Viikon varrelta: Hieno tunnus, mutta Rauma on sinikeltainen

Rauman kaupunki julkaisi Rauma-päivänä uuden brändikäsikirjan. Tunnus ansaitsee tunnustuksen. Miellyin siihen heti.

Tekstilogon u-kirjain tuo mieleen sataman, laivanrakennuksen, meriteollisuuden ja paatit, joissa vietetään vapaa-aikaa Raumanmerellä.

Purjesymboli varmistaa merellisen perinteen näkymisen. Pullea purje viestittää, että vauhdilla mennään eteenpäin. Friski myättäst!

Uusi tunnus seisoo raumalaisuuden tukevien kulmakivien varassa. On niitä muitakin, toki, mutta näissä logo- ja slogan-hommissa pitää aina osata tiivistää. Ja onhan merellisyys keskeinen osa myös Vanhan Rauman menestystarinaa.

Raum o ai Raum – muum menevä ettippäi. Niin tapasi eräskin porilaistaustainen irvileuka meikäläiselle piruilla. Tokaisulle oli helppo naurahtaa, koska tiesi asian oikean laidan. Juu, joissakin asioissa on otettu takapakkia, mutta kaiken aikaa tapahtuu myös hienoa kehitystä.

Pari asiaa brändikirjassa jäi vaivaamaan. En pidä ajatuksesta, että Rauman tunnusta käytettäisiin punaisena tai vihreänä. Sanokaa setämieheksi, mutta minun Raumani on sinikeltainen. Niin kuin Rauman Lukko, joka välillä pelasi valkoisissa paidoissa (sekin vielä).

Mediaviestinnän asiantuntijan otsa meni vähän ryttyyn myös mallikuvia katsellessa. Monet oli poimittu jostain yleisestä kuvapankista eli samat fotot voivat tulla vastaan missä tahansa. Vaikkapa iltapäivälehden uutisissa, joilla ei ole mitään tekemistä Rauman kanssa. Onneksi ratkaisu on helppo osoittaa: paikallinen ammattikuvaaja hoitaisi hienoja raumalaisia kuvituskuvia.

Rauman telakalla rakennettiin Wasalinelle Aurora Bothnia. Varustamo on ollut kovasti tyytyväinen laivaan, joka on nostanut matkustaja- ja rahtimäärät uudelle tasolle. Kustannustehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin.

Made in Rauma -laiva piti tietysti käydä testaamassa. Edellissuven kesälomareissumme suuntautui siksi ”Sunnmören alpeille” Norjaan. Vaasasta raumalaislaivalla Uumajaan, ajo Ruotsin halki ja Åren jälkeen ollaankin jo vuori- ja vuonomaisemissa.

Tähän kolumniin liitetyn kuvan nappasin Aurora Bothnialla, kun odottelimme ravintolan ovien avaamista. Ikkunaa lattiasta kattoon. Näkyi hyvin, kun maisema vaihtui Vaskiluodon voimalaitoksesta nätimmäksi.

Jututin hiljattain diplomi-insinööri Riina Raitilaa. Hän on tuntenut ammattiylpeyttä työpaikastaan RMC:stä varsinkin silloin, kun kuulee varustamolta positiivista palautetta laivasta. ”Tosi siistiä oli nähdä esimerkiksi se, kun Aurora Botnian suuret panoraamaikkunat nostettiin paikoilleen”, kertoi Raitila.

Maisemia panoraamaikkunoista tiiraillessani en osannut ajatella, että nuokin ovat jonkun erikoisosaamista. Raitilan työhön kuuluu muun muassa ikkunoiden teknisen toteutuksen suunnittelu. Joku toinen on sellaiset ensin piirtänyt, kolmannet niitä valmistaneet ja neljännet paikoilleen asentaneet.

Merellisyyttä Raumalle kaivataan lisää. Tähän pätee edellä kirjoittamani: eteenpäin on menty.

Merimuseon naapuriin valmistui juuri komea merimakasiini. Parhaillaan ollaan siirtymästä rakennustalkoista käytön vaiheeseen.

Syväraumanlahdelle rakennetaan upeaa kolumnin isossa kuvassa näkyvää Marina Vistaa, jonka laituriin uitetaan saunalautta.

Vesibussit kulkevat matkailusaariin. Niistä Kylmäpihlajan majakalle tehtiin mittava remontti ja laajennus. Kuuskajaskariin on vihdoin tulossa mökkejä. Yrittäjän mielestä liian pieniä, mutta mökkejä kumminkin.

Poroholman lomakeskus tunnetaan kautta maan. Maauimalalle on löytynyt toimiva konsepti. Rauman Teatteri tuottaa kesäteatteria, joka houkuttaa Fåfängaan väkeä läheltä ja vähän kauempaakin.

Ilolla panin merkille, että Fåfängan ryteikköä oli siistitty. Nyt Poroholmasta pääsee kävelemään rantaa pitkin vaikka Syvärauman Saharantaan saakka.

Vinkkinä: tällainen reitti saisi olla merkitty. Vaikka sellaisin Rauman purjelaivamerkein.

Saharanta on suosittu uimapaikka. Mutta mistä nimi tulee, eihän rannalla kai sahaa ole ollut? Suuntasin kirjastoon vastausta etsimään. Sata vuotta sitten valmistui Rauma Woodin työntekijöille rakennettu Sahan talo, jonka tontti ulottui rantaan saakka. Silloisessa Rauman maalaiskunnassa Ainonkadun ja Merikadun kulmassa seissyt talo on jo purettu.

Sen sentään tiesin, että kyseinen saha olisi haluttu rakentaa Otanlahden rannalle. Onneksi Rauman kaupunginvaltuusto ei suostunut Vuojoen kartanon herrojen pyyntöön, vaan tarjosi muita paikkoja. Sampaanalanlahdelle saha tehtiin ja pian sellutehdas sen kylkeen. Siitä lähti Rauman metsäteollisuuden menestystarina.

Ennakoin tällä palstalla, että HKScanin nimi lyhenee pian. Lihavetoinen konserni myi ensin Baltian ja sitten Ruotsin bisneksensä. Viime viikolla tiedotettiin, että uusi nimi on HKFoods. Takavuosina yhtiö oli HK Ruokatalo.

”HKFoods -nimi jatkaa yhtiön perinteitä ja siinä näkyy yksi yhtiön keskeisistä kuluttajabrändeistä yhdessä yhtiön toimialan ja strategiaviittauksen kanssa. HKFoods on perustaltaan vahvasti suomalainen, mutta kansainvälisesti toimiva”, perusteli toimitusjohtaja Juha Ruohola tiedotteessa.

Yhtiökokous päätti, ettei HKScan maksa viime vuodesta osakkailleen lainkaan osinkoa. Konserni on kamppaillut talouskriisissä viime vuodet. Juuri siksi liiketoiminnoista onkin luovuttu.

Tuleva HKFoods omistaa broileritehtaan Rauman Lakarissa ja puolet Kivikylän Kotipalvaamosta.

Keskiviikkona Äijänsuolle. Pallo-Iirojen miesten edustus hakee kauden kolmatta voittoaan Kakkosessa. (Suomen cupin avauksenkin Iirot voitti). Päävalmentaja Joel Grasso kertoi Raumaplussan haastattelussa, että joukkue asetti nousutavoitteen.

Ykkönen on sarjataso, jolle Grasso näkee raumalaisseuran rahkeiden riittävän nykymallilla. Ykkösliigaan pääseminen edellyttäisi jo isompaa satsausta – Veikkausliigasta puhumattakaan.