Viikon varrelta: Oi Urpo, sua kaipaan! Tehtiinkö muuten ennen parempaa musaa?

Satakunnan maakuntahallitus päättänee tänään maanantaina, että Satakuntaliitto maksaa osan Rantaradan tarveselvityksestä. Mukaan ovat lähdössä kaikki radan varren maakunnat Uudeltamaalta Lappiin.

Nykyinen rantarata kulkee Helsingistä Turkuun. Raideyhteys on Uuteenkaupunkiin, jonne henkilöliikennettä ollaan palauttamassa. Nyt selvitetään kannattaisiko kiskot vetää Tornioon saakka.

Rauman seudulla se tarkoittaa Urpon paluuta keskusteluihin. Uusikaupunki-Rauma-Pori-rataa on suunniteltu ainakin vuodesta 1980 saakka. Tekemättä on jäänyt, niin sanottu päärata on vienyt raiderahat, meille on saanut riittää kasitie.

Urpoa ei ole tyystin unohdettu. Maakunnan ja kaupungin kaavoissa ratalinja on säilytetty vuosikymmenten ajan. Tosin aina välillä on puhuttu alistuneesti, että voihan siihen joskus tien rakentaa, kun kiskoja ei saada.

Perustelut ovat hyvät: vihreän siirtymän hengessä tavarakuljetuksia tulisi siirtää raiteille, mutta päärata on tukossa. Toinen pääpointti on työvoiman liikkuvuuden edistäminen.

Toivossa on hyvä elää. Josko sittenkin, joskus? Niin kaukana Urpon rakentaminen on, ettei tätä hanketta kannata mitenkään sotkea ajankohtaiseen tavoitteeseen palauttaa henkilöliikenne Raumalta Tampereelle ja Helsinkiin.

Urpo-radan linjaus näkyy punaisina risteinä maakuntakaavassa. Turun suunnasta Vasaraisten läpi Lakariin ja sieltä kohti Poria.

Suomi sai uuden presidentin. Kokoomuksen Alexander Stubb oli suosituin myös toisella kierroksella. Raumalla Stubb oli ykkönen kummallakin rundilla.

Parasta pressavaalissa oli asiallisuus. Stubb ja Haavisto jaksoivat loppuun saakka kampanjoida fiksusti, kilpakumppaniaan kunnioittaen. He näyttivät hyvää mallia kansalaisille.

Viljami Julkunen haluaisi elättää itsensä musiikkia tekemällä. (Kuva: Janne Rantanen)

Lilbron levyjulkkareissa Tulestalolla on näytelmällisiä elementtejä. Se on tavallaan paluuta juurille, sillä Viljami Julkunen aloitti esiintyjän uransa kesäteatterissa.

Isä Timo Julkunen oli virallinen päähenkilö Mooses Viinanen -hupailuissa, mutta noin 7-vuotias Viljami valloitti sydämiä Mini-Mooseksena ja kenraalina. Isä ja poika pääsivät Uuden Rauman raumankielisen erikoisnumeron kansikuvaankin.

Mooses-suvinäytelmät olivat niin suosittuja, että Timo Julkunen äänestettiin Vuoden raumalaiseksi. Julkusesta tuli ammattinäyttelijä ja Rauman kaupunginteatterin kantava voima.

Oliko teatteri Viljamille vaihtoehto, kysyin häneltä Uutisrauman haastattelussa. Ei oikeastaan, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Tai… kuka tietää? Viljami tunnusti, ettei ehkä kieltäytyisi roolista jossakin tv-sarjassa tai leffassa.

Sellaisia tarjouksia voi tulla, jos debyyttialbumi niin sanotusti breikkaa. Tässä sinkkulohkaisu tulevalta levyltä:

Valmistauduin haastatteluun, tietenkin, kuuntelemalla Lilbron biisejä. Hyvin tehtyä musiikkia, mutta kuulostaa vähän oudolta. Eihän tämä ole rokkia, missä on kitarat?

Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen ikään kuin vastasi kysymykseen Ilta-Sanomissa: Olisi kummallista, jotenkin perverssiä, jos parikymppiset artistit syvästi puhuttelisivat meidän ikäisiä.

Ei ollut ennen kaikki paremmin, eikä edes musiikki. Torvinen huomautti samasta, josta meikäläinen on paasannut vuosikaudet: ennenkin tehtiin paskaa musiikkia. Aika vain kultaa muistot, kun hitit jäävät elämään ja hutit unohtuvat.

Täytyypä muuten käydä tutustumassa uuteen Manserock-näyttelyyn museokeskus Vapriikissa Tampereella. Samalla voi kurkata, onko Lukon mestaruuspaita 2021 edelleen esillä.

Eppu Normaali keikalla 1980-luvulla. Juha Torvinen kitarassa. (Kuva: Janne Rantanen)

RaumArs -taiteilijavierasohjelma on tuonut kaupunkiin työskentelemään melkein 200 taiteilijaa. Taiteilijoista suurin osa on ollut ulkomaalaisia. Onko kulttuurishokkeja koettu, kysyin toiminnanjohtaja Hannele Kolsiolta Raumaplus-podcastissa.

Ainakin ilmastoshokkeja, vastasi Kolsio. Kun Jorge Castro lähti kotimaastaan Argentiinasta, siellä oli noin 40 astetta lämmintä. Raumalla joulu-tammikuussa käytiin lähellä 30 pakkasastetta.

Castron videotaideteos nähtiin Lumen Raumassa. RaumArsille tyypilliseen tapaan Castro veti myös työpajan kansalaisopistossa. Eri yhteisötaideprojekteihin on vuosien varrella osallistunut tuhansia raumalaisia.

Iso ponnistus RaumArsille on Sepän talo, jonka yhdistys vuokrasi kaupungilta. Sepän talossa, siinä kirjaston ja teatterin välissä, tehdään parhaillaan remonttia. RaumArs puolestaan suunnittelee, millaista toimintaa taloon tulee ensi vuodesta alkaen.

Varmaa on, että taiteilijaresidenssi muuttaa Vanhasta Raumasta Sepän taloon.

Metsäteollisuuden lähiajan näkymät ovat alavireiset. Metsä Groupin osavuosikatsauksesta voi poimia raumalaisittain pari pointtia.

Markkinahavusellun tarjontaa vähentävät sellutehtaiden sulkemiset ja puuraaka-aineen saatavuusongelmat Pohjois-Amerikassa. Siksi havusellun, jota Raumalla tehdään, markkinahinnan odotetaan nousevan.

Sahatavaran kysynnän odotetaan kasvavan hieman tammi-maaliskuussa. Hintojen ennakoidaan nousevan. Metsällä on Raumalla uusi moderni saha.

Saisiko siitä dekkarin? Sitä kustantajat ilmeisesti nykyään kysyvät kirjailijoilta. Aika monet ennen romaaneja kirjoittaneet tekijät ovat rustanneet rikostarinoita. Yksi tuoreista genren vaihtajista on raumalaislähtöinen Jukka-Pekka Palviainen.

Lasten- ja nuortenkirjoja Palviaiselta on ilmestynyt tasaiseen tahtiin. Koska taas saisin lukea aikuisten romaanin, kysyin kirjailijalta, kun hänet hiljattain raumalaisessa marketissa tapasin. Jukkis kertoi saman kuin vähän myöhemmin lehtihaastattelussa: romaani-ideat eivät ole menneet läpi, nyt tulossa on dekkareita.

WSOY hehkutti, että kirjamyynti kasvoi viime vuonna. Tiedotteen graafissa nostettiin esille kirjailijoita: Satu Rämö, Ilkka Remes, Christian Rönnbacka, Leena Lehtolainen – jännityskirjailijoita kaikki. Tietokirjoissa hitti oli Tuomas Kyrön kirjoittama ammattisotilaan tarina.

Pitänee ajatella, että hyvä kun jotain luetaan. Ja kyllähän dekkareissa pystyy käsittelemään ajankohtaisia ilmiöitä ja “oikeita” asioita.

Lankin takaa. Lukon matsissa kaveri kysyi kumpi on ollut paikallispeleissä niskan päällä, Lukko vai Ässät? Arvelin, että Lukko on muutaman voiton edellä.

Tarkistin tilastot. Paikkansa piti. Liigavuosina, 1975-2024, Lukko on voittanut Satakunnan derbyn 118 kertaa, Ässät 115. Pisteissä ero on raumalaisten hyväksi vähän suurempi.

Mutta jos mukaan lasketaan myös pudotuspelit ja liigakarsinnat, voitot ovatkin tasan 121-121.

Viime viikolla Lukon peli pätki niin pahasti, että Ässien kohtaaminen kevään pudotuspeleissä alkaa vaikuttaa hyvin mahdolliselta. Mielenkiintoista…

Viimeksi Äijänsuolla. Lukko voitti Ässät tammikuun lopulla 3-0. (Kuva: Janne Rantanen)

Viikon varrelta

Tuttuun tapaan vastaan asiallisiin kysymyksiin palstalla.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.