Viikon varrelta: Stressi työpaikoilla vähenisi, jos nuoret kulkisivat itse harrastuksiinsa

Suomalaisten yleisimpiin ja aikaa vievimpiin harrastuksiin kuuluu lasten kuljettaminen harrastamaan. Sen aiheuttama stressi on tuttu puheenaihe työpaikoilla. Iltapäivisin hikoillaan ja huokaillaan, kun duunit ovat vielä kesken, mutta pian pitäisi päästä lähtemään kauppaan, kotiin kokkaamaan ja lapsia kyyditsemään.

Helsingin Sanomien uutisjutussa kyseenalaistettiin kyytirumban mielekkyys. Jos lapset ja nuoret kulkisivat omatoimisesti treeneihin, he olisivat paljon paremmassa kunnossa. Samalla itsetunto kohoaisi, saisi onnistumisen kokemuksia.

Silloin vanhemmat ehtisivät hoitaa työtehtävänsä ja kotiaskareensa – ja liikkua itsekin. Perheistä tulisi onnellisempia (ainakin keskimäärin).

Rauman kaltaisessa pikkukaupungissa useimmat harrastuspaikat ovat nopeasti ja turvallisesti saavutettavissa jalan tai fillarilla.

Maailma on varmaan muuttunut, mutta veikkaan, etteivät nykynuoret kaipaa isää tai äitiä ainakaan harjoituksiaan katsomaan.

Kohuttua pornoa. Jarmo Mäkilän Poika-taidenäyttely on kesän kulttuuritapaus Raumalla. Pinnalan lisäksi teoksia on esillä kolmessa muussa paikassa. Satelliittinäyttelyistä viimeinen avattiin viime viikonloppuna Galleria Storessa rautatien varren makasiinissa (Hakunintie 8).

Pyhä Sarah -näyttelyssä on joitakin 30 vuoden takaisen kohunäyttelyn töitä ja niistä sillojn tehtyjä lehtijuttuja. ”Taidenäyttelyni oli aikanaan sensaatio, niin kutsuttu tammikuun pommi. Halusin räjäyttää maalaustaiteen rajat”, Mäkilä sanoi tiedotteessa.

Mäkilä maalasi englantilaisen pornotähden historiallisiin tapahtumiin tai taidehistorian merkkiteoksiin. Enää sellainen ei säväyttäisi, kun paljasta pintaa tunkee joka tuutista.

Yrittäjä Ari Salmi yhdistetään Raumalla etenkin kolmeen asiaan: Lakariin, telakkaan ja Lukkoon. Salmi toimi veturina, kun Rauman kaupunki investoi Lakarin teollisuusalueeseen. Hänen yrityksensä Logistikas rakensi alueelle ensimmäisenä. Vuosi sitten Salmi myi ”oman lapsensa” loputkin osakkeet ruotsalaiselle Logentille.

Salmi on RMC:n perustajaosakas ja edelleen mukana parhaillaan kolmea laivaa rakentavassa telakkayhtiössä. Kymmenen vuoden matkalla on ollut ylä- ja alamäkiä, hyvinkin vaikeita vaiheita. Usko yhtiöön ei ole koskaan mennyt, vakuutti Salmi Raumaplus-haastattelussa.

Salmella on useampia hallituspaikkoja ja osakkuuksia, mutta selvästi miestä työllistää Nuutajärven lasikylä. Sen Salmi osti kaksi ja puoli vuotta sitten. Vanhaa rakennuskantaa on melkoinen määrä. Haastattelussamme Salmi kertoi yllättyneensä, että rakennusten lisäksi vastuu toiminnasta on jäänyt hiljalleen meille, sanoi Salmi.

Kesälomalla kävimme toteamassa, että paljon on saatu aikaan.

RMC tuli mainittua, joten pari riviä tilannepäivitystä. Viime perjantaina Rauman telakalla laskettiin vesille toinen ”tasmanialainen”. Se valmistuu ensi keväänä.

Tätä kirjoittaessani (sunnuntai-iltana) ensimmäinen ”tasmanialainen” eli Spirit of Tasmania IV oli merikoeajolla. Alus on määrä luovuttaa tilaajalleen TT-Linelle ensi kuussa.

Tilauskirjassa on töitä aina vuodelle 2028 saakka, sillä Raumalla rakennetaan myös neljä monitoimikorvettia Merivoimille.

Satakunnan Kansan valokuvaajat kuvasivat hylättyjä urheilu- ja liikuntapaikkoja eri puolilla maakuntaa. Raumalta mukana olivat Vermuntilan talkoojäähalli ja Vasaraisten kentän moukarihäkki.

Hauska yhteensattumus, sillä olin vähän aiemmin kirjoittanut seuraavan pätkän Urheilun unhola, katoavat kentät -ryhmään Facebookissa.

”Kentällä on monta nimeä, riippuu minkä ikäiseltä kysyy. Toiset muistavat sen Lukon kenttänä, jossa alkujaan tehtaanseura (Rauma Woodin) Lukko voitti ensimmäisen miesten SM-mitalinsa jääkiekossa (hopeaa 1961).

Minulle se on Tehtaan kenttä, siellä aloitin potkupallourani Hakrien nappulaliigassa ja junnuissa. Hakrit on tänään Pallo-Iirot, mutta vanha nimi näkyy seuran toimistossa Hakrilassa. Se puolestaan näkyy Tehtaan kentältä.

Tänään Lonsin kenttää on ehkä vaikea hahmottaa urheilupyhätöksi. Katsomo ja paviljonki purettiin aikoja sitten, eikä kenttää ole vuosiin juuri käytetty.

Nostan peukkua sille, että kaavamuutosluonnokseen on merkitty Lukonpuisto ja Repolanpuisto muistuttamaan paikallishistoriasta. Kentälle on suunniteltu pientaloja.”

Suomen ärsyttävin murre? Helsingin Sanomissa on tänä suvena ollut enemmän juttuja Raumalta kuin aikoihin. Esimerkiksi tämä: ”Tapio Niemi puhuu murretta, jota pidetään jopa Suomen ärsyttävimpänä – Tutkija: Tästä murteiden ärsyttävyys johtuu”.

Kauneus tai kauheus on kuulijan korvassa. Jos otsikko houkutti lukemaan, niin oikein hyvä. Juttu on hauska, mutta asiapitoinen.

Huonompi homma puolestaan on se, ettei Sanoma jatkanut raumankielisen erikoisaviisin kustantamista. Ensimmäinen Uus Raum julkaistiin 1986, viimeinen 2023. Ensimmäistä lukuun ottamatta minulla oli ilo olla tekemässä niitä kaikkia. Hannu Heino vastasi raumannoksista pitkään. Hänen kuoltuaan käännösvastuun sai juuri Niemi.