Viikon varrelta: Täältä löytyi uusi johtaja Rauman sellutehtaalle

Muistelin tällä palstalla jokin aika sitten, miten hauskaa oli tehdä uutinen Metsä Fibren nimityksestä. Soitin Janne Rantaselle, joka oli juuri nimitetty Rauman sellutehtaan johtajaksi.

Viime viikolla metsäkonserni tiedotti, että Rantasesta tulee Äänekosken biotuotetehtaan johtaja. Samalla täyskaimani työmatka lyhenee melkoisesti. Viime syksynä Rantanen kertoi haastattelussani, että hänen perheensä asuu yhä Äänekoskella.

Äänekosken tehdasta johtaa Ari-Pekka Vanamo, joka aiemmin johti Rauman tehdasta. Nyt hänestä tulee konsernin työsuhdejohtaja.

Rauman tehtaalle löytyi uusi johtaja Tampereelta. Takon kartonkitehdasta vetänyt Jaakko Ikonen aloittaa Raumalla aprillipäivänä.

Hauska sattumus: kun Metsän tiedotetta luin, näin hotellin ikkunasta miten tehtaan piipusta tuprutti vesihöyryä taivaalle.

Olin juuri kävellyt Takon ohi ja pannut merkille, että siinä tehdas vaan on ja pysyy. Parisataa ihmistä tekee taivekartonkia Tampereen ydinkeskustassa naapureinaan asuinkerrostaloja, liiketiloja, satama ja kauppakeskus. Takon tehdas näkyy tämän kolumnin isossa kuvassa.

Oliko ennen paremmin? Päätin kysyä tekoälyltä, kun siitä niin paljon kohkataan.

”Jotkut ihmiset saattavat nostalgisoida menneitä aikoja ja ajatella niitä parempina kuin nykyhetkeä, mutta totuus voi olla monimutkaisempi. Menneisyydessä oli varmasti hyviäkin puolia, mutta myös omat haasteensa ja ongelmansa. Tärkeintä on ehkä löytää tasapaino arvostaa menneisyyttä ja samalla keskittyä tekemään nykyhetkestä mahdollisimman hyvä”, vastasi tekoäly muutamassa sekunnissa.

Fiksusti muotoiltu. Suunnilleen samaan olisi ihmisäly päätynyt. Joskin vastaus olisi vienyt muutaman minuutin.

Eteenpäin on menty. Teknologinen kehitys on ollut huikeaa ja enimmäkseen myönteistä. Lääkkeet, rokotukset ja terveydenhuolto pitävät meidät hengissä entistä pidempään. Elintaso on noussut merkittävästi.

Kehitysloikkia on otettu ympäristön kustannuksella.

Negatiivista on myös taloudellinen eriarvoisuus. Varsinkin globaalissa tarkastelussa rikkaus kasaantuu hyvin harvoille.

Pettymykseksi lasken, että kaikesta kehityksestä huolimatta maailmassa on yhä diktatuureja, riistoa, mielivaltaa ja sotia. Jopa täällä Euroopassa.

Entä paikallisesti? Sopivasti sattui löytymään Rauman kaupungin esite vuodelta 1983.

Asukasluku oli vajaat 31 000, mutta kun siihen laskee päälle maalaiskunnan, Lapin ja Kodisjoen, niin asukkaita olikin selvästi enemmän kuin tänään. Muutama vuosi myöhemmin Rauman väestömäärä ylsi huippuunsa, yli 43 500:aan. Nyt se on alle 39 000.

Edellä mainitun kirjasen kuvasto on tuttua: Vanha Rauma, Pitsiviikko, laivanrakennus, satama, veneilyä, saaristoa, teollisuutta, kulttuuria, liikuntaa.

Kun tarkemmin fotoja tiirailee, huomaa monta muutostakin. Uutta kaupungintaloa ei vielä ole rakennettu, vanhan kaupungintalon edestä saa ajaa autolla, uudempi Osuuspankin kerrostalo puuttuu, torilla ei ole katoksia eikä kivetystä, Kanalin reunustaa ei ole fiksattu ja niin edelleen.

Rauma-Repolaa ei enää ole, eikä se tee laivoja Neuvostoliitttoon. Nyt on RMC ja markkinat lännessä.

Paatit Syväraumanlahden laitureissa näyttävät vaatimattomilta, eikä niillä mennä perhepiknikille saareen, josta näkyvät tehtaiden piiput ja satamanosturit.

Lankin takaa. Pitkään siitä puhuttiin, nyt se toteutuu. Satakunnan talviklassikko eli Ässien ja Lukon liigamatsit ulkojäällä.

SKLS oli kaivanut arkistoista tiedon edellisestä taivasalla pelatusta Satakunnan derbystä. Marraskuussa 1970 Ässät voitti Lukon 4-3. Voittomaalin teki Veli-Pekka Ketola, ottelua seurasi Porissa 4226 katsojaa.

Ensimmäinen paikallispeli hallissa miteltiin tammikuussa 1971 Raumalla. 4422 katsojaa näki tasapelin 3-3. Maalintekijöinä Lukosta Saurio, Laine ja Koskimäki, Ässistä Suhonen, Honkanen ja Heikkilä.

Siinä tuon kauden paikallispelit sitten olivatkin. Ja niissä pelasi miltei pelkästään paikallisia kiekkoilijoita.

Ensi talvena joukkueet kohtaavat kahdesti Porin tekojäällä, jonne rakennetaan katsomot 9000 ihmiselle. Aitiomyynti on nykyisin ratkaisevan tärkeää. Vip-tilat tehdään viereiseen Karhuhalliin.

Lapin pelastuslaitos evakuoi viime viikolla kymmeniä vatsatautiin sairastuneita Urho Kekkosen kansallispuistosta. Tauti heikensi retkeilijöiden kuntoa niin, etteivät olisi omin jaloin selvinneet erämaasta ihmisten ilmoille.

Rauman kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otso Huuska ehti alta pois. Rauman Lyseon apulaisrehtorina päivätyönsä tekevä Huuska vietti hiihtolomansa UKK-puistossa.

Raumaplussan haastattelussa Huuska kertoi, miten hän vaelsi kansallispuiston halki Kiilopäästä Raja-Jooseppiin. Kuusi yötä autiotuvissa, 110 kilometriä tarvottavaa. Olipa vielä huiputtanut yli 700-metrisen Sokostin matkalla.