Viikon varrelta: Tämä tuppukylä on niin nähty ja kananvarpaita oluen kera

HKScan kertoi viime viikolla käynnistävänsä siipikarjanlihan viennin Suomesta Kiinaan ensi vuoden alkupuolella. Maa- ja metsätalousministeriö tiedotti samaan aikaan, että ministeri Sari Essayah on allekirjoittanut tarvittavan vientiehtoprotokollan Kiinan tullin varaministeri Wang Lingjunin kanssa.

HKScan on jo pidempään vienyt Kiinaan suomalaista sianlihaa. Siipikarjanliha on paikallisesti tärkeä lisäys, koska kyse on Rauman broileritehtaan tuotteista.

Lakarin tiputehtaalta tullaan lähettämään Kiinaan broilerin varpaita ja siipiä. Samoilla tuotteilla alkoi vienti Etelä-Korean ostovoimaisille markkinoille jo viime vuonna. Kanan jalkaosilla viennin Koreaan käynnisti myös HKScanin kova kilpailija Atria.

Siivet (wings) maistuvat suomalaisillekin, mutta varpaat? Kuka niitä söisi?

No, monet syövät. Kiinassa kananvarpaita käytetään erilaisissa ruokalajeissa. Ilmeisen suosittua on napostella paistettuja varpaita, kun otetaan olutta. 

Nettihaku vahvistaa, että ruoka-aineena kananvarpaita pidetään monissa muissakin maissa, Itä-Euroopassakin.

Muistelisin, että tämä vientisauma nostettiin esille jo silloin, kun HKScan vuonna 2015 kertoi Rauman kaupungintalolla päätöksestään sijoittaa broileritehdas Raumalle. 

Verotiedoista vielä. Länsi-Suomessa oli nostettu isosti esille Huhtamaat, jotka viime vuonna myivät Luvian Sahan Itävaltaan. Se näkyi muhkeina pääomatuloina.

Huomiotta jäi pienempi, mutta silti merkittävä paikallinen yrityskauppa. Pääomistaja Arto Sainio myi Narvin osakkeensa: yli 5 miljoonan euron pääomatulot viime vuonna. Tänä vuonna hän luopui yrityksen toimitusjohtajan hommistakin.

Rauma tuntui tuppukylältä, kun Jori Kalliola lähti 1980-luvun lopulla kotikaupungista isolle kirkolle. Nuorukainen ei nähnyt paluuta Kanalin partaalle mahdollisena. Silloin Rauma olikin vielä henkisesti tunkkaisempi kuin tänään. Vähän erilaisen näköiset tyypit ärsyttivät kovasti joitakin. Heille kettuiltiin ja riitaakin haastettiin.

Meikäläisen ja Risto Leinon Raumaplus-podcastissa Kalliola kertoi takertuneensa mahdollisuuteen. Levysopimuksen tehnyt ja Suosikin kiertueelle kiinnitetty bändi haki laulajaa. 

Suurta läpimurtoa Christine ei tehnyt, mutta Kalliola jatkoi laulamista. Monenlaisen musan laulamista, esimerkiksi bluesia, mustalaisjatsia, viime aikoina Georg Otsin vanhoja iskelmiä – seuraavaksi flamencoa tai ties mitä.

Vuosien vieriessä vanha kotikaupunki alkoi tuntua aina vain rakkaammalta. Nyt laulaja-taiteilijalla on työhuone Raumalla ja mielessä on muutto kokonaan takaisin.

Itse olin nuorena aika tavallinen tyyppi, joten sen puolesta ei Raumalta olisi tarvinnut lähteä. Kuitenkin kun muutin Tampereelle opiskelemaan, ei ajatuksissa ollut paluu pieneen kalastajakylään.

Vaan ei mennyt kuin muutama vuosi, niin täällä olin taas – ja huomasin viihtyväni erinomaisesti. Pienessä lehtitalossa oli innostunut meininki. Ja mukava nainen.

Työtarjouksia sain 1990-luvulla Helsingistä. Kun plussat ja miinukset laittoi rinnakkain, Rauma voitti aina. Samalla palkalla täällä sai parempaa elämänlaatua. Mahdollisuus muuttaa Lontooseen pani miettimään pidempään, mutta lähtemättä jäi silloinkin.

Rauman seudun kannalta elintärkeä kysymys on, miten saisimme tämän päivän nuoret aikuiset näkemään keskikokoisen kaupungin hyvät puolet.

Maakuntajohtaja Kristiina Salosen kanssa puhuimme Satakunnan kansainvälisen muuton strategiasta. Siinä oltiin ytimessä. Eiköhän kaikille tolkun ihmisille ole selväksi tullut, että Suomi tarvitsee lisää työntekijöitä, kun yhä suurempi osa kansalaisista on eläkkeellä.

Entä kun katsotaan asiaa ulkomaalaisten silmin? Kuinka moni opiskelupaikan tai työn perässä takia muuttamista harkitseva pitää Suomea erityisen houkuttelevana vaihtoehtona? Pieni ja melko huonosti tunnettu maa, harvinainen hankala kieli, loskaiset talvet. Niinpä.

Siksi meidän kannattaisi valita joitakin maita, joissa ruvetaan tekemään Suomea ja sen mahdollisuuksia tutuiksi. Ei maamme rajoille ole odotettavissa työhinkuisten ihmisten jonoa.

Pitovoima ratkaisee. Ei riitä, että saamme houkuteltua ihmisiä ulkomailta opiskelemaan ja töihin Satakuntaan. Pitäisi vielä saada heidät pysymään täällä.

Kovin yleistä näet on se, että eri puolille Suomea saapuneet ulkomaalaiset “valuvat” pääkaupunkiseudulle. Plussalle pääsevät myös Turku ja Tampere, vaan eivät juuri muut seudut. Suomessa asuvista vieraskielisiä on kymmenisen prosenttia, mutta esimerkiksi Vantaalla jo 25 prosenttia. 

Viime vuonna Suomeen muutettiin eniten Venäjältä, Ruotsista, Intiasta, Virosta ja Filippiineiltä.