetään, että katsomo on helpompi saada täyteen musiikkinäytelmällä, komedialla tai jännärillä.

Luin kirpeän koskettavan romaanin ennen näytelmän katsomista. Mietin, minkä verran ja miten Rauman versiota kevennetään huumorilla. Eipä paljon, sopivasti. Eiköhän Kaarna nähdä muillakin teatterilavoilla.

Rekrytointi- ja verkottumistapahtuma Urastartti järjestetään huomenna tiistaina Kivikylän Areenalla Äijänsuolla. Mukaan saatiin yli 50 yritystä ja näytteilleasettajaa.

Urastartti on järjestetty vuodesta 2008 lähtien. Vain kerran on jäänyt väliin, koronavuonna ilmestyi vain messulehti. ”Viitisen tuhatta kävijää kertoo, että tapahtuma kiinnostaa”, kertoo Rauman nuorkauppakamarin puheenjohtaja Linda Leino.

Urastartin budjetti on 80 000 - 100 000 euroa. ”Urastartti on niin ammattimaisesti toteutettu, että monelle on yllätys, että se tehdään yhdistyksen vapaaehtoisvoimin”, kehaisee Leino.

Kuka oli idean isä? Senkin kerron Viikon varrelta -kolumnissa. Samoin sen, miten tapahtuma pystyyn polkaistiin. Mukana oli monia tuttuja ihmisiä.

Asunto- ja autoetu. Noin otsikoin Länsi-Suomen otsikon tammikuussa 2018. Rauma lähti toista kertaa mukaan kampanjaan, jolla houkutellaan teknillisten korkeakoulujen opiskelijoita kesäduuniin. Autoedun kirjoitin lainausmerkkien väliin, sillä kyse oli paikallisliikenteen bussikortista.

Hanketta Raumalla vetänyt Heikki M. Nurmi myönsi, etteivät kaupunkiliikenteen bussit Raumalla paljon kesällä kulje. Nyt haku on taas päällä, jo kymmenettä kertaa. Kesäduuneja teekkareille tarjoaa parisenkymmentä firmaa. Yritysasiantuntija Nurmi vastaa edelleen kampanjasta.

Se tosin on muuttunut, että Rauman Gyyt -paikallisbussit kulkevat kesälläkin – ja osan kesästä kyyti on ilmaista.

TVO:n toimitusjohtajana liki kahdeksantoista vuotta ollut Jarmo Tanhua siirtyi sivuun, kun Olkiluoto 3 -projekti saatiin kaikkinensa maaliin. Tanhua ei jäänyt niin sanotusti laakereillaan lekottelemaan. Päinvastoin. Syyskuussa kerrottiin Tanhuan valinnasta Pori Energian hallitukseen. Viime viikkoina Tanhuan nimi on taas vilissyt uutisissa.

Edellisviikolla Helsingin energiayhtiö kertoi perustavansa Helen Ydinvoiman, jonka hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin Tanhua. Viime torstaina uutisoitiin, että Etelä-Pohjanmaan (Seinäjoki, Kauhava) ja Mouhijärven osuuspankit ovat fuusioitumassa Länsi-Suomen Osuuspankkiin. ”Pankkien hallitukset ovat vahvasti sitä mieltä, että yhdistäminen on erittäin houkutteleva mahdollisuus”, sanoi OP Länsi-Suomen hallituksen puheenjohtaja Tanhua tiedotteessa.

Noistakin aiheista enemmän kolumnissa, samoin Ikinuorten Iirolandiasta sekä Turkkarin ja Salkkarin tiivistyvästä yhteistyöstä.

Viikon varrelta: Äijänsuon jäähallin laajennusurakasta kisaa vain kaksi rakennusfirmaa. Vain Hartela ja NCC ilmoittivat kiinnostuksensa Äijänsuon jäähallin laajennusremontin urakkaan. Rauman kaupunginhallitus valinnee ne tänään tarjousvaiheeseen.

Kaupungin asettama hintakatto on 20 miljoonaa euroa, josta Rauman oma osuus on 13 miljoonaa. Rauman Lukko Oy maksaa vähintään 7 miljoonaa euroa – mutta todennäköisesti enemmänkin, jos ja kun haluaa tason nostoa muun muassa äänentoistoon.

Remontista tulee näyttävä, sillä vanhan kaarihallin kattorakenteet puretaan. Työt painottuvat kahteen kesään. Alkusyksyn 2028 Lukko pelaa vain vieraissa.

Laajennus nostaa hallin kapasiteetin 4500:sta noin 5200 katsojaan otteluissa. Isompia muutoksia tulee ravintola-ja klubitiloihin ja talotekniikkaan. Urheilijoille saadaan uusia oheisharjoittelutiloja.

Neljää sotalaivaa rakennetaan nyt Rauman telakalla samanaikaisesti. Pian alkaa kahden murtajan rakentaminen USA:lle. Aikamoista!

RMC:n mukaan Pohjanmaa-luokan korvetti- ja jäänmurtajahankkeet limittyvät toistensa kanssa. Kaksi jenkkimurtajaa valmistuu vuonna 2028.

Rauma Blues kertoi mielenkiintoisia uutisia. Viime vuosina pääkonsertti on pidetty elokuussa teltassa Parpansalin puistossa, Kanalin partaalla. Tänä vuonna hyvän fiiliksen festari järjestetään jo kesäkuun alussa, yhdessä Rauman Lukon kanssa ja Kivikylän Areenalla.

Bluesien ajankohta ja paikka on vaihtunut vuosikymmenten varrella usein. Kaikki alkoi talvella, "maaliskuus kasikuus", jolloin soitto soi Kalliohovissa ja Rauma-salissa. Sen jälkeen pääkonsertti on ollut laskentatavasta riippuen neljässä tai seitsemässä eri paikassa.

Lonsi Live. Samassa yhteydessä Lukko lanseerasi uuden nimen tapahtumatuotannolleen. Sillä haluttaneen viestiä, että Lukko voi olla tuottamassa tapahtumia muuallakin kuin Äijänsuolla tai edes Raumalla. Itse näen Lonsi Live -nimessä hienon viittauksen Lukon juuriin.

Monen sanomalehden deadline aikaistui merkittävästi, kun Sanoma ja Keskisuomalainen sulkivat lehtipainoja. Aamun printtilehtiin ei saada pelijuttuja, lottonumeroita ynnä muuta. Ja kuntauutiset julkaistaan kaksi päivää vanhoina paperilehdessä.

Jo aiemmin Lännen Median kautta tutuiksi tulleita lehtiä meni kiinni alkuillasta. Ilmestymispäiviä on karsittu, Lapin Kansan printti ilmestyy vain kolmesti viikossa. On helppo ennustaa, että paperilehtien tilaajamäärien pudotus kiihtyy.

Eivät lehdet silti katoa. Ne muuttavat tänne verkkoon. Kustannusrakenne ja ansaintamalli vain pitää monessa talossa miettiä uusiksi.

Viikon varrelta: Olkiluoto kolmosesta tuli soiva peli. ”Olkiluoto 3:n erinomainen luotettavuus oli vuoden suurin onnistuminen. On poikkeuksellista, että uusi laitosyksikkö käy vuoden ilman yhtäkään suunnittelematonta keskeytystä”, sanoi Teollisuuden Voiman sähköntuotannon johtaja Marjo Mustonen tiedotteessa viime viikolla.

Että soiva peli siitä saatiin, kuitenkin.

Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin rakentaminen meni pahasti pitkäksi ja kustannukset roimasti yli budjetin. TVO:n toimitusjohtaja Jarmo Tanhua ja OL3-projektia johtanut Jouni Silvennoinen jaksoivat kuitenkin kärsivällisesti toimittajille painottaa, että tärkeintä on lopputulos: suomalaiset turvallisuusmääräykset täyttävä, tehokas ja luotettava voimalaitos.

OL3 vähentää riippuvuutta sähköntuonnista. Suomen suurimmasta ympäristöteostakin TVO alkoi jossain vaiheessa puhua. Katetta sillekin väitteelle löytyy. OL3 korvaa vanhoja fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia.

Moderni yhteiskunta tarvitsee koko ajan enemmän sähköä. Kantaverkkoyhtiö Fingrid kertoi, että maamme kaikkien aikojen kulutusennätys tehtiin viime torstaina. Kulutusennätyksen tärkeimmät syyt ovat ilmeiset. Alkuvuosi on ollut hyvin kylmä ja tuotanto pääsi joululoman jälkeen taas täyteen vauhtiin. Lisäksi sähkön hinta pysyi kohtuullisella tasolla.

Tai halpaahan sähkö Suomessa on, Euroopan halvinta. Energiateollisuuden mukaan sähköjärjestelmän joustavuus parani viime vuonna. Tuulisten aikojen ylituotantoa saadaan paremmin hyödynnettyä akuilla ja kaukolämmityksen sähkökattiloilla. Sellaisia hankkeita on vireillä Raumallakin.

Sähkön pörssihinnan odotetaan pysyvän tänä vuonna kohtuullisina ja hintaeron Keski-Eurooppaan suurena. ”Toivottavasti tämä houkuttelee myös investointeja taloutemme piristykseksi”, Jukka Leskelä totesi. Niinpä. Investointeja Suomi todella tarvitsee, sillä työttömyys on noussut Euroopan huipputasolle.

Rauman kauppakamarin toimitusjohtaja Nina Pere on seudun firmoja kiertäessään nähnyt paljon hyvää. Omistajat uskovat tulevaisuuteen ja investoivat. Merkittäviä kauppoja on saatu. Tästä puhutaan Peren mielestä liian vähän, eivätkä hyvät uutiset aina median uutiskynnystäkään ylitä.

”Se on sääli, sillä juuri nämä tarinat rakentavat sitä uskoa, positiivista virettä ja mielikuvaa sekä yrityksistä että koko alueesta. Ehkä juuri niiden ansiosta investointeja muualle suunnittelevat yritykset tai muualla asuvat osaajat kääntäisivät katseensa seutukunnalle”, kirjoitti Pere kolumnissaan Satakunnan Kansassa.

Naulan kantaan.

Pere kannusti yrityksiä aktiivisempaan viestintään myös Raumaplussan haastattelussa. ”Positiivisia onnistumisia tapahtuu koko ajan. Niistä pitäisi kertoa, eikä se paljon vaadi. Se rakentaa työnantajamielikuvaa”, sanoi Pere.

Ehkä niin saataisiin rohkaistua myös yksityisiä käyttämään rahaa, jota nyt kertyy ennätysmääriä pankkitileille. Olemme säästämässä itsemme tärviölle kuten Pere tilannetta luonnehti.

Kolumnin muissa aiheissa: Lumen 2026 eli Rauman valotaidetapahtuma, ammattireiska eli Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajaksi valittu Jussi Orell ja Hannes-myrskyn suuret tuhot seudullamme.

Uudenkaupungin autotehdas eli Valmet Automotive kuuluu Rauman telakan ja Patrian lailla niihin yrityksiin, jotka saavat uutta nostetta Euroopan puolustusteollisuuden buumista. Nostetta ”Ämpärporissa” totisesti kaivataankin. Mercedes-Benzin autojen valmistus loppui kokonaan.

Mersuja oli koottu Uudessakaupungissa vuodesta 2013. Uusien autojen myynti on pudonnut niin rajusti, ettei suomalaista sopimusvalmistajaa enää tarvittu. Omat tehtaat Saksassa ja Unkarissa riittävät.

Suomen valtio riensi hätiin ja otti sekä auto- että akkutehtaan haltuunsa. Samalla kiinalainen osakas CATL ostettiin ulos. Se oli välttämätöntä, koska Uudenkaupungin isoa tehdasta halutaan hyödyntää puolustusteollisuudessa.

Joulukuussa uutisoitiin ensin Patrian sopimuksesta. Ensimmäiset panssaroidut ajoneuvot valmistuvat tämän vuoden jälkipuoliskolla.

Pian perään kerrottiin Sisu GT-sarjan sopimuksesta. ”Uuteenkaupunkiin nopeasti luotava jopa 300 ajoneuvon lisäkapasiteetti työllisyysvaikutuksineen on noin 300 työntekijää”, totesi Sisu Auton hallituksen puheenjohtaja Timo Korhonen tiedotteessa.

Saab-Valmetina tämän ikäinen autotehtaan vielä muistaa. Tehtaalla on valmistettu muun muassa Opelin, Talbotin, Samaran, Chryslerin ja Porschen malleja sekä pieniä määriä monen eri merkin sähköautoja. Mutta vasta Mersut nostivat tuotantomäärät Saabin kultavuosien tasolle – ja ylikin.

Tehdas kasvoi henkilöstömäärältään Suomen suurimmaksi. ”Pirunmoinen vauhti rekrykampanjassamme on, sillä 400 henkilöä tarvitaan lisää ja aikaa on seitsemän viikkoa”, kertoi henkilöstöjohtaja Tomi Salo Länsi-Suomelle lokakuussa 2020. Tuo kierros nosti oman henkilöstömäärän 3500:aan.

Melkoista vuoristorataa! Vain puolisen vuotta aikaisemmin tehtaan tuotanto oli keskeytetty kokonaan heikon kysynnän vuoksi. Uusikaupunki on sopimusvalmistaja, joka joustaa ensimmäisenä kysynnän muutosten mukaan.

Geopoliittinen tilanne on muuttunut niin, että sotilasajoneuvoja tarvittaisiin paljon ja heti. Lyhyt toimitusaika on Uudenkaupungin vahva valtti – samalla tavalla kuin Rauman telakan jenkkimurtajien kanssa.

USA:n laiton hyökkäys Venezuelaan oli ikävä muistutus siitä, että Euroopan on pakko nopeasti vahvistaa omaa puolustustaan ja sotateollisuuttaan. Samalla se muistuttaa, että Yhdysvaltojen ja erityisesti Donald Trumpin kanssa kannattaa yrittää pysyä hyvissä väleissä.

Nyt todella testataan presidenttimme Alexander Stubbin arvopohjaista realismia. Siitä ja edellä mainituista aiheista lisää Viikon varrelta -kolumnissa tänään.

Viime kolumnissa sanoin USA:n jäänmurtajadiiliä vuoden suurimmaksi talousuutiseksi. Mutta kovaa kaliiberia on myös ennen joulua julkistettu Patrian Saksan-kauppa: kiinteä yhteisarvo yli miljardi euroa, optioiden kanssa yli kaksi miljardia.

Ilman Suomen Nato-jäsenyyttä telakoiden ja Patrian jättikauppoja ei olisi tehty. Yhteistä kaupoille on sekin, että tuotanto painottuu Yhdysvaltoihin ja Saksaan.

Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko kertoi, että Bundeswehr-kaupan eteen töitä tehtiin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta ennen kuin oli ensimmäisen julkaisukelpoisen uutisen aika.

Haastattelin raumalaislähtöistä Rautalinkoa kesällä 2022. Silloin hän kertoi, että Patria 6x6 on avaamassa oven Saksaan, joka on ollut hyvin omavarainen puolustushankinnoissaan. Rautalinko näki siinä ison mahdollisuuden Patrialle ja sen kumppaniyrityksille.

Länskärin haastattelussa pääaiheena olivat Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset. Sota Ukrainassa oli lähtölaukaus puolustusalan kovalle kilpajuoksulle. ”Nyt kaikki menee mitä pystyy tuottamaan”, Rautalinko kuvasi.

Hän näki yllättävän tilanteen avaavan suuren markkinaraon muullekin suomalaiselle teollisuudelle: Nyt on kaikkien aikojen momentum! Siinä Rautalinko oli oikeassa – ja momentum jatkuu. Sota Euroopassa teki Suomesta tietyissä piireissä trendikkään. Realistisen ja kaukaa viisaan maan, jossa maanpuolustusta ei ajettu alas.

Suomessa ramppaa alvariinsa toimittajia tutustumassa kokonaispuolustukseen. Se kattaa kaikki toimet, joilla yhteiskunta valmistautuu hätätiloihin. Käytännön esimerkkinä ulkomaisille journalisteille voidaan esitellä pommisuojaa, jossa pelataan salibandya.

Viikon varrelta -kolumnissa näistä tarkemmin. Muina aiheina uutisvälttelyn yleistyminen, miksi toimittajien on vaikea kirjoittaa hyviä uutisia ja vaihtoehtoiset totuudet.

Neljän jäänmurtajan rakentaminen Suomessa Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle oli vuoden 2025 kovin talousuutinen. Murtajista kaksi tehdään Rauman telakalla, kaksi Helsingissä ja loput yhdentoista aluksen sarjasta USA:n telakoilla.

Rauma tai Helsinki saanee pian vielä yhden jäänsärkijäkaupan, Suomen oman Ainon. B+-luokan murtaja on jenkkimurtajia pienempi, mutta monella tavalla tärkeä Suomelle.

Ilmiselvää on, että Suomen pitää korvata vanhenevaa murtajakalustoa, jotta turvataan elintärkeä ulkomaanliikenne myös talvisin. Ilmaston lämpeneminen tekee jääolosuhteista entistä haastavampia.

Tärkeä uusi jäänmurtaja on myös Suomen meriteollisuudelle. Arvokas referenssi maailman parhaalle suunnittelun, rakentamisen ja laitetoimittajien verkostolle. Ainon pitäisi olla valmis vuonna 2029, jotta Suomi saa hankkeelle myönnetyn 42 miljoonan euron EU-tuen. Kokonaisbudjetti on 170 miljoonaa euroa.

Mahtuuko Aino vielä Rauman telakan aikatauluihin sotalaivojen ja jenkkimurtajien jatkeeksi? Kyllä, vastaa RMC:n toimari Mika Nieminen.

Raumalainen liikemies Ari Salmi osti Lasikylän kiinteistön neljä vuotta sitten. Hän on käyttänyt yli kolme miljoonaa euroa huonokuntoisten rakennusten kunnostamiseen. Viime kuussa kerrottiin yli 650 000 euron investoinnista uuteen lasikeskukseen, jonka ytimenä hehkuu moderni lasinpuhallushytti.

Nuutajärven Lasin toimitusjohtaja Teija Koskinen kiittelee Salmen sitoutumista ja panostuksia. ”Tämähän on ihan huippujuttu. Se on ihan selvää, että tästä lähtee Nuutajärvi nousuun”, sanoi lasikylän toimari paikallislehdelle.

Urjalan Nuutajärvellä on puhallettu lasia vuodesta 1793, mutta toiminta oli hiipumassa. ”Näin, että Nuutajärvellä oli tapahtumassa jotain peruuttamatonta, ja minulla oli osaamista sekä varallisuutta estää se”, teollisuusneuvos Salmi sanoo Nuutajärven Lasikylän uusilla nettisivuilla.

Rauman sellutehdas seisoo melkein kuukauden. Vuosihuollosta ei ole kyse, vaan tarpeesta rajoittaa tuotantoa. Tilanteen vakavuudesta viestii, että Joutsenon tehtaan seisokki kesti puoli vuotta. Trumpin syy, no ainakin osaksi.

Rauma julistaa joulurauhan. Raatihuoneen edustalle jouluaattona kokoontuneelle kaupunkilaisten joukolle – niin kuin on tehty yhtäjaksoisesti lähes 350 vuoden ajan. Perinne on koruton, mutta koskettava.

Näistä aiheista pidemmin Viikon varrelta -kolumnissa tällä kertaa.