Viikon varrelta: Miksi Raumanmeri on meille niin rakas ja tärkeä

”Kauas missä katse kantaa
yli aaltojen
missä kaartaa taivon rantaan
pilvi purjeitten
siellä Raumanmeren kansa
tyynnä kyntää purrellansa
merta isien”

Rauman kunniaporvari Tauno Koskela riimitteli nuo sanat Satakunnan laulun säveleen. Minua ne puhuttelevat enemmän kuin maakuntalaulun alkuperäiset sanat, joissa puhutaan pelloista ja auroista.

Paljaskonttisena raumalaisena olen rakastunut Raumanmereen, jota nykyisin virallisesti Selkämereksi kutsutaan.

Olen mukulasta lähtien tiennyt, että Rauman seutu elää merestä.

Pappani oli merimies. Vanhempani olivat käytännössä kaikki työvuotensa telakalla. Velipoikani on tehnyt työuransa pääosin meriklusterin palveluksessa. Minusta ei tullut laivanrakentajaa, mutta melkoisen määrän uutisia ja juttuja olen meriteollisuudesta tehnyt noin 40 vuoden aikana.

Tätä kirjoitettaessa Rauman telakalla rakennetaan samanaikaisesti kolmea isoa laivaa: kahta matkustaja-autolauttaa Australiaan ja ensimmäistä monitoimikorvettia Merivoimille. Näitä sotalaivoja rakennetaan kaikkiaan neljä.

Rauman meriteollisuuspuiston toinen veturiyritys on potkurilaitteita suunnitteleva ja valmistava Kongsberg Maritime (entisiltä nimiltään Rolls-Royce, Kamewa, Aquamaster Rauma). Vastarannalla, satamassa, toimii toinen menestyvä potkurilaitefirma Steerprop.

Sataman ympärille vuonna 1442 kaupunkioikeudet saanut Rauma onkin kasvanut. Yleissatamista Rauma on Suomen kolmanneksi suurin vienti- ja konttisatama. Säännöllistä liikennettä on moneen Pohjois-Euroopan satamaan, Britanniaan, Välimerelle, USA:han ja Aasiaan.

Rauman satama on profiloitunut metsäteollisuuden palvelijaksi. Mainitun reittiliikenteen mahdollistaa paperin, kartongin, sellun ja sahatavaran vienti. Kyydissä kulkee sitten paljon muutakin. Kun paluulastina on usein raakapuuta ja paperin sideaineita, metsäteollisuuden osuus tavaraliikenteestä on noin 60 prosenttia.

Satama ja metsäteollisuus pelaavat hyvin yhteen. UPM:n paperitehtaalla ja Metsän mäntysahalla ei ole lainkaan omia varastoja, vaan ne tukeutuvat satamaan. Metsän sellutehtaan ja Forchemin mäntyöljytislamoon tuotteet lähtevät niin ikään pääosin maailmalle Rauman satamasta.

Eikä ole sattuma, että metsäteollisuus sijoittui juuri Raumanmeren rannalle, lähelle satamaa. Vuojoen Godsin (pian Rauma Wood, sitten Rauma-Repola) saha käynnistettiin vuonna 1912. Samalla alueella Suomen vihreää kultaa yhä vientituloiksi jalostetaan.

Merikoulu perustettiin Raumalla vuonna 1880. Vuonna 1900 valmistunut merikoulu palvelee nykyisin merimuseona. Alan koulutusta annetaan Suojan sataman kupeessa Merimäellä, jossa toimivat Winnovan ammattiopisto ja Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Merenkulun ja kansainvälisen kaupan monisatavuotiset perinteet näkyvät raumalaisuudessa vahvoina.

Paikallisessa murteessa – jota raumalaiset nimittävät ylpeästi peräti omaksi kieleksi – on vaikutteita ja sanoja kielistä, joita merihenkilöt kuulivat reissuillaan: ruotsia, viroa, engelskaa, saksaa, hollantiakin.

Merimiehet toivat kaupunkiin myös pitsinnypläyksen, josta tuli tärkeä sivuelinkeino pitkäksi aikaa. Kesäisin Raumalla vietetään Pitsiviikkoa, kaupunkifestivaalia, jossa pitsi on nykyisin melko pienessä osassa. Viikko huipentuu Mustan pitsin yöhön, jolloin Vanhan Rauman kapeat pääkaduilla on ihmisiä kuin meren mutaa.

Entä raumalaiset perinneruuat? Lapskoussi ja topseilvellinki. Jo nimet kertovat, että merimiehet niitä aikoinaan söivät.

Kaikkein ylpeimpiä raumalaiset ovat kuitenkin Vanhasta Raumasta, Suomen ensimmäisestä maailmanperintökohteesta. No, tarkalleen ottaen Suomenlinna hyväksyttiin Unescon listalle samaan aikaan. Vaurautta Vanhaan Rauman toi ennen kaikkea merenkulku ja kauppa. Ja siellä oli myös monen merimiehen koti.

Kansainvälisyys, hyväpalkkaiset työpaikat ja elinvoima lisääntyivät Rauman seudulla merkittävästi, kun Eurajoen Olkiluotoon – kymmenisen kilsaa Rauman torilta vareksen tietä – rakennettiin kaksi TVO:n ydinvoimalaa. Nyt niitä on jo kolme, joten noin kolmannes Suomen sähköstä tuotetaan Olkiluodossa.

Kaikki ydinvoimalat on sijoitettu meren rannalle, joten Raumanmerta saamme osin kiittää siitäkin, että toistatuhatta ihmistä työllistävä TVO-konserni saatiin juuri tänne.

Meriklusteri tuo toimeentulon tuhansille ihmisille tällä seudulla. Eikä siinä vielä kaikki, sanoisi mainoshenkilö.

Raumanmerellä on aivan keskeinen rooli vapaa-ajan vietossa. Selkämeren kansallispuisto, Rauman saaristo, Kylmäpihlajan majakkasaari ja Kuuskajaskarin entinen linnake vetävät matkailijoita sekä tietysti omilla veneillään liikkuvia paikallisia.

Vielä suurempi joukko kokoontuu kesäisin Otanlahden rantapuiston alueella. Siellä palvelevat muun muassa Poroholman lomakeskus, maauimala, uusi Marina Vista Syväraumanlahden pienvenesatamassa ja Rauman kesäteatteri. Kaupunginteatterin suvinäytelmä 2024 on Yö-yhteen biiseille rakentuva Ihmisen poika.

Otanlahden urheilukeskuksessa pelataan futista ja yleisurheillaan, mutta ennen kaikkea se tunnetaan Rauman Feran kotikenttänä naisten Superpesiksessä.

Monelle suomalaiselle Raumanmeri tuo kuitenkin ensimmäisenä mieleen Raumanmeren Juhannuksen, RMJ:n. Se houkutteli huippuvuosinaan jopa satatuhatta kävijää, kun kolmen päivän yleisömäärä ynnätään yhteen festarimatikalla. Juhannuksena 2024 Otanlahdessa bilettänee kymmenisen tuhatta nuorta aikuista.

RMJ:n entisiä nuoria houkuttelee Otanlahteen uusi tapahtuma Sunset Festival, joka järjestetään ensi kertaa elokuussa 2024.

Kirjoitus on julkaistu Centrum Balticum-säätiön Pulloposti-sarjassa. Itämeren kehitykseen keskittyvää kolumnisarjaa on julkaistu vuodesta 2011 lähtien. Kolumnistien joukossa on ollut mm. tasavallan presidentti, ministereitä, kaupunginjohtajia, suurlähettiläitä, yritysjohtajia, toimittajia ja tutkimusmaailman edustajia. Postituslistalla on noin 10 000 suomalaista. Pullopostin päätoimittaja on Turun yliopiston professori Kari Liuhto.