Viikon varrelta: Raumalla harvinaisen hyvä syy toivoa MM-kultaa salibandyssa

Salibandyliiton myynti- ja kehitysjohtaja Mikko Aikko soitti talvella ja kysyi koska Raumalla on viimeksi pelattu miesten maajoukkueturnaus. Tuskin henkilömuistiin, vastasin. Yksittäisiä A-maaotteluita muistin jääkiekosta. Leijonat kohtasi Sveitsin 90-luvulla sekä Venäjän ja Valko-Venäjän 2000-luvun puolella.

Kova juttu siis, että Rauma päihitti muun muassa Vantaan ja Oulun kisassa EFT-turnauksen pelipaikasta. Lajin kärkimaat Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Tshekki iskevät lokakuussa yhteen Kivikylän Areenalla (omaa sukua Äijänsuo).

Eikä siinä kaikki, sanoisi myyntimies. Ja sanoikin. Suomen maajoukkueen paitaan ilmestyisi Rauman kaupungin nimi ja logo.

Asiasta tiedotettiin viime viikolla. Aikko paljasti, että yhteistyösopimuksen arvo on 55 000 euroa. Kaupunginjohtaja Esko Poikela ehätti täydentämään, että markkinointituki eli paitamainoksen hinta on toki pienempi.

Poikkeuksellinen yhteistyö, hehkutti Aikko infossa. En voi väittää vastaan. Tiedossani ei ole, että jonkun kaupungin mainos olisi ollut A-maajoukkueen pelipaidoissa. Ainakaan isoissa lajeissa.

Sopimus on voimassa vuoden loppuun. Aikko ja Poikela, raumalaisia kumpikin, herkuttelivat ajatuksella, että Suomi voittaisi miesten MM-kultaa Malmössä joulukuussa. Rauma saisi mukavasti näkyvyyttä mediassa.

Herkuttelusta puheen ollen: EFT-turnauksen oheistuotteet esiteltiin samassa infossa. Paikallisen Prassenin mustikkamuffinsseja, -tuorejuustoleivoksia, -kakkuja sekä pipareita ja marmeladeja. Niitä myydään ainakin turnauksessa, SalBan matseissa ja Prismassa.

Sanokaa jääviksi, kun olen höntsännyt sählymaila kädessä 45 vuotta, mutta minusta tämä on Raumalta parempi markkinointikohde kuin 80 000 euroa maailmanympäripurjehdukseen.

Alankomaiden suurlähettiläs Govert Jan Bilj de Vroe vieraili Raumalla kauppakamarin kutsumana. Paikalliset yritykset esittelivät tuotteitaan, joille voisi olla kysyntää Alankomaissa.

Meikäläiselle oli pieni yllätys, että Alankomaat on Suomen neljänneksi suurin vientimaa. Tavaramyynnin tilastoissa edellä ovat vain Saksa, Ruotsi ja Kiina. USA tulee Alankomaiden jälkeen.

Suurlähettiläs kertoi, että markkinarakoa on etenkin vihreän siirtymän ratkaisuissa. Esimerkiksi pääkaupunki Amsterdam määräsi, että ensi vuodesta alkaen kaikissa uusissa rakennuksissa pitää käyttää vähintään 20 prosenttia puuta.

Alankomaissa käytännössä kaikki talot on liitetty kaasuverkkoon. Siihen halutaan selvä ja mieluusti nopea muutos. Maan hallitus tukee tuulivoimaa, aurinkopaneelien hankintaa ja suunnittelee kahden ydinvoimalan rakentamista.

Oliko Elämäni biisillä vaikutusta pressanvaaliin? Varmasti, mutta paljonko? Siitä voi kinastella maailman tappiin. Joka tapauksessa Alexander Stubbilta Supernaiset oli nappivalinta elämän biisiksi. Päävastustaja Pekka Haavisto oli naisten suosiossa. Kaija Koon kestohitti vetosi naisäänestäjiin.

Tv-viihdettä on käytetty (pressan)vaaleissa hyväksi jo yli 30 vuoden ajan. Katson uuden ajan alkaneen Hyvät herrat -ohjelmasta. Poliitikot menivät mielellään kauppaneuvos Paukun ja puoluesihteeri Koskivuon pilkattaviksi.

Politiikan pinnan vangit -kirjassa Hyvien herrojen käsikirjoittaja Lasse Lehtinen (sd.) kertoi, että vain kulloinenkin pääministeri oli rauhoitettu. Paavo Väyrynen oli yksi harvoista, jotka kieltäytyivät kutsusta.

”Saimme Maikkarin johdolta välillä moitteita, kun jaksoissa oli vieraana heidän mielestään nimettömiä takarivin kansanedustajia kuten Tarja Halonen ja Sauli Niinistö”, kertoo Lehtinen kirjassa.

Niinistö-jaksosta jäi elämään kauppaneuvoksen repliikki Niinistöstä: kuin mulkku, kun se katsos kasvaa tehtäviensä mukana.

Hyvä Suomi! Ilahduin, kun Gramex tiedotti, että kesän kuusi soitetuinta biisiä kaupallisilla ja Ylen radiokanavilla oli kotimaisia. Eniten soi Benjaminin ja Bessin Paremmin ku kukaan muu. Kärkikuusikkoon ylsivät myös Ani, Mirella, Behm, Kuumaa sekä Ege Zulu ja Behm.

Naisartistit ovat nyt in. Ja artistit ylipäätään. Kärkikymmenikössä oli vain yksi bändi, Kuumaa.

Iso muutos takavuosiin on sekin, että kaikki nuo hittibiisit olivat kotimaista tekoa, eivät käännösversioita.