Viikon varrelta: ”Jos ajatellaan Rauman Lukkoa, ensin tulee Rastio”

”Jos ajatellaan Lukkoa, ensin tulee Rastio. Kaikessa vaikuttavuudessaan Teppo on ollut ylivoimainen ykkönen. Vähintään yhtä tärkeä asia kuin kiekkoura ovat olosuhteet. Ilman Teppoa ei olisi tullut jäärataa ja ilman Teppoa ei olisi jäähallia. Todella merkittävä persoona.”

Noin sanoi raumalaisen urheilun kenties parhaiten tunteva toimittaja Pekka Wallenius Länsi-Suomelle vuosi sitten. Hän kuvasi toukokuussa 2023 menehtyneen Teppo Rastion merkitystä Rauman urheilu- ja liikuntakulttuurille.

Niinpä onkin hienoa, että Lukko-säätiön vedolla Rastio saa muistonäyttelyn. Vieläpä kesäisen Rauman paraatipaikalle, Kauppatorin kulmalle. Näyttely avataan kesäkuun alkupäivinä ja siihen voi tutustua elokuun puoliväliin saakka.

Lukko-säätiön puheenjohtaja Vesa Heinon mukaan Rastio-näyttely on pilotti. Ajatus on tuoda raumalaista jääkiekkoperinnettä jatkossakin esille eri tavoin. Aiheita riittää, eikä pulaa ole myöskään paikoista, joissa niitä voisi esitellä.

Bonde on ollut tekemässä näyttelyn visuaalista ilmettä. Sisäpiiriläisenä voin ”paljastaa”, että vaikuttavalta näyttää.

Teppo Rastion mjuistonäyttely avataan kesäkuun alkupäivinä. (Kuva: Janne Rantanen)

Satakunnan Kansassa oli mukava uutisjuttu Raumasterista, jolla on menossa 40-juhlavuosi. Viiden insinöörin suunnittelutoimisto on kasvanut 400 ihmistä työllistävä konserniksi, jolla on myös omaa tuotantoa. Projekteja on idässä, lännessä ja etelässä – ja silloin puhutaan koko maailmasta.

Menestyvä yritys on pysynyt perustajaosakkaiden perheiden omistuksessa. Se on jättänyt paljon rahaa pyörimään Rauman seudulle.

Hienoa menestystarinassa on sekin, että Raumaster on yksi vihreästä siirtymästä hyötyvistä yrityksistä. Suurin osa projekteista on ulkomailla. Helsingin Salmisaaressa Raumasterilla on menossa iso projekti, kun Helenin voimalaitos vaihtaa kivihiilen puupellettiin kaukolämmön tuotannossa.

Rakennuskiellossa olevassa Vanhassa Raumassa paljastui luvaton työmaa – katso kuvat, otsikoi Satakunnan Kansa. Katsoin, tietenkin. Entisessä Helkelän kultasepän verstaassa, Kuninkaankadun sisäpihalla, on tehty remonttia.

Ei tämä ainakaan Vanhaa Raumaa elävöitä ja kunnossapitoa paranna, harmitteli kiinteistön uusi omistaja Pekka Oikari. Hänen mukaansa ”ajatuksena oli vain, että laitetaan sisäpuolelta kuntoon. Kukaan ei sitä näe ulkoa.”

Uutisen mukaan rakennusvalvonnalle on epäselvää, mihin käyttöön rakennusta oltiin remontoimassa. Onko sillä paljon väliä? Uutta kultasepän verstasta siihen tuskin tulee.

Kaavatyön vuoksi Vanha Rauma on ollut kahdeksan vuotta rakennuskiellossa, eikä loppua näy. Kestämätön tilanne!

Vanha Rauma Yhdistys antoi viime viikolla kannanottonsa kaavaluonnoksesta. Presidentilliseen tapaan nostan yhdistyksen mielipiteestä kolme pointtia.

1. Vanhan Rauman rakennuksia ei tule yleisesti museoida johonkin tiettyyn aikakauteen, vaan jokaisella talolla on oma asukkaisiinsa liittyvä historiansa sekä nykyisyys, johon kukin sukupolvi jättää oman jälkensä, myös nykyinen.

2. Sisätilojen massasuojelu, ilman perinpohjaista inventointia, ei ole perusteltua tai edes kohtuullista. Nyt esitetään suojeltavaksi 500 rakennuksen sisätilat, mukaan lukien liikerakennukset. Yhdistys esittää, että erityismääräyksellä suojeltavaksi osoitettaisiin muun muassa kaakeliuunit, toimivat tulisijat, hirsikehikot, inventoidut kellarit sekä yli satavuotiaat autenttiset kiinteät kalusteet

3. Vanhan Rauman kiinteistöt ovat lähes täysin yksityisomistuksessa, toisin kuin esimerkiksi Suomenlinnan Unesco-kohteessa. Yksityistä henkilöä ei voi velvoittaa museoimaan omaisuuttaan vain omalla kustannuksellaan, mutta myöskään tukirahoilla toimiva kulissikylä ei ole aidosti elävä kaupunkiympäristö. Massasuojelu aiheuttaisi toteutuessaan todennäköisesti mittavan, ehkä jopa miljoonaluokan korvauskiistan.

Tekoäly tulee ja tappaa monet ammatit. Sitä pelätään, eikä ihan aiheetta. Osallistuin viime viikolla seminaariin ”Generatiivinen tekoäly: Uusi aikakausi mediaviestinnän pelikentällä”.

Tekoälyn soveltamista monessa yrityksessä konsultoinut Netta Heikkilä arvioi ilokseni, että viestinnän työt lähinnä täydentyvät tekoälyllä, eivät siis kokonaan häviä. Oikein käytettynä tekoäly nopeuttaa, tehostaa ja parantaa laatua – mutta ihminen on lopulta vastuussa kaikesta. Esimerkiksi faktoista niin kuin vastaava päätoimittaja perinteisessä mediassa.

Tekoäly häviää ainakin vielä ammatti-ihmiselle viestin välittämisessä. Tarvitaan kerronnan ja kielen osaamista, jotta esimerkiksi firman viestinnässä on toivottua brändisävyä.

STT:n toimituspäällikkö Janne Huuskonen puolestaan uskoi, että toimittaja päihittää tekoälyn muun muassa otsikoinnissa. ”Mitä yllättävämpi otsikko, sitä paremmin toimii”, Huuskonen tiivisti.

Tekoälyä STT käyttää muun muassa haastattelunauhojen litterointiin ja radiouutisten lukemiseen (ei niiden kirjoittamiseen). Näin vapautetaan toimittajan aikaa olennaiseen työhön. Siis ajatteluun, näkökulmien miettimiseen ja parhaiden haastateltavien etsintään.

Raumaplussan haastattelussa Timo Rajala kertoi viihtyvänsä yrittäjänä. ”Varsinaista kesälomaa en ole pitänyt 25 vuoteen, mutta on päiviä, etten käy työpaikalla. Tämä on elämäntapa. Olen sanonut, että jos työ tuntuu työltä, pitäisi vaihtaa työtä”, hän sanoi ja tarkensi heti perään, että tarkoittaa lähinnä johtotehtäviä.

Rajala tullaan muistamaan Lukon toimitusjohtajana, joka juhli suomenmestaruutta kultatakissa. Nyt hän käyttää vapaa-aikaansa pesäpallon hyväksi. Rajala on Rauman Feran varapuheenjohtaja ja Superpesiksen hallituksen jäsen. ”Olosuhteet on se isoin kehitettävä juttu. Mitä voimme tarjota yrityksille? Siinä olemme Suomessa vielä lapsenkengissä”, sanoi Rajala.

Hän pitää 1300–1500 katsojaa realistisena tavoitteena Feran matsessa Otanlahdessa.