Viikon varrelta: Rauman sählysatsaus taisi sittenkin kannattaa

Lasikatto. Jos Wikipediaan on uskominen, jenkkitoimittaja Gay Bryant käytti 40 vuotta sitten ensimmäisenä termiä lasikatto. Hän kuvasi miten naisten urakehitys pysähtyy keskijohtoon.

Termi oli kuvaava ja ilmiö täyttä totta miesten hallitsemassa maailmassa. Tasa-arvon kärkimaassa Suomessa on iloittu naisten noususta. Itsekin olen tehnyt uutisia esimerkiksi ensimmäisestä naispresidentistä, naispääministeristä, naiskaupunginjohtajasta, naiskirkkoherrasta ja niin edelleen.

Olemme edenneet vaiheeseen, jossa joutuu jo perustelemaan, että sukupuoli on mikään uutisaihe. Ensimmäisenä mieleen tulee Sari de Meulderin valinta Rauman kauppakamarin puheenjohtajaksi.

Ei lasinkaton särkemistä, mutta samansuuntaisen viestin saimme viime viikolla, kun liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) kertoi Suomen jäänmurtajahankinnasta.

”Suomea ansiokkaasti palvelleita, vanhenevia jäänmurtajia korvataan nyt uusilla ja koko jäänmurron järjestämistapaa uudistetaan. ”Ainon” hankinta on ensimmäinen askel kohti jäänmurtajien suurta uudistamisohjelmaa”, sanoi ministeri Ranne.

Suomen jäänmurtolaivastoon kuuluvat Polaris, Otso, Kontio, Voima, Urho, Sisu, Fennica , Nordica ja Ahto. Nimet uhkuvat miehistä voimaa. Vaan miksei Aino yhtä lailla kuin Aleksi?

Jäänmurtajainvestoinnit ovat Suomelle välttämättömiä, sillä 96 prosenttia ulkomaan tavaraliikenteestämme kulkee meritse. Toimiva talvimerenkulku on osa koko Euroopan kokonaisturvallisuutta, totesi Ranne.

Viimeviikkoisen uutisen varsinainen aihe oli, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi sitä, että Väylävirasto hakee rahoitustukea Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta uudelle Itämeren B-luokan jäänmurtajalle.

Uuden jäänmurtajan rakentaminen alkaisi vuonna 2026 ja se valmistuisi vuonna 2028. Murtaja suunnitellaan Selkämeren (Raumanmeren) ja Suomenlahden jääolosuhteisiin, mutta se tulisi operoimaan jäänmurrossa alkutalvisin myös Perämerellä.

Murtajan työnimi Aino on mielenkiintoinen yksityiskohta. Mutta yhden kirjaimen ero luokassa on merkittävä. Suomi on siis hankkimassa B-luokan murtajaa. Ruotsi sen sijaan on ostamassa A-luokan murtajaa, joka avaa leveämpää ränniä jäähän.

”Se siitä yhteisrakentamisesta Ruotsin kanssa. Urhoon saatiin 5 prosentin hinnanalennus, kun tehtiin aikoinaan teollista yhteistyötä. Taisi yhteinen suunnittelutyö mennä meidän osalta nyt aivan hukkaan”, kommentoi RMC:n hallituksen varapuheenjohtaja Mikko Niini LinkedInissä.

Aker Arcticin entinen toimitusjohtaja Niini tuntee jäänmurtajat. Aker Arctic ja sen edeltäjät ovat suunnitelleet yli puolet maailman jäänsärkijöistä.

Ajatus kuin Rapala-kaupassa. Niin sanottiin Muottituote Groupin tiedotteessa, kun raumalainen perheyhtiö kertoi ostavansa porilaisen Karhumuovin ruiskuvaluliiketoiminnan. Karhumuovin pääosakas keskittyy omiin kajakkituotteisiinsa, joiden muoviosat valetaan ensi suvesta lähtien Raumalla.

Muottituote teki samanlaisen liiketoimintakaupan viime vuodenvaihteessa Korpilahdessa. Kalastustarvikkeita valmistava Rapala myi ruiskuvalutuotantonsa Muottituotteelle ja sitoutui pitkäaikaiseen yhteistyöhön.

”Rapala-kauppa onnistui hyvin. Asiakas on tyytyväinen, me olemme tyytyväisiä. Olemme hankkineet Korpilahteen uusia koneita ja parhaillaan siellä on menossa sisustusremontti”, kertoi Muottituote Groupin hallituksen puheenjohtaja Jukka Nurmi.

Korpilahdella Muottituotteella lienee hyvä maine, sillä kaupan jälkeen Rapalan tytäryhtiö KL-Teho lopetti kairojen tuotannon ja irtisanoi yhdeksän ihmistä. Muottituote sen sijaan on satsannut hankkimaansa tehtaaseen.

Myönnän hieman epäilleeni Rauman kaupungin ”sählysatsauksen” järkevyyttä lokakuussa, kun Äijänsuolla järjestettiin salibandyn euroturnaus. Maailman (harvat) huippumaat Suomi, Ruotsi, Tshekki ja Sveitsi ottivat Kivikylän Areenalla mittaa toisistaan. EFT-turnaus ei näkynyt juuri lainkaan valtakunnallisessa mediassa.

MM-kisat joulukuussa muuttivat kaiken. Malmössä pelattua MM-finaalia Ruotsi-Suomi katsoi television välityksellä suorana keskimäärin 376 000 suomalaista. Se oli edellisviikon 25:nneksi suurin katsojamäärä kaikkien tv-kanavien listauksessa.

Salibandyn MM-loppuottelun tv-lähetyksen kokonaistavoittavuus nousi peräti 1,3 miljoonaan katsojaan Suomessa. Mitään muuta ei katsottu sillä viikolla televisiosta enempää, kertoo Finnpanel.

”Suomalaisia yhdistävät kokemukset ja ikimuistoiset hetket ovat Ylen urheilutarjonnan helmiä, ja salibandyn MM-kisat nousivat komeasti tälle tasolle”, iloitsi Yle Urheilun päällikkö Joose Palonen.

Suomen dramaattinen nousu neljän maalin tappiolta voittoon jatkoajalla, ja vielä Ruotsia vastaan vieraskentällä, näkyi muissakin valtakunnallisissa medioissa isosti. Ja tietysti sosiaalisessa mediassa.

Vaikea sanoa kuinka moni huomasi Rauman mainoksen mestarijoukkueen pelipaidoissa. Se kun oli selkäpuolella. Suurin osa valokuvista otetaan etupuolelta.

Mutta löytyy sellaisiakin fotoja ikimuistoisesta matsista, joita Rauma pystyy hyödyntämään. Tämän kolumnin pääkuvaan tuonne ylös valitsin Salibandyliiton kuvapankista yhden malliksi.

Raumalaispelaajia maajoukkueessa ei ollut, mutta Ylen asiantuntijana kommentoi raumalaislähtöinen Toni Lötjönen. Nuorena Lötjönen pelasi futista, jokusen ottelun Pallo-Iirojen edustuksessakin. Nykyisin hänet tunnetaan myös fitness-urheilijana.

https://www.apu.fi/artikkelit/toni-lotjonen-tietaa-etta-hanta-katsotaan-salibandy

Johtava asiantuntija. Lötjönen on muuten mainio esimerkki henkilöbrändäyksestä. Jukka Röngän päätoimittama Urheilulehti alkoi kutsua kiekkovalmentaja Petteri Sihvosta jääkiekon ”johtavaksi analyytikoksi”. Rooliin kuuluivat vastaväitteitä herättävät analyysit.

Kun myös Röngän analyysit jalkapallosta olivat usein yllättäviä ja jyrkkiä, pienillä resursseilla operoinut Urheilulehti keräsi huomiota ja lukijoita.

Median rajussa murroksessa sekään ei lopulta riittänyt. Vuonna 2017 Urheilulehti vaihtoi taas kerran omistajaa, kun A-Lehdet myi sen Sanomalle, joka yhdisti lehden Urheilusanomiin (entinen Veikkaaja).

Maalivahtina salibandyn suomenmestaruuksia voittanut Lötjönen puolestaan nimitti itsensä lajin ”ylijohtavaksi analyytikoksi”. Hänestä tuli näkymä hahmo Pääkallo-nettisivustolla, joka on salibandyn päämedia.

Kuulinko lukijan Samppusista kysyvän, mitä nuo katsojalukutermit tarkoittavat?

Keskikatsojamäärä kertoo kuinka monta ihmistä (arviolta) katsoi ohjelmaa keskimäärin sen koko keston aikana.

Tavoittavuus kertoo kuinka monta ihmistä (arviolta) katsoi vähintään minuutin yhtäjaksoisesti ohjelmaa. Esimerkiksi MM-finaalin tapauksessa meikäläinen ei olisi mukana ensimmäisessä lukemassa, koska olin samaan aikaan omalla höntsäsählyvuorolla. Mutta siihen 1,3 miljoonaan kuuluisin, koska kotiin tultuani näin suomalaisten kultajuhlintaa.

Katsojaluvuista tuli mieleen, että tällaista kuusikymppistä hämmästyttää, kun Yle päätti lopettaa Arto Nybergin puheohjelman. Se oli edellisviikollakin TV1:n kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa. Keskimäärin yli 400 000 suomalaistaa kiinnosti Nybergin jutustelu vieraidensa kanssa.

Maisteri Simo Frangen julkaisi Nybergin kanssa hauskan somepäivityksen. Sen mukaan Yle on ”paneutunut yhä tarmokkaammin perustehtäväänsä, joka on kiinnostavien ja suosittujen ohjelmien lopettaminen. Aakkosjärjestyksessä kenkää ovat saaneet esimerkiksi Ajankohtainen Kakkonen, Alivaltiosihteeri ja Arto Nyberg.”

Yle perusteli Nybergin ohjelman lopettamista halulla tarjota katsojille uusia sisältöjä. Frangen ehdotti, että pitkäaikaisista suosituista ohjelmista Yle lopettaisi Puoli yhdeksän uutiset.

”Onhan niitä tullut jo vaikka kuinka monta vuosikymmentä ja kaikki ovat niihin jo aivan kyllästyneitä. Niiden sijaan voisi tarjota katsojille uusia sisältöjä kuten vaikkapa graafiselta ihmeeltään uusittuja testikuvia”, vitsaili ”alivaltiosihteeri” Frangen.

Mainittakoon lopuksi, että Yle Uutiset 20.30 oli Suomen katsotuin televisio-ohjelma tässä kolumnissa tarkastellulla viikolla. Taas kerran.

Vielä kuvakrediitti: kolumnin pääkuva on Salibandyliiton mediapankista.