Viikon varrelta: Satakunnan pitäisi uskaltaa valita yksi asia brändinsä ytimeksi, sanoo Kristiina Salonen

Mistä Rauma tunnetaan? Ainakin Vanhasta Raumasta, meriteollisuudesta, murteesta, pitsistä ja Lukosta.

Mutta mistä tunnetaan Satakunta? Maakuntajohtaja Kristiina Salosen mielestä Satakunnan pitäisi uskaltaa valita yksi asia brändinsä ytimeksi. Raumaplus-podcastissamme hän paljasti, että aiheesta on tarkoitus osallistaa satakuntalaisia ensi vuonna.

Salonen kertoo saaneensa eri tahoilta toiveita maakunnan tunnettuuden lisäämisestä. Se helpottaisi firmoja rekrytoinneissa, toisi uusia asukkaita kunnille ja buustaisi matkailua.

Ehdotin haastattelussa entistä vahvempaa teollisuusmaakunnan leimaa.

Jonkun korvaan se varmaan kalskahtaa vanhanaikaiselta ja herättää mielikuvia savupiipuista ja saasteista. Oikeasti esimerkiksi Rauman seudulla on paljon korkean osaamistason uudistuvaa, vihertyvää ja kestävään suuntaan kehittyvää teollisuutta.

Ja tarjolla paljon mielenkiintoisia kansainvälisiä duuneja, joissa työllä on merkitystä.

Ihan kaikki herkut, mitä maailmalta saa. Niin kuvasi Rannikkolaivaston komentaja Jan-Erik Aitos Raumalla rakennettavia sotalaivoja Rauman meriverkostopäivässä viime viikolla. 

Merivoimat ampui juuri ensi kertaa TP47-torpedolla, joka on Aitoksen mukaan “maailman paras”. ESSM-ohjuksen uusi malli nostaa ilmatorjunnan Merivoimien tiedotteen mukaan “maailman kärkeen”. Gabriel 5 -pintatorjuntaohjus on sekin parasta mitä löytyy.

RMC:n henkilöstöpäällikkö Mika Valtanen mainitsi samassa tilaisuudessa, että yhtiön palkkalistoilla on nyt 258 ihmistä. Määrä noussee noin 300:aan, kun RMC vahvistaa omaa osaamistaan.

Miljoonasäästöt Lakarista. Hyviä uutisia, aloitti HKScanin toimitusjohtaja Juha Ruohola osavuosikatsauksensa. Konsernin liiketulos parani ja  oli kolmannella vuosineljänneksellä vajaat 3 prosenttia. Ei vielä tyydyttävä, mutta viime vuosia parempi sentään. Kulukuuri jatkuu.

Rauman ja Euran tehostamistoimet “menevät suunnitelman mukaan”, mikä tarkoittaa 3 miljoonan euron säästöjä tänä vuonna. 

Lakarin broileritehtaalle tehtävä 4,6 miljoonan euron kehitysinvestointi vie Raumalta kymmeniä työpaikkoja, mutta alkaa tuottaa 3 miljoonan euron vuotuisia säästöjä. Ruoholan mukaan tämä näkyy tuloksessa ensi vuoden jälkipuoliskolla.

Lisää Lakarista. CPC Finland rakennuttaa Suomen suurinta aurinkovoimalaa HKScanin ja Logentin takamaastoon. Viime viikolla Hitachi Energy tiedotti saaneensa tilauksen aurinkopuiston päämuuntajasta.

Lakarin voimalan maksimiteho on 30 megawattia. Väittävät, että voimalan tuottama sähkö riittäisi kattamaan noin 1600 omakotitalon sähkölämmityksen.

Länsi-Suomi kertoi, että yrittäjä Merto Hella sulkee liki 40 vuotta toimineen hifi-liikkeensä. Luxcenterin aloittaessa 80-luvulla elettiin aikaa, jolloin ainakin me nuoret miehet käytimme suuren siivun tienesteistämme kodin elektroniikkaan. 

Ensimmäisiä omia hankintoja olivat televisio, videonauhuri sekä stereosetti, johon ostettiin erikseen vahvistin, kasettinauhuri, levysoitin ja kaiutinkaapit. Niitä aseteltiin kirjahyllyihin – sellainenkin melkein kaikilla oli.

Telkkareita myydään yhä, joskin julmetusti suurempia. Nauhurit keräävät pölyä käytön puutteessa ja stereoräkkejä lienee enää harvoilla. Nykyisin musiikkia ja elävää kuvaa kulutetaan netin yli suoratoistona. Kaiuttimet ovat kutistuneet pieniksi ja näteiksi.

Kansien välistä. Vanha opiskelukaverini Tampereen “universtaalta”, Teijo Piilonen, kokosi suomalaisen seiväshypyn tarinat kirjaksi. Lukuisista menestyshyppääjistä Antti Kalliomäki (sd.) teki komean uran myös eduskunnassa. Hän istui ministerinä liki 3000 päivää, mikä on enemmän kuin esimerkiksi Paavo Lipposella tai Sauli Niinistöllä.

Muistan Kalliomäen poliitikkona, jolla oli kaksi ilmettä: totinen ja tosi totinen. Urheilijakaverit eivät tosikko-Kalliomäkeä tunnista ollenkaan. Hyvin vedetty, jos näin on.

Kirjan mukaan Kalliomäki opasti näin valmennettavaansa Arto Bryggaretta, kun tämä valittiin ensi kertaa kansanedustajaksi: “Artsi, kun sinulle tulee mieleen sanoa jotain eduskunnassa, niin mietin ensin kymmenen sekuntia. Ja jätä se sitten sanomatta”.

Viimeinen heitto. Piilosen kirja sai mustelemaan vanhoja myös paikallisesti. Juha Numminen käsikirjoitti ja Juha Hurme ohjasi yleisurheilun maailmassa liikkuneen Viimeinen heitto -näytelmän Rauman kaupunginteatteriin 1997.

Näytelmässä mainittiin dopingin käyttäjiksi muun muassa Seppo Hovinen, Hannu Siitonen, Lasse Viren, Pekka Vasala, Tiina Lillak ja Antti Kalliomäki – siis tuolloinen kauppa- ja teollisuusministerimme.

Kalliomäen koko ura rakentuu hormoneille, siten myös ministeriys, perusteli Numminen.

Tsekkasin mitä ensi-illasta kirjoitin. “Viimeisessä heitossa kultamitaleita hankitaan tiimityönä. Siihen tarvitaan kunnianhimoinen ja säälimätön valmentaja, avulias ja uusimmat vippaskonstit tunteva terveyskeskuslääkäri, sponsorit ja hyvät suhteet. Ettei joudu testeihin, eikä toimittajien hampaisiin. Niin, ja tarvitaan vähän urheilijaakin. Suuri ansio näytelmässä on, että se tosiaan tekee ymmärrettäväksi, miksi nuori urheilija on suostunut vilpin tielle.”

Nelosen uudesta tv-sarjasta Lahti 2001 olen nähnyt vasta trailerin, mutta samanlaisesta doping-vilpin käsittelytavasta lienee kyse.