Syvärauman flikka, Ruotsin kirkon emerita piispa Tuulikki Koivunen Bylund puhui viime viikolla täydelle salille Rauman seurakuntatalolla. Hän kertoi Tapio Koivukarin kääntämästä muistelmakirjastaan Elämää suurella lusikalla. Koivunen Bylund houkutteli ostamaan kirjan, koska ”kerron siinä kaikki mieshistoriatkin”.

Haastattelin pappisnaista Uutisraumaan ennen kirjakiertueen visiittiä vanhaan kotikaupunkiin. Nostin otsikoksi ”Suomen kirkossa kuluu paljon aikaa jahnauskysymyksiin”, jolla viittasin ennen kaikkea niin sanottuihin homoliittoihin.

Seurakuntatalolla Koivunen Bylund sanoi, ettei ”käsitä Suomen hommaa lainkaan”. Hänen mielestään kirkon pitäisi olla viimeinen, joka on rakkauden tiellä. ”Kaikki rakkaus on tärkeää. Me vihimme Ruotsissa suurella ilolla myös samaa sukupuolta olevia”, hän totesi.

Amen.

Äta livet med stor sked -muistelmateos ilmestyi ruotsiksi muutama vuosi sitten. Viime vuonna raumalainen kirjailija-pappi Tapio Koivukari käänsi sen suomeksi. (Kuva: Svenska kyrkan)

Kilpajuoksu on käynnissä, kuvasi Kokemäen kaupunginjohtaja Teemu Nieminen Kauppalehdelle viime viikolla, kun julkistettiin Bitzero Blockchainin maakaupat. Kokemäki myi ison teollisuusalueen datakeskusfirmalle.

”Tämä investointi tuo mukanaan merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia ja vahvistaa Kokemäen elinvoimaa. Datakeskuksen rakentaminen ja toiminta luovat myös uusia työpaikkoja sekä lisäävät alueen vetovoimaa teknologiateollisuuden keskittymänä”, iloitsi kaupunginjohtaja Teemu Nieminen.

Kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan datakeskushankkeita on Suomessa satakunta ja lisää tulossa, yksi myös Raumalle. Nyt Kokemäki nappasi yhden tavoitelluista isoista investoinneista.

Maakaupoista kaupunki kirjaa myyntivoittoa. Rakentaminen työllistää jonkin verran. Ensimmäinen vaihe toisi viitisen vakituista työpaikkaa ja kiinteistöveroja, joiden määrää kaupunki ei oikein vielä osaa haarukoida.

Raumalaisittain ei tunnu kovin paljolta, mutta ymmärrän Kokemäen toiveikkuuden. Kun nuorena kävin siellä pelaamassa futista, Kokemäki oli 10 000 asukkaan kaupunki. Siitä asukasluku on vajonnut jo reilusti alle 7000:een.

Tämän kolumnin isoon kuvaan olisin laittanut Bitzeron havainnekuvan, mutten sellaista löytänyt. Niinpä kuvassa on Atnorthin datakeskus Myllykoskella.

Kriittisiä kommentteja kuultiin myös heti tuoreeltaan. Arvostamani ympäristötoimittaja Jami Jokinen kiinnitti analyysissaan huomiota datakeskuksen valtavaan sähkön tarpeeseen ja sen tuottamaan hukkalämpöön.

Pienen kaupungin kaukolämpöverkkoon voisi johtaa vain murto-osan hukkalämmöstä. Toki on mahdollista, että datakeskus houkuttaisi vierelleen uusia lämmön käyttäjiä. Mieleen tulevat esimerkiksi kasvihuoneet ja suunniteltu akkutehdas.

Jokinen kysyi Satakunnan Kansan kirjoituksessaan: onko valtava sähkö- ja lämpömäärä perusteltavissa tässä kerrotuilla hyödyillä, kun Bitzero tulisi Kokemäelle louhimaan kryptovaluuttaa eli virtuaalista ja sääntelyn ulkopuolella olevaa rahavirtaa?

Eräs arvostamani liikemies puolestaan tiivisti Kokemäen hankkeen näin: ”Omistus on missä on ja näiden kryptovaluuttojen louhijoille on tärkeää, että energia on halpaa. Liksat viedään ulos joka tapauksessa. Voihan tätä datakeskukseksikin kutsua. Itse en usko, että näitä varten kannatti investoida Suomessa esimerkiksi Olkiluotoon”.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Raumalaiskansanedustaja Juha Viitala (sd.) pelasi jääkiekkoa Lukon junnuissa. "Liigatasolle" hän kuitenkin ylsi vasta kansanedustajana. (Kuva: Janne Rantanen)

Pelasin itse jääkiekkoa Rauman Lukossa B-junioreihin asti, kirjoitti kansanedustaja Juha Viitala kolumnissaan. Hän kertoi aikuisiällä miettineensä, että tärkeimmät opit luistelutaidon sijaan liittyivätkin siihen, miten joukkueena toimitaan.

Joukkueessa oppii paremmin huomioimaan kentällä ja kentän ulkopuolella olevia muita ihmisiä. ”Koen, että tästä on ollut myös eduskuntatyössä hyötyä”, totesi Viitala.

On helppo olla samaa mieltä. En ole koskaan ollut kaksinen pelaaja missään lajissa, mutta joukkueisiin ja porukoihin olen kuulunut koko ikäni. Monesti porukan kokoajana, yllättävän usein kapteenina tai tiimin edustajana.

Varmasti niistä kokemuksista on ollut hyötyä työelämässä, yhdistystoiminnassa ja niin edelleen. Ja mikä tärkeintä: liikunnallinen matka toisten kanssa on ollut antoisa.

”Kirjallisuus eri formaateissaan kiinnostaa keskellä negatiivisten uutisten virtaa. Myös punnitun ja oikeellisen tiedon tarve on selkeästi kasvussa suomalaisten keskuudessa. Kirjavuoteen 2024 voi olla vain ja ainoastaan suuresti tyytyväinen”, sanoi Timo Julkunen.

14 miljoonaa kirjaa myi WSOY-konserni viime vuonna. Kustantamon toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoi painettujen kirjojen myynnin kasvun parantaneen tulosta reippaasti.

”2000-luvun ennätysmyynnit osoittavat, että kirjoilla on edelleen rakas paikka suomalaisten kirjanystävien keskuudessa. Kustantamon liikevaihto kasvoi kahdeksatta vuotta peräkkäin, mikä on vankka osoitus kirjallisuuden voimasta sekä kustantamon muutoskyvystä vaihtelevassa liiketoiminnan ympäristössä”, sanoi Julkunen.

Kirja-ala on median lailla ollut rajun rakennemuutoksen kourissa 2000-luvulla. Se näkyy kolumniin liittämäni kuvan alalaidassa. WSOY:n omistuksessa on perinteikäs entinen kilpailija Tammi sekä puolentusinaa muuta kustantamoa.

Omistuksen keskittyminen, fiinisti sanottuna konsolidaatio, jatkuu media-alalla. Siitä on paikallista ja varsin omakohtaista kokemusta.

Kaleva Median toimitusjohtaja Juha Laakkonen arvioi, että kun Suomessa nyt on kuusi suomenkielisiä maakuntamedioita julkaisevaa yhtiötä, tulevaisuudessa elinvoimaa saattaa riittää vain kolmelle.

Tämä kehitys vääjäämättä vähentää toimittajien määrää. Kaikella on kääntöpuolensa: niille, jotka saavat duuninsa pitää, työ voi muuttua mielekkäämmäksi. Deadline-paineet helpottavat, kun paperilehtien ilmestymispäiviä karsitaan.

”Ennen vanhaan oli sanonta, että kolme juttua päivässä pitää leivän syrjässä kiinni. Me olemme kääntäneet sen niin, että yksi juttu kolmessa päivässä pitää leivän syrjässä”, sanoi Laakkonen Suomen Lehdistölle.

Tutulta kuulostaa. Niin kuin sekin, että yhä vain mediataloissa tuskaillaan sen kanssa, miten digitilausten hintaa pystyttäisiin Laaksosen sanoin ”nypyttämään ylöspäin”, jotta kannattavuus paranisi.

Nuorten silmissä printtilehti ei ole mediaseksikäs tuote, mutta tuotoissa se vielä vaan pesee digin.