Viikon varrelta: Miksi Dannylla oli tv-haastattelussa Rauma-pinssi?

Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen sai kertoa televisiohaastattelussa pitkästä urastaan koko kansan tuntemana Dannyna. Itse asiassa kuultuna -sarjan jaksossa Danny istui tumma puku päällä, kravatti kaulassa – ja Rauman pinssi rintapielessä.

Kilautin kaverille ja kysyin miksi.

”Rauma antoi mulle ykköspalkintonsa Meripojat-patsaan kaksi vuotta sitten. Annan sille suuren arvon. Hienolta tuntuu sekin, että Rauma on laittanut uuteen kaupunginosaan hittieni nimiä”, kertoi Danny.

Lipsasen suvulta ostetuilla Vanha-Lahden mailla on Piilopaikka- ja Tuulensuoja-kadut sekä Tuuliviiri-puisto.

”Halusin kunnioittaa Rauma-yhteisöä ja raumalaisia ystäviäni. Olen kiitollinen saamastani huomiosta”, lisäsi viihdelegenda.

Itse asiassa Danny on saanut Meripojat-patsaan kahdesti, vuonna 2000 ja sitten 2022.

Meripojat Lukon kannattajalle. Tänä vuonna Meripojat-tunnustuksen saivat kaupunginvaltuuston ex-puheenjohtaja Hanna Marva ja presidentti Sauli Niinistö.

”Presidentti Niinistön ansiot Suomen politiikassa vuosikymmenten varrelta ovat meidän kaikkien tiedossa. Hän on myös tiettävästi ainoa presidenteistämme, joka on lapsesta asti ollut Lukko-fani ja nostanut siten Raumaa esiin omassa elämässään”, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otso Huuska perusteli palkintotilaisuudessa.

 Aika uusille sankareille -kirjamme esipuheessa Niinistö arveli, että Satakunnan ulkopuolella Rauma tuo mieleen teollisuuden, Vanhan Rauman, Raumanmeren ja murteen, ”mutta uskoakseni eniten mainintoja tulisi Rauman Lukosta”.

Lukosta Niinistön Rauma-kuva lähti rakentumaan. Teppo Rastio ja Matti Keinonen olivat hänen sankareitaan.

Uutistarjonnan ohella näen paikallismedialla toisenkin tärkeän roolin. Yhtenä johtotähtenä liki 30 päätoimittajavuoden aikana pidin yhteisöllisyyden ja tulevaisuususkon vahvistamista. Tapaan sanoa, että Raumalla on vajaassa 600 vuodessa nähty hyviä ja tosi huonoja aikoja. Aina on lopulta jotenkin selvitty ja menty eteenpäin.

Eikä tähän jää. Maailmanpito kaupungissa jatkuu satoja vuosien myös meidän jälkeemme.

Kaupungit, seudut, maat ja maanosatkin kisaavat investoinneista ja työvoimasta. Siksi pito- ja vetovoima on noussut arvoonsa. Tämä paljon puhuttu voima on kiehtova ilmiö, jota ei pelkästään järjellä ja faktoilla voi selittää. Sekin vaikuttaa, miten itse puhumme ja viestimme omasta alueestamme.

Välillä uskoa koetellaan.

Nyt kaivattaisiin positiivisia uutisia.

Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki kirjoitti lempiaiheestani pääkirjoituksessaan. Hänen mielestään kansalaiset alkavat nääntyä taakkansa alle henkisesti ja taloudellisesti. Syyt tiedämme: koronakriisi, sota, sähkökriisi, raju inflaatio, korkojen nousu ja niiden jatkeeksi hallitus on tekemässä 9 miljardin euron säästöjä.

”Kriisitietoisuuden lisääminen on ymmärrettävää, jotta poliitikot saavat läpi ikäviä päätöksiä. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) on palvellut kansalaiskeskustelua ja myös mediaa, kun hän on etukäteen nostanut esiin erilaisia vaihtoehtoja ruuan arvonlisäveron korottamisesta eläkeleikkauksiin”, antoi päätoimittaja tunnustusta.

Hän kuitenkin jatkoi, että rajansa itseruoskinnallakin. ”Synkistelyn rinnalle on saatava toivoa. Talous on myös psykologiaa”, kirjoitti Kärki. Hän tulkitsee, että juuri siksi Euroopan keskuspankki viestii, että koronlaskut voivat alkaa kesäkuussa.

”Siitä eivät heti aukea padot asuntojen ja autojen ostamiselle, mutta se on merkki käänteestä helpompiin aikoihin. Valtiontaloudessa tilanne on sama: laskunmaksusta tulee pitkä ja kivulias tie, mutta laskunmaksajaa eli keskiluokkaa voisi välillä muistaa rohkaisevilla sanoilla. Kyllä se siitä! Tähän tunneliin on pakko kantaa valoa vaikka säkillä”, kirjoitti Kärki.

Ilolla panin merkille, että pääministeri Petteri Orpo (kok.) halusi viime lauantaina julkaistussa STT:n haastattelussa ”antaa ihmisille toivoa siitä, että me pystymme kääntämään tämän parempaan suuntaan.”

Lapin koulussa vietettiin viime viikolla kirjastoluokan avajaisia. Samanlaisia on jo muutamissa Rauman kouluissa. Kaikki kirjoja on saatu lahjoituksina.

Kysyin koululaisilta mitä he lukevat. Hevoskirjoja, fantasiaa, sopivasti jännittäviä kirjoja, vampyyritarinoita ja tietysti urheilukirjoja. Viime mainitut herättivät lämpimiä muistoja Harjuvaaran Pallokerho -sarjasta, jonka neljä kirjaa ahmin alakoululaisena tuoreeltaan. Hiirenkorville sormeillut kirjat löytyvät varmasti edelleen kirjahyllystäni.

Nostalgiaa oli ilmassa myös, kun kävimme Tampereen Muumimuseossa, jossa avattiin juuri myös Tove Janssonin elämästä kertova näyttely. Tällä kertaa matkaseurana oli äitini, joka kauan sitten luki Muumi-kirjoja minulle. Kuulemma varsinkin Mörkö oli herättänyt tunteita pikkupojassa.

Kulttuurintäyteinen Manse-päivä huipentui ensi visiittiin Tammelan stadionille. Pallo-Iirot haki kolme pistettä Kakkosen matsista samaan aikaan, kuin Tappara reilun kilsan päässä voitti jääkiekon suomenmestaruuden.

Upea on uusi stadion. Ei tunnista vanhaksi pallokentäksi, jolla itsekin takavuosina pääsin mustapaidoissa viilettämään. 

Kirjoitin viikko sitten, että Satakunta on asettamassa tavoitteeksi nettomaahanmuuton kolminkertaistamisen. Maakuntajohtaja Kristiina Salonen pitää väestön pitkään jatkunutta vähenemistä maakunnan megatrendinä, jonka taklaamiseen tarvitaan laaja rintama.

Tiedotustilaisuudessa Salonen kertoi kuulleensa, että ulkomaalaisten on vaikea saada töitä Satakunnasta. Suurin osa kansainvälisistä opiskelijoistakin muuttaa täältä pian valmistumisen jälkeen, vaikka osa varmasti haluaisi jäädä.

”Meidän täytyy nähdä tulijat ihmisinä, ei vain työn tekijöinä”, linjasi Salonen viisaasti.

SKLS teki aiheesta uutisen ja nosti sen etusivulle pääotsikoksi. Netissä jutun perään alkoi ilmestyä kommentteja. Aika monet olivat vastaan ja paljon puhuttiin muusta kuin uutisesta (mikä on ikävän yleistä). Jotkut yrittivät sentään keskustella itse uutisesta. Ilmeisesti karkasi mopo maantieltä metsään, sillä kommentit on nyt kaikki piilotettu.

Siitä huolimatta: eteenpäin! Tarvitsemme lisää työntekijöitä ja verotulon kerryttäjiä. Muuten meillä ei ole vanhoina hoitajia ja lastemme eläkkeillä maksajia.

Raumaplus-podcastin viime viikon jaksossa Rauman Oppaiden puheenjohtaja Suvi Lamminen kertoi, että oppaana toimiminen on avannut myös omat silmät näkemään Rauman uudella tavalla. ”Sitä on tajunnut kuinka paljon kaikkea hienoa täällä onkaan”, hän sanoi.

Lamminen rohkaisee myös raumalaisia lähtemään mukaan kotikaupungin opastuskierroksille tai tilaamaan opas vaikkapa yhdistykselle. Tarjolla on teema- ja rooliopastuksia ja niitä voidaan räätälöidä ryhmän toiveiden mukaan. Suosittelen!

Lisään vielä tämän viikon Raumaplussan, kun jakso maanantaiaamuna julki pulpahti.

Kun koulutusta käsitellään mediassa, otsikoihin nousee useimmiten joku asia, joka on
pielessä. Voivatko nuoret ja nuoret aikuiset oppilaitoksissa todella niin huonosti? Siihen pyysimme vastausta oppilaitospastori Milla Voudinlehdolta. Hän tekee työtä lukion, ammattiopiston, OKL:n ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden parissa.

Mitä vuoden papiksi 2021 Voudinlehto vastasi? Sen kuulet täältä: https://open.spotify.com/episode/5gbAGoviqCvlW5mj9BJu8i?si=727139afecbc4b5d