Viikon varrelta: Raumalaisilla isot nettotulot, mutta pitovoimassa skarpattavaa

Turun tutkimusjohtaja Timo Aro kannustaa Rauman seudun ihmisiä paukuttamaan henkseleitä ja puhumaan positiivisesti omasta alueestaan. Ilon aiheita löytyy: Rauman asukasluku kääntyi viime vuonna kasvuun ja työpaikkojen määrä on lisääntynyt. Elinvoimaa on!

Rauman seutu on kovien lukujen perusteella Suomen kärkiryhmässä. Esimerkiksi nettotuloissa Rauma sijoittuu yhdeksänneksi – ja seutukuntia on sentään liki seitsemänkymmentä. Rauman alueella on kulutuskykyisiä asukkaita ja ostovoimaa.

”Perusta on vahva, mutta veto- ja pitovoimassa on aika paljon skarpattavaa”, arvioi aluetutkimuksen taitaja Aro, joka on kysytty puhuja tällaisissa tilaisuuksissa.

Vetovoima on kaupungin ja seudun maine muiden silmin katsottuna. Pitovoiman voi tiivistää siihen, miten me paikalliset itse täällä viihdymme.

Järkyttävän kovaksi muuttuu kilpailu ihmisistä, ennakoi Aro. Suomi kaupungistuu muun Euroopan tavoin. Pääkaupunkiseutu ja suuret korkeakoulukaupungit vahvistuvat, jotkut alueet vääjäämättä hiipuvat.

Lähes 80 prosenttia muuttajista on alle 35-vuotiaita. Ensin lähdetään opiskelemaan, sitten muutetaan töiden perässä ja aletaan rakentaa omaa elämää. Omia valintoja tehtäessä nuorilla korostuvat niin sanotut pehmeät asiat, painottaa Aro.

Pehmeä voima on ehkä vaikeasti mitattavissa, mutta helposti käsitettävissä, kun vaihdetaan luvut sanoihin.

Alueen maine, tunnettuus, identiteetti, ilmapiiri, yhteisöllisyys, arvostus, viihtyvyys, koettu elämänlaatu, mukavuus, tapahtumat, elämykset, liikunta ja kulttuuri ja niin edelleen.

Me raumalaiset tiedämme, että nuo asiat ovat kotiseutumme vahvuuksia. (Ainakin enimmäkseen, ja sikses.)

Kaupunginjohtaja Esko Poikela istahti samaan aamukahvipöytään kuuntelemaan Timo Aron alustusta, jota edellä lainasin.  ”Juuri tätä Rauma yrittää tehdä, hankkia huomiota ja näkyvyyttä. Paras konsti kuitenkin on, että juttu kiertää”, Poikela kommentoi tilaisuudessa.

Viikko sitten kirjoitin tällä palstalla siitä, miten Rauma pistää 80 000 euroa avomeripurjehdukseen ja 55 000 salibandymaajoukkueeseen. Pyysin kaupunginjohtajaa avaamaan ajattelua näiden satsausten takana.

”Kansainvälisellä näkyvyydellä tuetaan Rauman julkisuuskuvaa kansainvälisenä ja kehittyvänä kaupunkina. Siitä hyötyvät kaikki yritykset esimerkiksi rekrytoinneissa ja investointien keräämisessä”, vastasi Poikela.

”Merellisyyden korostamisella luodaan houkuttavaa mielikuvaa Raumasta laadukkaan asumisen ja vapaa-ajan paikkana. Satama on merkittävin logistinen vahvuus ja meriteollisuus suuri työllistäjä. Yhteistyöllä Tapio Lehtisen kanssa tavoitellaan meren ja Rauman entistä tiiviimpää yhteen kytkemistä niidenkin mielessä, jotka Raumasta eivät juuri aiemmin ole kuulleet. Lehtinen on vahva verkostotoimija ja Rauman puolestapuhuja”, sanoo Pokela.

”Salibandy lajina kiinnostaa erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia – kohderyhmää, jota Rauman kaupunki juuri haluaa houkuttaa. Maajoukkueturnaus markkinoi lyhyiden etäisyyksien ja hyvien palveluiden Raumaa tapahtumapaikkana. Jäähalli-talviharjoitteluhalli-Karin kampus -kombinaatio muodostaa mainion kokonaisuuden isojenkin tapahtumien järjestämiselle.  Lisäksi turnaus tuo kaupunkiin vierailijoita ja toimii käyntikorttina muun muassa Vanhalle Raumalle”, perusteli Poikela.

Koska uusia laivakauppoja? Sitä tietysti kysyttiin viime viikolla, kun Rauman telakalla juhlistettiin ensimmäisen ”tasmanianlautan” luovutusta tilaajalleen TT-Linelle. RMC:n hallituksen puheenjohtaja Stig Gustavson vakuutti, että kysyntää on. ”Joissakin paikoissa on jo ollut kädenpuristuksia, mutta sopimuksia ei ole kirjoitettuna”, hän sanoi.

Rauman telakan leipälaji on matkustaja-autolautat. Kymmenvuotias RMC on rakentanut niitä nyt neljä: Hammershus, Aurora Bothnia, Tallink MyStar ja Spirit of Tasmania IV. Viime mainitun sisarlaiva luovutetaan ensi keväänä, kun jäät ovat lähteneet.

Näin siksi, että TT-Linen laivojen pohjiin tehdään silikonimaalaus, joka säästää tuntuvasti polttoainetta. ”Silikoni on arka mekaaniselle kosketukselle, joten laivat voidaan ajaa Raumalta ulos vain jäättömissä olosuhteissa”, kertoi Spirit-laivojen projektipäällikkö Johanna Kaijo.

Toista tukijalkaa RMC rakentaa viranomaisaluksista. Jäänmurtajien lisäksi se tarkoittaa sotalaivoja. Niitä voisi Raumalla tehdä muillekin Nato-maille. ”Rauman laatumaine on hyvä. Kävijöitä on riittänyt”, vihjaisi Gustavson.

Projektipäällikön mukaan tilaa piisaa useammalle projektille samanaikaisesti. 260 metriä pitkässä ja 85 metriä leveässä altaassa pystyy rakentamaan kahta laivaa vierekkäin. Sotalaivoja voisi tehdä uuden monitoimihallin lisäksi vanhassa isossa hallissa. Lisäksi RMC:llä on oma lohkotehdas.

Printtipäivät puolittuvat. Maakuntalehti Lapin Kansassa nimittäin. Kalliista sunnuntain paperilehdestä Lapin Kansa luopui jo aiemmin, nyt mennään kolmeen printtipäivään (maanantai, keskiviikko ja perjantai). Näköislehden toimitus koostaa kuutena päivänä.

Uutta mallissa on se, että verkon näköislehti ja printtilehti eivät enää ole yksi yhteen. Esimerkiksi keskiviikon paperilehdessä on juttuja myös tiistain näköislehdestä. Se on fiksu veto.

Rovaniemellä uskovat, että ”aika moni istuu aidalla katsomassa, kuinka meille käy”. Uskon sen. Niin oli meillä Länsi-Suomessa, kun printtipäivät karsittiin seitsemästä suoraan viiteen. Ajatus oli sama kuin Lapin Kansassa nyt: työrauhaa pidemmäksi aikaa.

”Se, montako kertaa printti ilmestyy, ei voi määritellä sitä, mikä meidän roolimme on”, sanoi Lapin Kansan päätoimittaja Samuli Pahkasalo Suomen Lehdistön jutussa.

Naulan kantaan.

Olisi moka vaihtaa tyylilajia Rauman kesäteatterissa. ”Kannattaa pitää kiinni meidän omasta jutusta. Se on musiikillinen komedia” sanoi Rauman Teatterin taiteellinen johtaja Otto Kanerva Raumaplussan haastattelussa.

Lukujen valossa konsepti toimii. Yö-yhtyeen biiseille rakentuva Ihmisen poika houkutteli Fåfängan katsomoon liki 17 800 katsojaa. Se on Rauman kesäteatterin uusi yleisöennätys. Vielä ei ole kerrottu, mitä Fåfängassa ensi suvena esitetään. Mutta musiikkinäytelmästä lienee jälleen kyse.

Kanerva arveli, että ensi kesän musiikkinäytelmä julkistetaan loka-marraskuun vaihteessa. Tiedossa sen sijaan on, mikä Hämeenlinnassa ensi kesänä menee. Ihmisen poika siirtyy sinne. Tämä on helppo arvata, sillä edelliset näytelmät ovat olleet Elämältä kaiken sain, Dingo ja Mitä kuuluu, Marja-Leena? Kaikki vuotta myöhemmin kuin Raumalla.

”Kun tulin Raumalle, alusta saakka oli selvää, että haluaisimme tehdä yhteistyötä. Näytelmiä ja lavasteita kannattaa kierrättää”, kertoi Kanerva, joka on Hämeenlinnan Uuden Kesäteatterin perustaja ja toimitusjohtaja.

Kolumnin iso kuva: Aurinko paistoi ja lämmitti, kun kansallislaulujen soidessa Suomen siniristi vaihdettiin salossa Australian lippuun. Spirit of Tasmania IV lähtee ehkä ensi viikolla kohti kotisatamaansa. Matka kestää viitisen viikkoa. Reitti kulkee Afrikan eteläpuolitse. (Kuva: Janne Rantanen)