Viikon varrelta: Tunnen ylpeyttä, kun Suomi kiilasi Ruotsin ohi maailman ykköseksi

Suomi oli taas maailman onnellisin maa suuressa perinteisessä kyselytutkimuksessa. Tanska sijoittui toiseksi, Islanti kolmanneksi ja Ruotsi neljänneksi. Onhan se hienoa, hyvä me! Kolumnin otsikko viittaa kuitenkin ihan eri juttuun.

Käytetyn ydinpolttoaineen – kansan kielellä ydinjätteiden – loppusijoitus on alkamassa Eurajoen Olkiluodossa. Ensimmäisenä koko maailmassa.

TVO:n ja Fortumin kimppayritys Posiva hoitaa homman Suomessa. Loppusijoitusratkaisu on käytännössä sama kuin Ruotsissa. Alkuun länsinaapuri oli Suomea edellä.

Vuonna 2003 pääsin tutustumaan ”Ruotsin Posivan” SKB:n tutkimusluolaan. Kutsuivat sitä Hard Rock Laboratoryksi. Säväyttävä kokemus – Olkiluodon Onkalo on ensikertalaiselle varmasti samanlainen. Muistaa käyneensä.

Ensimmäinen visiitti ydinjäteluolassa, satojen metrien syvyydessä, on säväyttävä kokemus. (Kuva: Janne Rantanen)

Ruotsissa koekapseleita oli jo tuolloin haudattu kallion uumeniin satojen metrien syvyyteen. Neljää ”kuparikanisteria” lämmitettiin paksulla teräsovella suljetussa tunnelissa sähkövastuksin, koska kuumaa uraania ei niihin vielä ollut lupa laittaa.

Silloin SKB puhui toiveikkaasti loppusijoituksen startista vuonna 2015. Nyt SKB odottaa rakennuslupaa kapselointilaitokselle, joka tulee Oskarshamnin ydinvoimalan kupeeseen – sekä rakennuslupaa loppusijoituslaitokselle, joka tulee Forsmarkin ydinvoimalan naapuriin.

Posivan Sanna Mustonen esitteli loppusijoitusratkaisuja medialle Olkiluodossa vuonna 2011. (Kuva: Janne Rantanen)

Suomessa ollaan pidemmällä. Rakentaminen on loppusuoralla (toki luolia kaivetaan vastakin lisää). Enää odotetaan käyttölupaa.

On kutkuttavaa nähdä loppusijoituksen startti, kun siitä on vuosikymmenten saatossa ehtinyt kirjoittaa kymmeniä lehtijuttuja.

Raumaplus-podcastissa Posivan toimitusjohtaja Ilkka Poikolainen kertoi mitä vielä on edessä ennen kuin uraanisauvoja päästään kupasikapseleissa hautaamaan peruskallioon syvyyteen Olkiluodossa.

Kouluverkosta kohistaan Raumalla lähiviikkoina. Esityksen mukaan Kaaron, Kortelan, Kodisjoen ja Vasaraisten koulut suljetaan vuosina 2026-2030. Listaan voi lisätä Kourujärven, joka ajetaan alas. Oppilaat siirretään pääosin Pohjoiskehälle sekä kahteen rakennettavaan kouluun eli Uotilaan ja Nanunkallioon.

Pääperustelu on oppilasmäärien roima väheneminen, joka näyttää vain jatkuvan. Vastaväitteistä tullaan kuulemaan ainakin tätä: mitä tehdään viidelle käytöstä poistuvalle koululle?

En ota ratkaisuun tässä kantaa, mutta viestinnän ammattilaisena kiinnitin kaupungin tiedotteessa huomiota mielenkiintoiseen sanavalintaan. Lopetettavista kouluista puhuttiin ”väistyvinä”. Veikkaan, ettei sana juurru raumalaisten arkiseen käyttöön.

Poimintana kaupungin tiedotteesta: Raumalla ulkomaalaisten osuus on suurin Satakunnassa. Rauman koululaisista noin 10 prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.

Sen alkaa ihan arjessa huomata, että vieraita kieliä puhutaan ympärillämme enemmän kuin ennen.

Se on hyvä! Ilman työperäisen maahanmuuton merkittävää lisäystä meillä ei tulevaisuudessa ole tarpeeksi työikäisiä tekemässä töitä, kerryttämässä veropottia – ja hoitamassa ikäluokkani raumalaisia, kun se aika tulee.

Race Across The World Suomea tuli katsottua, vaikken yleensä näistä julkkisohjelmista innostu. Mietin mikä sarjassa vetää puoleensa. Sitten oivalsin. Tämähän on kuin takavuosien Interrail!

Siis ei mukana kulkevia puhelimia, netti vielä keksimättä, ei luotto- tai pankkikorttia. Repussa kartta, opaskirja ja aikatauluvihko.

Matkasekkejä piti vaihtaa paikalliseksi valuutaksi – ottaen huomioon pankkien aukiolot ja maiden rajat. Esimerkiksi jos lähti Britanniaan katsomaan futista, tarvitsi mennen tullen puntia, guldeneita, saksanmarkkoja ja kruunuja.

Kuukauden aikarajan lisäksi piti koko ajan miettiä rahan riittämistä. Opiskelijan budjetilla ei yövytty hotelleissa, vaan enimmäkseen retkeilymajoissa.

Alakerta. Pallo-Iirot avasi Kakkosen kautensa hienolla kotivoitolla. Lämpötila oli hädin tuskin plussan puolella. Kuuluttajan nolo työ olikin ilmoittaa 360 katsojalle, että valitettavasti ainoan vessakopin putket ovat jäässä. Lähin toiletti löytyy parin sadan metrin päästä talviharjoitteluhallista.

Huoltorakennus purettiin jo vuosia sitten, mutta uutta ei ole saatu. Ilmeisesti on haluttu pitää auki mahdollisuus synergiaan, sillä viereisen jäähallin seuraava remontti on mahdollisesti lähdössä viimein liikkeelle.

Palloliiton aluevalmentaja Teemu Eskola sohaisi ampiaispesää SKLS:n kolumnissaan. Hän esitti, miten Pallo-Iirot voisi pelata Veikkausliigaa vuonna 2030. Nyt Iirot on Kakkosessa, joka nimestään huolimatta on neljäs sarjaporras.

Eskolan kolmesta pointista olennaisin on tämä: mitä jos Pallo-Iirot kuuluisi Rauman Lukon lailla Contineo-konserniin? Olen itsekin joskus idealla leikitellyt. Sellainen fiilis on jäänyt, ettei ajatusta ainakaan suoraan tyrmättäisi Contineon (Kiekkoilun Tuen) puolella. Korkeampi kynnys tiiviiseen yhteistyöhön taitaa olla Iirojen puolella.

Viime kaudella Veikkausliigaa pelannut FC Honka sai Kakkosen avausmatsiin Äijänsuolle bussilastillisen kannattajia. Iirot voitti ottelun 3-2. (Kuva: Janne Rantanen)

Viikon varrelta

Tuttuun tapaan vastaan asiallisiin kysymyksiin palstalla.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.