Viikon varrelta: Ratia toisti väitteen Rauman telakan tappiollisuudesta

Luin Pelastajan, siis Lauri Ratian kirjan. Siinä hän kertoo, millaista oli valtion luottomiehenä olla pelastamassa Turun telakkaa, Talvivaaraa ja Stockmannia.

Ratia käy läpi, miten valtiolta ei saatu hätärahoitusta korealaiselle STX Finlandille. Jälkiviisaana voi sanoa, että oli se suuri strateginen virhe. Sen vuoksi Oasis3-risteilijän tilaus valui Suomesta Ranskaan. Suuri laiva oli lähes kopio Turussa aiemmin rakennetuista, joten riskitaso oli alhaisempi.

Turun telakan tilanne olisi tänään paljon parempi, jos Oasis3 ja kolme vastaavaa risteilijää sen jälkeen olisi rakennettu Turussa, eikä Ranskassa.

Suureksi sankariksi Ratia nostaa Sisko Hellgrenin, joka työskenteli Rauman telakalla toiminnansuunnittelujohtajana.

Hellgren kutsuttiin Turkuun johtamaan Mein Schiff 3 -projektia, jonka aikataulu oli mennyt pitkäksi. Konkurssin partaalla ollut telakkayhtiö ei viivästymistä kestäisi. ”Vieläkin pidän ihmeenä, että MS3 lähti Turusta oikeaan aikaan ja aikataulussaan”, kehuu Ratia.

Synkkä tiistai. Marraskuun 5. päivänä 2013 STX ilmoitti, että Rauman telakka suljetaan ja 670 työntekijää irtisanotaan. Rauma oli pakko sulkea, jotta Turku saataisiin pelastettua, perustelee Ratia.

”Sydämeni oli tietenkin kaikkien irtisanottavien puolella. He eivät olleet syypäitä siihen, että Rauman telakka ei ollut kannattava”, sanoo Ratia.

Pahassa paikassa oli kenties perusteltua uhrata Rauma isomman Turun puolesta. Mutta tämä usein toistuva väite tappiollisuudesta kirpaisee. Useampi sisäpiiriläinen on vakuuttanut, ettei Rauman telakka tappiota tuottanut.

Rauman telakka ansaitsisi mielestäni hatunnoston siitä, että täällä tehtiin matkustaja-autolauttojen ohella erikoisaluksia: muun muassa jäätäsärkevä tutkimusalus Etelä-Afrikkaan, kalantutkimusalus Namibiaan ja vartiolaiva Turva.

Konkurssi olisi tuhonnut osaamisen, jonka varassa maailman parhaita laivoja oli rakennettu. Ala työllisti tuolloin noin 20 000 ihmistä pääosin Varsinais-Suomessa. ”Laivanrakennus ei ole auringonlaskun ala, vaan todella tärkeä vientiteollisuuden ala ja tärkeä työllistäjä”, sanoo Ratia.

Juuri näin. Siksi olisin kaivannut edes mainintaa siitä, että myös Rauman telakka ja sen tuhannet työpaikat saatiin pelastettua. Vaikkei Ratia niihin pelastustalkoisiin osallistunutkaan.

Rauman pelastuspartion etulinjassa ahkeroi muun muassa Ari Salmi, joka juuri palkittiin ansioistaan teollisuusneuvoksen arvonimellä.

Onnittelut!

Luksusristeilijä jouluvisiitille. Ranskalaisen Ponant-varustamon Joulun taikaa -risteily tuo äveriäitä matkailijoita Raumalle kahden viikon päästä. Näin voi päätellä siitä, että yhdeksän päivän risteilyn hinnat ovat alkaen 12 000 euroa.

Jäissäkulkeva risteilyalus La Commandant Charcot ottaa matkustajat kyytiin Helsingissä, josta laiva saapuu Tukholman kautta Raumalle aatonaattona. Täällä on lisämaksusta tarjolla muun muassa Vanhaa Raumaa, merihistoriaa, saunaa ja avantouintia sekä kävelyä talvisessa metsässä.

Jouluaaton laiva on merellä. Sen jälkeen edessä ovat visiitit Luulajassa, Oulussa ja Kemissä. Paluulento on Rovaniemeltä Pariisiin. Toivottavasti matkailijat pitävät näkemästään ja kokemastaan. Siinä tapauksessa vastaavia vierailuja tulee lisää.

Raumasta lumoutunut. Hesarissa oli iso juttu ranskalaisesta kuvataiteilijasta, jolla on parhaillaan näyttely Kiasmassa. Ennen vanhaan olisi puhuttu kohunäyttelystä, sillä Pauline Curnier Jardin kuvaa teoksissaan seksityöläisiä. Heissä taiteilija näkee kauneutta ja luovuutta.

Curnier Jardin oli RaumArs-taiteilijavieraana vuonna 2007. Hesarille taiteilija kertoi halunneensa Suomeen vaiston varassa. Täällä olisi ”heleää ja väreilevää elämää sekä kosmista suhdetta luontoon”. Tasa-arvo, saamelaiset, lumi ja Kaurismäen leffat olivat plussia.

”Olin täysin lumoutunut. Se oli ihan naurettavaa. Näytin hullulta, koska olin koko ajan onnellinen. Suomi oli parempi paikka kuin olin voinut kuvitella”, ranskalainen muisteli aikaansa Raumalla.

Tunteiden suuruus yllätti. Anna-Riikka Carlson on vuosikymmeniä työskennellyt kustantajana. Kirjailijoille hän on tottunut sanomaan, että negatiivinen kritiikki on kuin pilvi taivaalla. Se lipuu pian pois näköpiiristä. Sitten hän kirjoitti itse kirjan.

“Nyt tajuan, että olen ollut kaikki nämä vuodet väärässä. Jokainen negatiivinen sivulause omasta kirjasta tuntuu tikarilta sydämeen ja ihana palaute tuntuu lahjalta, josta on vaikeaa ikinä kiittää riittävän kauniisti”, sanoi Carlson Vakka-Suomen Sanomille.

Voin ”paljastaa”, että aikaa kirjaprojekteihin kuluu yllättävän paljon. Jos kaiken suunnittelun ja taustatyön laskisi mukaan, tuntipalkka jäisi surkean pieneksi. Ymmärrän, että kritiikki voi tuntua iskulta palleaan – varsinkin, jos se on huonosti perusteltua.

Tunsin piston sydämessä. Kuinka monta ”arviota” tulikaan kirjoitettua toimittajana pikaisesti, muiden juttujen lomassa. (Toisaalta ne pätkät tuli yleensä naputeltua töiden jälkeen, talkoohengessä.)

Suosittelen itsetutkiskelua muillekin, eikä vain kirjoja ja kulttuuria arvosteltaessa.

Asiallinen ja rakentava kritiikki kehittää, vie eteenpäin. Henkilöön menevä haukkuminen vain pahentaa asioita. Kuitenkin monet viranomaiset, asiantuntijat ja ammattilaiset joutuvat kohtuuttoman sättimisen ja halventamisen kohteeksi päivittäin.

Eivätkä vain ammattilaiset. Vaikkapa urheilijoiden suorituksia ja ulkonäköä ruoditaan suorin sanoin ja suureen ääneen.