Viikon varrelta: Kasitiellä alkaa pian sakkoja ropista

Raumalla on elinvoimaa. Konsulttifirma WSP julkaisee vuosittain Alueiden tutkimus -raportin. WSP:n ranking laittaa Suomen vajaat 300 kuntaa paremmuusjärjestykseen elinvoiman ja tulevaisuusvalmiuden näkökulmasta.

Kymmenen kärkeen nousivat tänä vuonna Pirkkala, Espoo, Helsinki, Tuusula, Porvoo, Raisio, Kaarina, Naantali, Lieto ja Nokia. Kaikki Helsingin, Tampereen tai Turun seudulta siis.

Rauma sijoittui komeasti sijalle 20. Heti Tampereen jälkeen ja tasoissa Oulun kanssa. Rauman naapurikunta Eurajoki löytyy sijalta 33, ennen Turkua.

Kyllä meillä on kaikki mahdollisuudet hyvään huomiseen! Sikses.

WSP:n webinaarissa syvennyttiin päähavaintojen lisäksi siihen, kuinka liikennejärjestelyillä voidaan vaikuttaa 2030-luvun kaupunkiseutujen elinvoimaan. Ennakoivat, että kaupunkiseutujen vastuu raideliikenteesta kasvaa.

Raportissa todetaan, että ostoliikenne maksaa valtiolle (vain) kymmeniä miljoonia euroja, mutta sen vaikutus elinvoimaan on merkittävä.

Niinpä. Kyllä näinkin isoon ja vireään kaupunkiin pitäisi päästä junallakin.

Rauma on yksi Suomen kolmesta suuresta konttisatamasta. Satama oli yksi tekijä, kun esimerkiksi Metsä valitsi uuden sahansa sijoituspaikaksi Rauman. Nyt vihreä siirtymä on tuomassa Rauman satamaan jätti-investointeja. (Kuva Rauman Satama/Ari Ahlfors)

Rauman ja Eurajoen elinvoimasta kertovat myös tuloveroprosentit, joista kunnanvaltuustot tuttuun tapaan tekivät päätöksen marraskuussa.

Eurajoki kiristi ansiotulojen verotusta, mutta 6,4 on Suomen pienimmästä päästä ja selvästi pienin seudullamme. Rauman 7,9 prosentti on maan keskitasoa. Eura nosti 9,4:ään.

Kun prosentteja euroiksi muuttaa, niin mediaanituloisella (35 000 euroa vuodessa) Eurajoella jää tonni käteen enemmän kuin naapurikunta Eurassa.

Kasitiellä alkanee sakkoja ropista, kun uudet valvontakamerat otetaan käyttöön. Vanhoja ”linnunpönttöjä” alettiin poistaa valtatie 8:n varrelta jo aiemmin syksyllä, viime viikolla ruvettiin asentamaan uusia. Ely-keskuksen mukaan uudet valvontapisteet luovutetaan poliisille joulukuussa.

Kasitielle Mynämäen ja Porin välille tulee 22 tutkatekniikalla varustettua kameraa. Niistä yksitoista valvoo liikennettä etelän suuntaan ja toinen mokoma pohjoiseen päin kulkevia ajoneuvoja.

Omalla pankkitilillä saldon pienenemisenä näkyviä yllätyksiä on luvassa monelle autoilijalle, sillä osa kameroista sijoitetaan eri paikkoihin kuin vanhat.

Ja mikä olennaisinta: enää ei auta jarruttaminen vähän ennen kameratolppaa. Ne kun saavat mitattua ajonopeuksia jopa 150 metrin päästä.

Videovarmistusta voidaan myös käyttää risteyksien punaista päin ajamisen valvonnassa. Turun Sanomien uutisen mukaan niin tullaan tekemään ainakin Laitilan risteyksessä.

Uudet peltipoliisit ovat niin haukankatseisia, että automaattivalvonnan perusteella voidaan sakkolappuja lähettää myös kännykän käytöstä ja turvavyön kiinnittämättä jättämisestä.

Automaattivalvonta on kustannustehokas keino parantaa liikenneturvallisuutta. Viiden viime vuoden aikana kasitiellä Turun ja Porin välillä tapahtui yli 340 poliisin tietoon tullutta liikenneonnettomuutta. Niissä kuoli yhdeksän ja loukkaantui 64 ihmistä. Ylinopeus oli monen kolarin osasyy.

Yllättävän iso ongelma, sanoi entinen työministeri Jari Lindström 55 vuotta täyttäneiden työllistymisen vaikeudesta. Lindström sai tehtäväksi selvittää, miten konkarit saataisiin paremmin töihin.

Kovin kummoisia ratkaisuja selvitysmies ei keksinyt. Eikä ihme, ongelman juurisyyt ovat syvällä. Asenteissa. Ja nehän tunnetusti muuttuvat hitaasti.

Eläkeputki on iso tekijä. Hyvää sillä tarkoitettiin ja monet siitä hyötyivät. Mutta samalla opimme ajattelemaan, että muutosneuvotteluissa pitää ensin tuupata vanhimmat työntekijät putkeen.

Lindström ehdotti työaikajoustoja osaratkaisuksi, koska ”esimerkiksi monelle konkarille yötyö voi olla liian raskasta työuran loppuvaiheessa”. Pitää varmasti paikkansa.

Silti rohkenen haastaa: vielä useampi kokenut osaaja jaksaa tehdä töitä siinä missä nuorempi kollega. Näin varsinkin asiantuntija- ja toimistohommissa, jotka meikäläiselle ovat tutuimpia.

Täysin en allekirjoita myöskään ajatuskulkua kokeneiden työntekijöiden osaamisen vanhenemisesta. Kyllä 1960-luvulla syntyneet vielä uudet ohjelmat ja toimintatavat oppivat. Sitä paitsi konkarista saattaa olla firmalle enemmän hyötyä kuin lupaavan tuntuisesta nuoresta, joka ei aiokaan jäädä taloon kuin ehkä pariksi vuodeksi.

Mutta miten asenteet saadaan muuttumaan? Siihen ei kolumnistilla ole reseptiä tarjota.

Ylen leikkauksia kauhistellaan. Ymmärrän sen hyvin. Ylellä on paljon hyvää tarjontaa ja mikä parasta, sen saa ”ilmaiseksi”. Pistin ilmaisen lainausmerkkeihin, koska maksamme Ylen kustannukset veroina – käytimme tai emme.

Suomi elää velaksi, joten säästöjä haetaan melkein joka suunnalta. On oikeudenmukaista, että kustannustalkoot koskevat myös Yleä. Vaadittavat säästöt ovat kieltämättä suuria. Lehdistössä, muilla tv-kanavilla ja kaupallisissa radioissa on jouduttu saneeraamaan vielä kovemmalla kädellä.

Hyvään alkuun pääsee näillä: johtoporrasta matalammaksi, kolmas tv-kanava pois (TV1 ja TV2 riittävät), ulkomaisia ostoja pienemmäksi ja rohkeita valintoja urheilussa (kalliit lähetysoikeudet).

Lisäksi Yle saisi jakaa paikalliset uutiset ja juttunsa vapaasti pienten paikallislehtien käyttöön.

Viikon varrelta

Tuttuun tapaan vastaan asiallisiin kysymyksiin palstalla.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.