29.7.2024
Viikon varrelta: Yhteisöllisyys on vahva voima, Poika kotiin keräyksellä
Kesäloman hauska piristys oli Rauma Flikan kymppisynttärit Raatihuoneentorilla. Taiteilija Kerttu Horilan julkiselle veistokselle tuli kymmenen vuotta täyteen. Olihan siinä aihetta pieneen juhlaan. Torille osuneille tarjottiin kahvit ja Rauma-piparit. Kulttuurijohtaja Risto Kupari lauloi serenadin päivänsankarille.
Synttäreille tuotiin kunniavieraaksi Horilan neljätoista vuotta sitten Porin kaupungille tekemä Maire-veistos. Tämän kolumnin isossa yläkuvassa Kerttu Horila istuu Mairen ja Rauma Flikan välissä.
Juuri Mairesta Rauman Taideyhdistyksen hallituksessa syttyi ajatus: tuollainen pitäisi olla Raumallakin. Yhdistys polkaisi pystyyn varainkeräyksen, jonka tuotolla Rauma Flikk hankittiin.
Rauman taidemuseon intendentti Heta Kaisto on kehunut paikallisen taideväen yhteisöllisyyttä. Veistossynttärien juhlapuheessa taidehistorioitsija Henna Paunu sivusi samaa aihetta – ja vihjasi, että nyt voisi olla uuden varainkeräyksen aika.
Olen antanut itselleni kertoa, että teema voisi olla Poika kotiin!
Ei, jääkiekon kolmatta suomenmestaruutta ei Rauman Lukolle oltaisi taideyhdistyksen vedolla kaupunkiin hankkimassa. (Kiekkoseura pystyy siihen omin voiminkin, jos on vähän tuuria matkassa).
Kyse olisi Jarmo Mäkilän Poika-näyttelyn katseenvangitsijaksi tehdyistä veistoksista, jotka seisovat kivellä Hauenguanossa. Kiiltävät pojat houkuttelevat kesäkulkijoita Pinnalaan katsomaan raumalaislähtöisen Mäkilän näyttelyä. Se kuulemma onkin vetänyt harvinaisen hyvin.
Hienoa olisi, jos Poika tosiaan löytäisi kotinsa Raumalta. Vaikkapa taidemuseon sisäpihalta.
Horilan veistokset kuuluvat kuvatuimpiin kohteisiin Raumalla. Päättyneen Pitsiviikon aikana Rauma Flikk sai harvoin istuskella pitkään yksin. Tämän tästä joku istahti viereen ja toinen nappasi kuvan puhelimellaan.
Vielä pidempiaikainen kestosuosikki – nykykielellä Instagram-hitti – eli Kolme sulotarta ei tänä suvena päässyt tutulle paikalleen kaupungintalon edustalle Kanaliin. Syynä on Kanalin kunnostus.
Raumalla, varsinkin vanhassa kaupungissa, Insta-spotteja piisaa. Kuinka monta matkailijaa lienee napannut kuvan Kitukrännistä tai sen kylteistä? Maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat julkaisi myös jutun Suomen kapeimmasta kadusta.
Vielä ehtii! Teuvo Salmisen retrospektiivinen taidenäyttely Poroholman lomakeskuksessa on avoinna heinäkuun loppuun saakka. Salminen tunnetaan parhaiten karikatyyreistään, joita on julkaistu muun muassa Hesarissa, Länsi-Suomessa ja Uudessa Raumassa. Niitä on eniten esillä myös tässä näyttelyssä.
Karikatyyrien lisäksi Salminen toi Augustin paviljonkiin myös erityylisiä maalauksia. Sinuna kävisin, on varmasti hintansa väärtti (ei pääsymaksua).
Kansainvälisten suurmarkkinoiden tuominen Raumalle samaan aikaan Pitsiviikon kanssa jakaa edelleen paikallisten mielipiteitä. Parempihan se olisi, jos nämä tapahtumat olisivat peräkkäin.
Mutta kun kaupungilla kierteli ja tuttujen kanssa turisi, jäi käsitys, että tänä vuonna asiakkaita riitti myös kivijalkaliikkeisiin, jotka palvelevat meitä ympäri vuoden.
Tavoitteeksi tuleekin asettaa, että Raumasta saadaan niin vetovoimainen, että esimerkiksi suurmarkkinat ovat valmiita tulemaan muulloinkin kuin kuumimpana sesonkina, Pitsiviikolla.
Urheilun puolella päällekkäisyys ei muuten haitannut juuri lainkaan Mustan pitsin yönä. Feran naiset pelasivat Superpesistä Otanlahdessa samaan aikaan, kun Pallo-Iiroilla oli ns. pitsispesiaali Äijänsuolla.
Fera rikkoi ottelussa tuhannen katsojan rajan ilman ilmaislippuja. Iirot pani vielä paremmaksi: 1100 katsojaa, kesän kovin lukema.
Feran kilpailupäällikkö Timo Rajala kertoi Satakunnan Kansan haastattelussa, että seura toivoo pesäpallostadionille kolmatta katettua katsomoa ja lisätiloja vuoteen 2026 mennessä. Olosuhteet pitäisi saada sellaiselle tasolle, että esimerkiksi firmat haluavat tuoda asiakkaitaan peleihin.
Pitsispesiaalissa kävi selväksi, että tason nostoa kaipaa kipeästi myös jalkapallostadion, jolla on ikää jo kuutisenkymmentä vuotta. Äijänsuolla oli satoja katsojia, jotka joutuivat seisomaan ja näkivät vain osan kentästä – jos sitäkään. Oheispalvelut eivät seuran kovasta yrityksestä huolimatta ole ihan tätä päivää.
Tulihan se sieltä! Nimittäin paikallisen lehden uutinen Rauman kävelykaduista. Tuskin paljon erehdyn, jos väitän, että sellainen on tehty joka armas suvi jo vuosikymmenten ajan. Eikä tässä ole piikittelystä kyse, itsehän olin ne vuosikymmenet paikallisen lehden päätoimittajana funtsimassa, mistä kesällä juttua kyhättäisiin.
Näyttää siltä, että entistä useampi raumalainen haluaisi pidentää kävelykatuaikaa. Ja mikä merkittävintä, näin ajattelevat myös monet Vanhan Rauman liikkeiden edustajat. Satakunnan Kansan haastattelemista yrittäjistä Riku Räsänen heitti idean, että satakunta metriä Kuninkaankatua olisi kävelykatuna vuoden ympäri. Ajatusta kannattaisi selvittää oikein toden teolla.
Miksi mielipiteet ovat vuosien saatossa kääntyneet vahvemmin kävelykatujen kannalle? Yksi selitys on varmasti Vanhan Rauman kaupan rakenteen muutos. Muistan asioineeni Kauppa- ja Kuninkaankadulla monissa sellaisissa liikkeissä, joiden lähelle ihan oikeasti piti päästä autolla. Olen ostanut Vanhasta Raumasta muun muassa kodinkoneita (useammastakin putiikista) sekä tapetteja ja maaleja.
Kahvilaan, ravintolaan sekä esimerkiksi vaate-, kenkä- tai kirjakauppaan voi kävellä muutaman sataa metriä aivan hyvin. Myös niiden ostosten kanssa.
PS. Kolumnin ilmestyttyä maanantaiaamuna verkkoon sain varsin pian palautetta. Tietooni saatettiin, ettei yrittäjien mielipide kävelykaduista ole juuri muuttunut. Asiasta oli pidetty talvella palaveri, jossa oli yrittäjäyhdistysten ja kiinteistön omistajien edustus. Hyvin tärkeänä yrittäjät pitävät yhä autoliikenteen sallimista Kauppatorille.
Sulassa sovussa kuulemma oli sovittu kävelykadun ehdoista kolmelle vuodelle. Niinpä ainakin 2025 ja 2026 mennään tämän vuoden malliin.