Viikon varrelta: Idyllinen joulukaupunki, mutta onko Rauma tarpeeksi merellinen?

Mistä Rauma tunnetaan, kysyin tällä palstalla ja vastasin: Ainakin Vanhasta Raumasta, meriteollisuudesta, murteesta, pitsistä ja Lukosta.

Kaupunginjohtaja Esko Poikelan lista Länsi-Suomen haastattelussa oli lyhyempi: Vanha Rauma, Lukko ja meri. Niistä viime mainittu ei Poikelan mielestä nouse brändimielessä tarpeeksi esille.

Poikela niputtaisi merellisen brändin vahvistamisen Rauman matkailun murheenkryyniin. Mikä vetäisi lapsiperheitä Raumalle? 

Poikela toivoo, että joku keksisi miten merenkulkua ja laivanrakennusta voisi tuoda enemmän esille. Hän painotti, että hankkeen tulisi ehdottomasti olla markkinavetoinen.

Telakkakonkari Aarno Mannonen vastasi Länsi-Suomen haastattelussa, että kaupungin tulisi päinvastoin toimia kehittäjänä ja perusrahoittajana.

Mannonen mainitsi aikovansa tämän talven aikana päättää mitä tekee mittavalle kokoelmalleen. Hän omistaa kymmeniä Raumalla rakennettujen laivojen pienoismalleja. Niitä on nyt ainakin telakalla ja merimuseossa, muutama Mannosen kotonakin.

RMC:n toimitusjohtaja Mika Nieminen kertoi telakkayhtiön rakentaneen ns. showroomin pääministeri Petteri Orpon kesäistä visiittiä varten. Sitä laajentamalla ja kehittämällä päästäisiin hyvään alkuun.

Sattui hauskasti, kun olin ystäväni Risto Leinon kanssa tekemässä Raumaplus-podcastia, vieraana eduskunnan meriryhmän tuore puheenjohtaja Juha Viitala (sd.). Juteltiin myös Rauman merellisyydestä ja esitetystä vierailukeskuksesta.

Leinon “Ripa” kertoi, miten turkulaiset käyvät katsomassa Meyerin telakalla rakennettavia maailman suurimpia ja upeimpia risteilijöitä. Pakkohan siihen oli kommentoida, että raumalaista laivanrakennuksen osaamista löytyy niistä jättiristeilijöistäkin. Kuinka ollakaan, kahvilassa oli samaan aikaan paikallisen suunnittelutoimiston väkeä, joiden tiesin tehneen paljon töitä myös Meyerille.

Tätä puolta ei saisi unohtaa, jos Made in Rauma -vierailukeskus joskus ovensa avaa.

Kansanedustaja Viitala on myös Rauman kaupunginvaltuutettu, vieläpä demariryhmän puheenjohtaja. Hänenkin mielestään vierailukeskuksen tulisi olla markkinaehtoinen.

Merellisyyden kehittämisessä Viitala “miettisi rantaa kokonaisuutena”. Hän arveli, että “saaristo voi jäädä hankalaksi saavuttaa”. Myös paikallisille, ei vain matkailijoille.

Ja muistutanpa taas kerran, ettei rantaan (Poroholma, Otanlahti ja niin edelleen) ole keskustasta kuin pari kilsaa. Tuoreimpana täkynä on tulossa Marina Vista, ympäri vuoden auki pidettävä ravintola uuden saunalautan yhteydessä.

Kansanedustaja heitti ajatuksen, että jäänmurtajat voisi tuoda suvilaitumelle Raumalle Helsingin sijaan. Siellähän suurin osa murtajistamme kesät köllii. Raumalla rakennettujen monitoimimurtajien kotisatama oli välillä Rauma, mutta nekin siirrettiin Kotkaan.

Nauhalle menneen haastattelun päätyttyä vasta ymmärsimme ottaa puheeksi Linnan juhlat, joihin Viitala sai kutsun ensi kertaa. Merja-vaimon puvussa on kuulemma paikallisuutta ja vastuullisuutta sekä jotain raumanpitsiin viittaavaa. Puvun suunnitteli Anette Ahokas.

Totuimme edulliseen sähköön. Kun sopimukset vielä tehtiin vuodeksi tai kahdeksi kerrallaan, edes kaikki sähkölämmittäjät tuskin muistivat maksamaansa hintaa. 

Pari viime vuotta sähkön hinta on puhuttanut sitäkin enemmän. Tuulivoimatuotannon navakka kasvu ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan pistivät markkinat uuteen malliin. Pitkät sopimukset ovat osoittautuneet liian kalliiksi vuorollaan sähköyhtiöille ja asiakkaille.

Monet ovat vaihtaneet pörssisähköön. Se tulee keskimäärin halvemmaksi kuin vuosisopimus – mutta toisaalta hinta voi vaihdella nollasta sentistä jopa euroon kilowattitunnilta. Viime viikolla käytiin huippulukemissa, kun ei oikein tuullut ja OL3 vikaantui.

LUT-yliopiston ydintekniikan professori Juhani Hyvärinen muuten kehui OL3:a tuotantopaussin aikana. Puoli vuotta ilman keskeytyksiä on “hyvä suoritus siihen nähden, että kyseessä on uusi laitos ja prototyyppi”, proffa sanoi Talouselämälle.

Hyvänä hän piti myös OL3:n tehonsäätelyä. Uutta atomimyllyä ei ole ajettu vain täydellä 1600 megawatin teholla, vaan kantaverkon rajoitusten (ja välillä kysynnän puutteen) vuoksi vajaallakin. “Hyvä, että siihenkin joku pystyy”, sanoi Hyvärinen.

Viime viikonloppuna nähtiin sekin ihme, että pörssisähkön hinta painui puolisen euroa pakkaselle. Norjalaisten mokasta ja järjestelmäviasta oli kyse. Asiakkaat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja rohmusivat ilmaista tavaraa.

Hyviä uutisia. Niitä ei koskaan voi olla liikaa. Viime viikolta voi poimia esimerkiksi torstain Länskärin uutisen Logentista (omaa sukua Logistikas). Ruotsalaisomistukseen siirtynyt yhtiö laajentaa huolintaan ja tullaukseen, mikä tarkoittaa mittavia rekrytointeja. Uutisessa puhuttiin peräti paristakymmenestä työpaikasta, joista suurin osa Rauman seudulle.

Steeprop puolestaan sai tilauksen Kanadasta. Raumalaisfirma toimittaa potkurilaitteet jäänmurtajaan, joka rakennetaan Seaspanin telakalla. Steerprop on suunnitellut ja valmistanut potkureita jäänsärkijöihin jo viidentoista vuoden ajan. Tämä tuorein kauppa on kova näyttö markkinoille.

Arktisille vesille suunniteltu alus korvaa Kanadan suurimman murtajan, joka on jäämässä eläkkeelle 60 vuoden palveluksen jälkeen. Kanadassa murtajat operoivat rannikkovartioston alaisuudessa.

Lankin takaa. Jääkiekon SM-liiga tuskailee, kun paine kasvaa pääsarjan avaamiseksi. Viime viikolla kantansa kertoi pelaajayhdistys: karsinnat takaisin, kiitos.

Nousu Mestiksesta Liigaan on korkean kynnyksen takana. Pääsarjaan mielivän seuran pitäisi kasata niin kova joukkue, että se pudottaa vakiintuneen liigaporukan karsinnoissa. Ja sitten tarvitaan tällä tietoa 3,8 miljoonaa euroa sarjapaikan lunastamiseksi.

Liigaa on verrattu taloyhtiöön. Ei rivitalon pätkän omistajaa voi vaatia muuttamaan pois ilman korvausta. Ei ainakaan, jos osakas on maksunsa ajallaan hoitanut ja ihmiseksi kämpässään elänyt.

Joku ratkaisu tähän pitäisi löytää. Myönnän, että näin paperilla on helppoa esittää paluuta 10-12 joukkueen pääsarjaan, jota kirittäisivät Mestiksen parhaat organisaatiot.