Viikon varrelta: Askin päivässä polttava kaipaisi vertaistukiryhmää tupakasta irti pyristeleville

Rauma Marine Constructions ei tätä kirjoitettaessa ole vieläkään julkistanut viime vuoden tilinpäätöstään. Tappiota tuli, mutta kuinka monta miljoonaa? Vai peräti kymmentä miljoonaa? Mahdollisesti saamme lisää tietoa tällä viikolla, kun RMC järjestää pressi-infon toisen Spirit of Tasmania -laivan vesillelaskun yhteydessä.

Ensimmäinen ”tasmanialainen” kävi merikokeella kesäkuun lopulla. Se luovutetaan TT-Linelle loppukesällä. Sisaraluksen rakentaminen on edistynyt telakan mukaan ennätysvauhtia. Se valmistuu ensi vuonna.

Tälläkin palstalla on kerrottu, että RMC sai sovittua lisähinnasta tilaajan kanssa, koska laivanrakennuksen kustannukset ovat nousseet hurjat 30 prosenttia kaupanteon jälkeen.

Lisäksi RMC:n suurin omistaja, Suomen valtio, järjesteli keväällä telakalle rahoitussopimuksen, joka samalla turvaa Merivoimien sotalaivojen rakentamisen Raumalla.

RMC:n hallituksen puheenjohtaja Stig Gustavson kertoi Helsingin Sanomille, että yhtiön käyttökate oli huhti-kesäkuussa plussalla. ”Se tarkoittaa, että emme enää vuoda rahaa”, tiivisti vuorineuvos Gustavson.

Tärkeä tarkennus on, että kustannusindeksin 30 prosentin nousu koskee alaa yleisesti, ei vain Rauman telakkaa. Maailmalla on telakoita mennyt konkurssiin. Saksassa valtio on joutunut pelastamaan Meyeriä, jolla on tappiollinen telakka myös Suomen Turussa.

Nato avaa väylän jäänmurtajille? Siltä näyttää, ja oikein hyvä niin. Suurin osa maailman jäänmurtajista on suunniteltu ja rakennettu Suomessa. Tätä vuosikymmenten saatossa kertynyttä erikoisosaamista on yritetty moneen kertaan myydä Pohjois-Amerikkaan, mutta perin laihoin tuloksin.

Suomen Nato-jäsenyys on muuttanut asetelmaa. USA:ssa ja Kanadassa murtajia ajatellaan enemmän osana maanpuolustusta kuin meillä. Nyt, kun olemme samassa länsileirissä, yhteistyö ja kauppa on paljon realistisempi mahdollisuus.

Suomalaiset yritykset ovat tänä vuonna käyneet esittäytymässä Pohjois-Amerikassa ja sieltä on tehty vastavierailuja, myös Raumalle. Nato-huippukokouksessa julkistettu yhteistyösopimus oli korkeimman tason virallinen siunaus: saa suorittaa!

Olemme yhdessä Yhdysvaltojen presidentti @potus ja Kanadan pääministeri @justintrudeau kanssa hyväksyneet yhteisjulistuksen jäänmurtajayhteistyöstä. Se on strateginen, poliittinen ja taloudellinen julistus. Se on ensimmäinen askel, jossa rakennamme pohjois-amerikkalaisten… pic.twitter.com/n6CJcvzCGi

— Alexander Stubb (@alexstubb) July 11, 2024

Askin päivässä polttava kaveri tiedusteli, mahtaako tupakoinnin lopettamiselle löytyä vertaisryhmää. Tarvetta olisi, sillä nikotiinipurkista sun muista ei kuulemma ole ollut apua yli 40 vuotta sauhuja vetäneelle kaverille.

Kaverilla on melko hyväpalkkainen työ, joten hänellä on varaa maksaa 12 euroa päivässä röökiaskista. Kaikilla ei olisi, mutta silti he hankkivat savukkeensa. Vaikka ruokarahoista nipistämällä. Siinä on perhesopu vaarassa ja ystävyyssuhteet katkolla.

”Ongelma on kansantaloudellinen. Tupakka maksaa liikaa, ja sen hintaa ollaan nostamassa. Kierre on valmis. Lapset ja perheet saavat kärsiä. Mitä tälle voisi tehdä”, kysyi huolestunut kaveri.

Terveisiä kesälomalta! Vielä löytyy kotimaastakin uusia lomakohteita, joita ihmetellä ystävien tapaamisen lomassa. Viikon kierrokseemme kuuluivat Pietarsaari, Raahe, Hailuoto, Iisalmi, Varkaus, Saimaan saari, Savonlinna, Juva, Jyväskylä ja Mänttä.

Hailuotoon tutustuimme ensi kertaa. Viikonlopun visiitti luotsihotellissa majakan kupeessa osui hyvään sääsaumaan (kolumnin pääkuva). Mennessä ja lähtiessä satoi, mutta siinä välissä aurinko paistoi. Aallonmurtajalla, avomeren rannalla, hieman ihmettelimme, miten kovalta keli tuntui. Ilmatieteen laitoksen mukaan Hailuodossa tuulta oli 11 metriä sekunnissa.

Sitten kolikko tipahti hitaassa päässäni. Hailuoto tarkoittaa suuren saarikunnan kirkonkylää, jonne majakalta on matkaa kymmenisen kilsaa. Kun naputtelin sääpalveluun Marjaniemi, niin johan pomppasi tuuli 21 metriin sekunnissa.

Tämä palautti tietysti mieleen, miten suuri muutos oli, kun Rauman säätiedot alettiin ilmoittaa Pyynpään aseman, eikä Kylmäpihlajan majakkasaaren mukaan. Rauman lämpötilat nousivat heti monta astetta, mikä teki kaupungista matkailijoiden kannalta houkuttelevamman.

Kylmäpihlajan nimi pysyy muutoksesta huolimatta ”kartalla” merisään ansiosta. Radio Suomessa luetaan monta kertaa päivässä tiedot lämpötiloista, tuulista ja näkyvyydestä rannikkoasemilla.

Meikäläinen ei oikein tajua, miksi merisään pitää kuulua aina ja kaikissa aluelähetyksissä. Myös maakunnissa, joista on satoja kilometrejä merelle. Jotenkin kornilta kuulosti tässä taannoin vaalitentin keskeyttäminen merisään ajaksi.

Ja kun omalla palstalla saa mainita, niin tunnustan puhisseeni Äijänsuon yläparvella, kun kauan sitten selostin jääkiekkomatseja Radio Suomelle. Tuohon aikaan ei ollut kiekkokierroksia, vaan alueradioissa tuli suoraa lähetystä oman maakunnan otteluista. Sen ymmärsin hyvin, että väliin ajettiin tuoreimmat uutiset. Mutta merisää ottelun ratkaisuhetkillä otti pannuun.

Entä jos printtiä ei olisi, kysyttiin Suomen Lehdistön jutussa. Medialiiton ekonomisti laati laskelman sen mukaan, että paperilehdet lopetettaisiin ja kaikki vanhat tilaajat siirtyisivät digiin.

Nykyhinnoilla keskimääräinen sanomalehti tekisi 4,5 miljoonan euron liikevaihdolla 1,2 miljoonan tappion vuodessa. Nollatulos vaatisi digitilausten hintojen nostamista 30 prosenttia.

Mediataloissa pyöritellään näitä ajatusleikkejä ihan tosissaan. 

Paino- ja jakelukulujen osuus sanomalehden kustannuksista on noin 45 prosenttia. Juuri tästä syystä lehdet ovat karsineet printin ilmestymispäiviä. Etenkin sunnuntainumeroita on lopetettu. Vertailun vuoksi: toimituksen, jonka tuottaman sisällön myyminen on bisneksen ydin, kulut ovat noin 25 prosenttia.

Viime vuonna sanomalehtien tuloista paperilehden tilausmaksut toivat yhä yli puolet. Kun päälle lisätään printtimainonta, ollaan jo lähellä 80 prosenttia. Digitilausten ja digimainonnan osuus on edelleen vain reilut 20 prosenttia sisään tulevasta rahasta.

Uskon, että jotkut vain verkossa ilmestyvistä sanomalehdistä voivat lähitulevaisuudessa kannattaa ihan hyvinkin. Mutta eivät läheskään kaikki. Alan keskittyminen jatkuu taatusti.

Kansien välistä. “En ole koskaan nähnyt toimittajaurani aikana kenenkään poliitikon muuttuvan niin totaalisesti kuin Sanna Marin muuttui noustuaan SDP:n puheenjohtajaksi ja pääministeriksi”, kirjoitti Susanne Päivärinta kirjassaan. Päivärinta tenttasi tiukasti kaikkia maamme kärkipoliitikkoja tv-haastatteluissa. Hän kertoo, että monet suuttuivat, mutta kaikkien kanssa pystyttiin tekemään töitä. Marin teki poikkeuksen. Eikä vain toimittajien, vaan muiden kansanedustajien suhteen.

“Entä sitten erittäin vasemmistolaisena tunnetun Sanna Marinin mainostamat aatteet ja arvot? Nehän katosivat kuin dinosaurukset maapallolta asteroidin iskusta. Niin muuttuivat aatteet ja vaatteet. Marinista kuoriutui nopeasti luksuselämän mannekiini”, luonnehti Päivärinta.

Päivärinta valittiin kokoomuksen ehdokkaana eduskuntaan viime vuonna. Eurovaaleissa hän sai 27 000 ääntä, mikä ei riittänyt mepin paikkaan.