Viikon varrelta: Koska matkustajalaiva ajaa sähköllä Helsingistä Tallinnaan?

”Tässä vaiheessa tulokset näyttävät lupaavilta eli täyssähköinen matkustaja-autolautta olisi Helsinki–Tallinna-reitille teknisesti mahdollista rakentaa ja olisi varustamolle taloudellisesti kannattava.”

Noin kertoi RMC:n tuotekehityksen osastopäällikkö Teemu Kyläkallio Navigator-lehden haastattelussa.

Täyssähköinen laiva voi liikennöidä Helsinki–Tallinna-reitillä jo 2020-luvun lopulla

Kyläkallio puhui FUSE-hankkeesta (Future Shipping Electrified), joka käynnistyi puolitoista vuotta sitten. Hankkeessa kyse on täyssähköisestä ropax-laivasta, jossa akustot ovat ainoa energian lähde. Lähtökohtana on ollut reitillä nyt liikennöivän Viking Line XPRS -laivan korvaaja.

Sähkölaivojen kehitystyötä RMC on tehnyt jo pidempään. Näyttöäkin on jo: Raumalla rakennettu hybridilaiva Aurora Bothnia kulkee sähköllä ja kaasulla.

Nimimerkki Malttamaton kyselee jo, koska sähköllä ajavaan Tallinnan-lauttaan voi matkalipun ostaa.

Kyläkallio vastaa, että aikataulu projektin ”mahdolliselle realisoitumiselle on hyvin spekulatiivinen”. Tekniikan puolesta onnistuisi jo lähivuosina, mutta investointeja täytyisi tehdä myös maissa. Satamissa reitin kummassakin päässä pitäisi olla sähköä ladattavissa.

” Jos kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, voisi täyssähköinen laiva olla käytössä kuluvan vuosikymmenen puolella”, heitti Kyläkallio kutkuttavan arvion.

Tätä hanketta seurataan alalla taatusti mielenkiinnolla. Ensi vuonna voimaan tuleva EU-asetus vaatii vähentämään laivojen kasvihuonepäästöjä. Vaatimus tulee tuntuvasti kiristymään vaiheittain.

Rauman kirkko Ateneumissa. Kansainvälinen Gothic Modern -näyttely esittelee Helsingissä 1800- ja 1900-luvun modernia taidetta, joka sai vaikutteita eurooppalaisesta keskiajan ja pohjoisen renessanssin taiteesta. Teemoja ovat muun muassa kuolema, rituaalit ja seksuaalisuus.

Meikäläisen pysäytti pieni maalaus, jonka maisema on hyvin tuttu. Oma Pyhän Ristin kirkkommehan siinä Akseli Gallen-Kallelan maalaamana. Pääsin setäselittämään nuoremmalle polvelle, millainen tarina taulun takaa löytyy.

Gallen-Kallelaa voi pitää yhtenä ensimmäisistä Vanhan Rauman suojelijoista. Kun Raumalle suunniteltiin ruutukaavaa 120 vuotta sitten, taiteilija järkyttyi. Raumalla suunniteltiin vanhojen talojen purkamista uuden uljaan kaupungin tieltä. No, olihan siinä sekin ajatus, että tiiviisti rakennettu puutaloalue oli tulipaloille altis.

Gallen-Kallela halusi maalauksillaan näyttää, miten kaunis ja säilyttämisen arvoinen Vanha Rauma on. Taiteilija vietti Raumalla pari viikkoa, joten hän ehti ikuistaa parikymmentä näkymää. Niistä syntyi maalauksia ja grafiikkaa.

Vanhan Rauman kaava on ajankohtainen kuuma peruna tänäänkin. Uutta asemakaavaa on hierottu vuosikausia. Viime viikolla saatiin mielenkiintoinen kaavalausunto Rauman kaupungin tilapalveluilta. Siis kaupungin omasta organisaatiosta.

Harvoin olen lukenut esityslistoilta yhtä reipasta talonsisäistä arvostelua. Satakunnan Kansan uutisessa kärkeen oli nostettu toripaviljongin rakentaminen. Se olisi ”ristiriidassa kaavaselostuksessa ja erityismääräyksissä perusteluina usein käytetyn alueen pienmittakaavaisuuden kanssa”. Myöskin torikatosten purkamisen perusteluja lausunto pitää huonoina.

Taas kerran toripaviljonki vie päähuomion, vaikka ainakin meikäläinen on pitänyt sitä alusta alkaen epärealistisena. Se ilmestyi kaavaan yllättäen ilman, että sellaiselle olisi kaupallista tilausta.

Satakunnan Kansan lyhyen uutisen lopussa puhuttiin varsinaisesta asiasta, suojelumääräyksistä. Niitä Rauma on viemässä liian pitkälle, mikäli kaavaesitys tällaisena hyväksyttäisiin. Asia on kaupungin omissa käsissä. Unesco, museovirasto tai mikään muu ulkopuolinen taho ei edellytä niin järeitä toimia kuin on esitetty.

Talotoimen mukaan kaavaesitys on liian tulkinnanvarainen ja jättäisi paljon poikkeuslupien varaan.

”Ennen kaavan hyväksymistä on syytä tarkastaa huolellisesti, ettei kaavasta, varsinkin sisätilojen suojelusta, aiheudu merkittäviä taloudellisia korvausvelvollisuuksia kaupungille”, huomauttaa talotoimi painokkaasti.

Niin sanottu Lamppugate nosti sisätilojen suojelun puheenaiheeksi Raumalla. Kinoyrittäjä Riku Räsänen laittoi arvovalaisimet myyntiin rahoittaakseen Iso-Hannun investointeja. Huutokauppa keskeytettiin, kun lamput vaadittiin suojeltaviksi. Tapaus odottaa ratkaisuaan, joka kytkeytyy Vanhan Rauman kaavamuutokseen.

Kinoisäntä Räsänen on todennut, että kaupunki saa suojella arvolamput – mutta laki määrää, että sitten kassan kautta ulos, kiitos. Ja lisännyt, että siinä tapauksessa aukeaa Pandoran lipas, kun muutkin kiinteistönomistajat alkavat periä kaupungilta korvauksia.

Jos aihe kiinnostaa, Vanha Rauma Yhdistyksen puheenjohtaja Kari Kallonen avasi sitä hyvin Raumaplus-podcastin vieraana.

Dekkarit eivät enää ole mielilukemistani, tunnustan. Tuotteliaan raumalaiskirjailija Jukka-Pekka Palviaisen ensihyppy rikoskirjallisuuden poluille piti lukijan mukavasti otteessaan. Mukavasti sikäli, etteivät veriteot ole pääosassa. Kirjaa voisi luulla romaaniksi, johon on upotettu rikostarina. Meikäläiselle se sopi, mutten osaa sanoa, riittääkö kirjassa ”actionia” tarpeeksi heille, jotka enemmän tämä kirjallisuuden lajia kuluttavat.

Olen mahdollisesti lukenut lähemmäs tuhat kaunokirjallista teosta (dekkarit mukaan lukien). Yhdessä kategoriassa Palviaisen Tavoittelemanne henkilö on tapettu menee saletisti ykköseksi. Raumalaisia paikkoja, katuja ja liikkeitä on mainittu kaikkein eniten. Kirjaa lukiessaan näkee sielunsa silmin, missä kahvilan ikkunapöydässä henkilöt milloinkin istuvat. (Kahvilaa ei tarvitse arvuutella, ne kyllä mainitaan nimeltä.)

Kolumnin isossa kuvassa Aurora Bothnia reitillään Vaasan ja Uumajan välillä talvella, kun Merenkurkku jäätyy. (Kuva: Wasaline)

Viikon nosto: tätä(kään) en tiennyt. Lentoyhtiö KLM on ristinyt Boeing 777-200 -koneitaan maailmanperintökohteiden mukaan. Joukkoon mahtuu myös Old Rauma. Missähän lentää Vanha Rauma tänään?