Viikon varrelta: Ydinjätteiden tuonnista ratkaisu Suomen sotekriisiin?

Säteilevä mahdollisuus. ”Koko maailman ydinjätteet voisi loppusijoittaa Suomen peruskallioon. Kyseessä on satojen miljardien bisnes, joka voi tuoda Suomeen verotuloja ja investointeja jo ensi vuosikymmenellä.”

Siinä Helsingin Sanomien otsikko ja jutun kärki viime viikonlopulta. Meni varmasti monen aamukahvi väärään kurkkuun. Varsinkin, kun puhujana oli amerikkalaisen yhtiön johtaja (vaikkakin suomalainen).

Ensireaktio on jyrkkä ei.

Mutta oikeasti asiaa kannattaisi selvittää. Ei nyt sentään koko maailmasta, mutta valikoiduista eurooppalaisista Nato-kumppanimaista esimerkiksi.

Ydinvoima-alaa pitkään tiiviisti seurannut ympäristötoimittaja Jami Jokinen jututti samaa miestä, Rauli Partasta, Satakunnan Kansaan jo puoli vuotta sitten. Partanen arvioi, että Suomeen olisi saatavissa ”miljardi euroa liikevaihtoa vuosittain, todennäköisesti tervettä voittomarginaalia ja tuhansia hyvin palkattuja työpaikkoja”.

Vaikuttava visio. Vientituloja, verotuottoja, vihreää siirtymää.

Posivan Onkalossa on alkamassa ydinjätteen loppusijoitus ensimmäisenä maailmassa. Alan piireissä on jo pidempään nähty, että olisi ideaa hyödyntää suomalaista osaamista laajemmin. Jami Jokinen teki aiheesta muutamankin uutisjutun Länsi-Suomelle jo puolitoista vuotta sitten.

Katsoisin tämän kortin, sillä vastaus otsikon kysymykseen voi olla: kyllä.

Rauma, Rooma, Pariisi, siinä kolme tosi kovaa! Niitä harvoja eurooppalaisia kaupunkeja, joilla on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta.

Itseni toistamisen uhalla: Rauman pitäisi lyödä enemmän rumpua tästä.

Siksi otin ilolla vastaan tiedon, että vanhalle Raatihuoneelle tulee jatkossa Rauman historiasta ja maailmanperintökohteista kertova perusnäyttely. ”Tavoitteena on, että upea ja uudistunut museokohde avataan yleisölle vuoden 2026 aikana, jolloin museon rakentamisesta tulee kuluneeksi 250 vuotta”, sanoi museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari tiedotteessa.

Niin, kun kolumnilla on aina lukijoita Rauman seudun ulkopuolellakin, niin kerron toki. Vanhan Rauman lisäksi Unescon listalla on Sammallahden pronssikautinen hautaröykkiöalue. Se sijaitsee Rauman Lapissa, aivan Kivikylän kotipalvaamon vieressä.

Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Muuttuipa keli nopeasti ja dramaattisesti viime viikolla. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Raumalla oli sunnuntaina pikkupakkanen ja lunta parikymmentä senttiä. Maanantaina mittari näytti parhaimmillaan yhdeksää astetta plussaa ja sadetta saatiin yli 40 milliä.

Raumanmeren koulu jouduttiin panemaan kiinni yhdeksi päiväksi.

Vesilaitos oli lirissä, kun Äyhönjärvi tulvi yli äyräidensä. Monta pelastuslaitoksen yksikköä kävi pumppaamassa vettä pois vesilaitoksen tontilta. Rauman Vesi joutui rajaamaan tiettyjä vedenkäsittelyvaiheita pois käytöstä. Onneksi vesi säilyi juomakelpoisena.

Ikävä kyllä, tätä riesaa on luvassa lisää.

Harri Pirisen mainiosta kirjasta Amatööreistä ammattilaisiksi poimin vähän tälle palstalle kaksi viikkoa sitten. Jatketaan hieman aiheesta.

Lukon kasvatti Harri Tuohimaa edusti Suomea olympialaisissakin. Pelaamisen ohessa Tuohimaa opiskeli ekonomiksi. Hän teki hienon pitkän uran pankkimaailmassa.

”Mihin nykyinen ammattikiekkoilija käyttää vapaa-aikansa? Pelaako tämä golfia tai ”pleikkaa”, opiskeleeko, vai onko jokin muu tapa irtautua jääkiekosta? Joku ajattelee, että elämä on yhtä leikkiä. Voihan niinkin pärjätä ja saada turvaa peliuran jälkeiseen aikaan, jos tienaa tarpeeksi”, sanoo Tuohimaa kirjassa.

Hän kantaa huolta pelaajista, jotka pyörivät liigajoukkueen vitosketjun ja Mestiksen välimaastossa. ”Nämä elävät periaatteessa ihan ammattilaisen elämää, saavat muutaman satasen kuukaudessa ja alennuksen paikallisen ravintolan lounaasta”, Tuohimaa kuvaa.

Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt valmistui pelaamisen sivussa opettajaksi. Hänen mukaansa nykyisin edes lukio-opinnot eivät oikein sovi ammattilaiskiekkoilijan aikatauluihin. Sahlstedt sanoo miettineensä, muuttuuko jääkiekkoilu nykyään liian aikaisin liian vakavaksi ja vaativaksi.

”Toisaalta koen, että esimerkiksi Lukossa toiminnan pitää olla kilpatasolla niin laadukasta, että täältä on mahdollista tulla maailman parhaaksi pelaajaksi. Kun katsoo vaikka meidän C-junioriemme harjoittelua, se on paljon tavoitteellisempaa kuin liigajoukkueen harjoittelu 1990-luvun alussa. Siitä ei ole kahta sanaa”, sanoo Sahlstedt.

Pirisen kirjan muuten taittoi Matti Berg, työkaverini Bondessa.