5.8.2024
Viikon varrelta: Ajattele, jos Rauman seutu saisi kolmannen Unesco-kohteensa
Rauma, Rooma, Pariisi, siinä kolme tosi kovaa, lauloi Rauno Tuuna takavuosina. Vähän kieli poskessa ja silmää iskien. Mutta totta toinen puoli: kyllähän me raumalaiset olemme ylpeitä kotikaupungistamme.
Raum, Rome, Paris, tuunasi Iiro Koski vanhan sanonnan tuotemerkiksi, joka on varmasti kaikille paikallisille tuttu. Meikäläiselläkin on lippistä, paitaa, hupparia ja kassia kyseisellä logolla varustettuna. Ja tarra kannettavassa tietokoneessa, jolla tämän kolumnin naputtelen.
Kaupunkikolmikkoa yhdistää se, että kaikilla on enemmän kuin yksi Unescon maailmanperintökohde. Sellaisia kaupunkeja ei kovin paljon ole.
Vanha Rauma pääsi ensimmäisenä Suomessa Unescon listalle. Kahden maailmanperintökaupunki Raumasta tuli, kun Lapin kunta päätti liittyä kaupunkiin. Mukana tuli Kivikylän Sammallahti.
Ajattele, jos Rauman seutu saisi vielä kolmannen Unesco-kohteensa! Kelpaisi siitä rumpua lyödä.
Se on mahdollista, muttei ikävä kyllä näytä todennäköiseltä tällä hetkellä.
Museovirasto on valmistellut Suomen ehdotusta uudeksi maailmanperintökohteeksi. Kyse on Alvar Aallon arkkitehtuurista. Ehdotus lähtee puolen vuoden sisään ja päätöstä odotetaan vuonna 2026.
Ehdotusluonnokseen on valittu kolmetoista kohdetta. Meitä lähimmät ovat Villa Mairea Porin Noormarkussa ja Paimion parantola. Muista viisi on Helsingissä, kolme Jyväskylässä sekä yksi Seinäjoella, Kotkassa ja Imatralla.
Minusta pakettiin sopisi hyvin myös Terassitalo Euran Kauttualla. Aalto suunnitteli ruukkialueen kaavoituksen ja täydennysrakentamisen Ahlström-yhtiön tilauksesta. Kauttuaa visioitiin uuden yhteiskuntaelämän ja arkkitehtuurin näyttämöksi. Ylemmille toimihenkilöille tarkoitettu ”portaaton kerrostalo” valmistui ensimmäisenä, vuonna 1938. Mäkeen rakennetussa ja luontoon sulautuvassa talossa jokaiseen asuntoon pääsee suoraan maan tasalta.
Aallon arkkitehtuuri tuo jo nyt kansainvälisiä vieraita Suomeen. Yllättävän moneen olen itsekin törmännyt, milloin missäkin. Esimerkiksi aamupalalla Hangossa. Unesco-listaus nostaisi kiinnostusta entisestään.
Lankin takaa. Jääkiekon Pitsiturnaus houkutteli taas Kivikylän Areenan täyteen viime perjantaina, keskellä arkipäivää ja olympialaisten käynnissä ollessa.
Päivän mittaan pääsin jutulle Lukon ja SM-liigan johtoportaan edustajien kanssa. Tämän kolumnin ison kuvan nappasin iltapäivän matsista Lukko-SaiPa.
Äijänsuon jäähalli on Suomen kolmanneksi vanhin. Tekojää sai katon päälleen vuonna 1970 ja 1990-luvun alussa hallia laajennettiin. 2000-luvun puolella tehtiin toinen ja isompi laajennus. Kolmeen ilmansuuntaan on menty, enää futisstadionin puolen seinä on alkuperäisellä paikallaan.
Lukko-perhe ja kaupunki ovat pyöritelleet seuraavan laajennusremontin vaihtoehtoja. Nyt suunnitelmia tehdään siltä pohjalta, että vanha katto purettaisiin kokonaan pois. Investointipäätös saadaan parhaassa tapauksessa ensi vuonna.
Lukon pomomiehet olivat huojentuneen oloisia, ja ihan syystä. Lukon liigajoukkue on ensi kertaa pieneen miesmuistiin valmis jo varhain. Kauden starttiin on yli kuukauden päivät, eikä aktiivisesti haeta yhtään pelaajaa. Tuoreimmat lisäykset ovat nimimiehiä, jotka vaikuttavat todellisilta vahvistuksilta.
Kysyin toimitusjohtajalta, kuinka suuren pelaajabudjetin Lukko ilmoittaa. 2,9 miljoonaa euroa, kuului vastaus. Tuskin riittää, mutta ei nyt takerruta siihen. Seurojen ilmoitetuissa ja todellisissa budjeteissa on aina ollut ilmaa. Puhumattakaan lopulta toteutuneista palkkapoteista.
Kiekko on viihdebisnestä. Pitsiturnauksessa noudatettiin uutta tuomarilinjaa, jolla halutaan kitkeä estämistä ja kahvaamista. Anteeksi lievä kyynisyys, mutta tämän olen kirjoittanut varmaan kymmenenä suvena johonkin julkaisuun… ja viimeistään ensimmäisen maaottelutauon jälkeen palataan vanhaan.
Liigan ja Lukon johtajat viestivät päättäväisen oloisesti, että nyt on toisin. Raha ratkaisee.
Taitopelaajat pääsevät paremmin esille. Peli muuttuu nopeammaksi ja maaleja tulee enemmän. Ellei muuten, niin ylivoimalla, kun perässäroikkujat lähetetään entistä herkemmin jäähypenkille.
Taustalla on huoli taloudesta. Otteluiden viihdearvoa halutaan nostaa, jotta ihmiset haluavat maksaa niiden seuraamisesta halleissa ja kotisohvilla.
Iso kysymys on, miten saisi kitkettyä tylsän keskialueen puolustuspelin pois. Maksava yleisö haluaa nähdä aktiivisempaa peliä.
Tepo, Tepa, Tepi. Suven mittaan tutustuin kolmeen näyttelyyn, joiden päähenkilöiden kutsumanimillä on vain yhden kirjaimen ero.
Teuvo ”Tepa” Salmisen näyttelystä kirjoitin tällä palstalla aiemmin. Näyttelyyn tutustui Poroholmassa liki 3000 vierasta, kertoi taiteilija.
Iisalmessa kävimme Teuvo ”Tepi” Länsivuoren uraa esittelevässä näyttelyssä. Ajankohtaiseksi Länsivuori tuli Ylen draamasarjan ansiosta. Länsivuori kiersi Euroopan ratoja samaan aikaan Jarno Saarisen kanssa.
Teppo ”Tepo” Rastion muistonäyttelyssä on käynyt hyvin väkeä, kertoi Lukko-säätiön puheenjohtaja Vesa Heino. Toinen vieraskirja täyttyy jo, eivätkä kaikki koskaan nimeään niihin laita. Heinon mukaan vieraita on ollut kaikista liigakaupungeista ja ulkomailta aina Australiaa myöten.
”Olemme mielissämme. Oikeastaan yli odotusten on mennyt. Paljon tosi hienoja kohtaamisia ja keskusteluja. Tämä kannustaa tulevaan. Jollakin tavalla on tarkoitus näitä jatkaa, mutta päätöksiä tehdään myöhemmin”, kommentoi Heino.
Näyttelyyn voi tutustua Rauman Kauppatorin laidalla vielä tällä ja ensi viikolla. Ovet ovat auki torstaista lauantaihin.
Viikon nosto. Päätoimittaja kirjoitti Uutisraumassa: ”Rauman selkeästi vetovoimaisin ja ulospäin tunnettu alue Vanha Rauma on syytä pitää matkailumarkkinoinnin kärkenä. Seuraavaksi vetovoimaa hyödynnetään joulukaupunkina. Merellisyys ja sen houkutus nousee koko ajan, kun rannan ja matkailusaarten palvelut paranevat, mutta ainutlaatuisia ne eivät ole.”
Naulan kantaan, herra kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja.