Viikon varrelta: Tervetuloa vartin kaupunkiin, Raumalle!

Ihanteellisista asumisympäristöistä ja kaupunkisuunnittelusta puhuttaessa yksi keskeinen trenditermi on ”vartin kaupunki”. Se tarkoittaa, että töihin, kouluun, kauppoihin ja harrastamaan pääsee viidessätoista minuutissa. Yleensä lisätään, että matkasta pitäisi selvitä vartissa kestävillä liikkumismuodoilla. Se tarkoittanee jalan, fillarilla tai julkisilla.

Kirjoitan tätä kolumnia kotona, kaupunkitaajaman reunamilla, entisen Rauman maalaiskunnan rajan tuntumassa. Jos heti takamukseni nostaisin, ehtisin vartissa Bonden toimistolle Rauman ydinkeskustaan paitsi omalla autolla myös polkupyörällä. 

Parhaassa tapauksessa ja oikein hyvällä ajoituksella voisin ehtiä vartissa myös Rauman Gyytillä, meidän paikallisbussillamme. Testattu on sekin.

Töihin pääsee siis vartissa. Rasti ruutuun.

Koulut lienee meikäläisen osalta käyty. Mutta jos vanhoilla päivillä innostuisin opiskelemaan kansalaisopistossa, matka taittuisi fillarilla kevyesti vartissa. Kansalaisopisto muuttaa ensi syksynä Karin kampukselle, joka rakennettiin Rauman Lyseon tontille.

Toinen rasti siis ruutuun.

Lähimmät ruokakaupat ovat noin puolentoista kilsan päässä kotoa. Melkein kaikki muut arjessa olennaiset kaupalliset palvelut löytyvät Raumalla keskustasta tai vartin matkan sisältä muualta. Myös hypermarketit oheispalveluineen. En lakkaa kehumasta, miten fiksua Rauman oli osoittaa Prismalle ja Citymarketille paikat Vanhan Rauman vierestä.

Kolmas rasti ruutuun.

Höntsäsählyä olen saanut pelata lähikoululla, jonne voisi vaikka kävellä vartissa. Koulu ja sen hyvä liikuntasali purettaneen lähivuosina. Korvaava koulu saleineen rakennetaan Hirsipuunmäkeen (vanhaakin vanhempi mestauspaikka). Tämä uusi Nanunkallion koulu on Äijänsuon lähellä, alle kolmen kilsan päässä täältä kotikonttorilta.

Penkkiurheilua harrastan lähinnä Äijänsuolla, joka juuri tulikin mainittua. Neljäs rasti. MOT.

Viime viikolla julkaistussa keskustojen elinvoimavertailussa Rauma löytyi sijalta 14. Ihan ookoo, vahvaa keskitasoa. Yksi huomio siitä: Rauman keskustassa ei ole erityisen paljon tyhjiä liiketiloja, pikemminkin päinvastoin.

Viime viikolla julkaisin kuvan Raumasterin ensimmäisestä ruuvipurkaimesta, joka on kaiken kansan nähtävillä yrityksen toimiston edessä Nortamonkadulla. Hienon menestystarinan viisi Lönnströmiltä lähtenyttä insinööriä ovat rakentaneet. Eivät tietenkään yksin, vaan matkan varrella taloon on saatu lisää uusia osaajia.

Suomeen on kovasti kaipailtu Mittelstand-yrityksiä keskisuuria kasvuyrityksiä, jotka pystyvät kasvamaan ja työllistämään satoja ihmisiä. Tällaiset usein perheomisteiset firmat ovat esimerkiksi Saksan talouden ja viennin vetureita. 40-vuotias Raumaster on malliesimerkki Mittelstandista.

Rauman uudessa merimakasiinissa puolestaan on esillä ensimmäinen Aquamaster-ruoripotkurilaite. Niitä alettiin kehittää Hollmingin telakalla 1960-luvulla. Hollmingin konepaja ja Rauma-Repolan kansikonetehdas yhdistettiin Aquamaster-Raumaksi. Läpimurto olivat Raumalla rakennettujen monitoimimurtajien potkurilaitteet.

Rahapulassaan telakkayhtiö Finnyards myi Aquamasterin Vickersille (Kamewa) kolmisenkymmentä vuotta sitten. Viime vuosituhannen lopulla omistajaksi tuli Rolls-Royce. Offshore-buumi vauhditti bisneksiä. Rollsista tuli telakkaa suurempi ja erinomaisesti kannattava. Nykyisin omistajana on Kongsberg Maritime. Sen Suomen yksikkö teki viime vuonna 392 miljoonan euron liikevaihdon ja 75 miljoonan euron liikevoiton. Yhtiö työllisti yli 500 henkilöä Suomessa.

Karin koulu juhli viime viikolla 90 vuottaan. Päähuomion keräsivät musiikkiluokat, joille tuli 50 vuotta täyteen. Kuvataiteilijana tunnettu Lasse Kempas opetti ensimmäistä musaluokkaa. Meikäläiselle tuli yllätyksenä, että musiikkiluokka aloitti juuri tuolloin, elokuussa 1973. Olin nimittäin rinnakkaisluokalla.

No, kaipa pienellä pojalla oli paljon ihmeteltävää valtavan suuressa kivikoulussa. Eka- ja tokaluokat kävin upouutta Lensun viipalekoulua, jossa lounas syötiin omalla pulpetilla. Karissa sen sijaan oli ruokala ja niin iso liikuntasali, että pystyi pelaamaan palloa sisällä.

Kahden Kari-vuoden jälkeen jatkoin Lyseoon, joka oli melkein uusi. Vuosia myöhemmin opin, että esimerkiksi avara ja korkea aulasali oli jonkinlainen vau-juttu valtakunnallisesti. Vaan eihän 11-vuotias semmoisiin huomiota osannut kiinnittää. Eniten ekaluokkalaista taisi kummastuttaa se, että saman katon alla opiskeli kasiluokkalaisia (nykyinen lukion kolmas), jotka tulivat kouluun omalla autolla.

Rastion numero 4 ilmestyi komeasti Rauman kauppatorin kulmalle kuten viikko sitten tällä palstalla kirjoitin. Nyt voin vahvistaa, että lukkolegendan muistonäyttely avataan yleisölle ensi viikon torstaina.

Näyttelyssä tuodaan esille, että kiekkotähti Rastio oli myös kelpo futari. Jalkapalloa Rastio pelasi Iirojen suomensarjajoukkueessa. Kun Tepo lähti Tampereelle opiskelemaan, vaihtui seuraksi SM-sarjaa pelannut Ilves-Kissat. Tamperelaisseuran miehenä hän pelasi A-maajoukkueessakin. Raumalle palattuaan Rastion seura oli myös futiksessa Lukko.

Suomensarja, jota pelattiin kolmessa lohkossa, oli tuolloin toiseksi korkein sarjataso. Ykkösdivari tuli vasta 1970-luvulla ja Ykkösliiga täksi kaudeksi. Kaudella 1962 suomensarjan länsilohkossa nähtiin kuusi paikalliskamppailua, kun Iirot, RPallo ja Lukko kisasivat Rauman herruudesta.

Sanomalehti lentopostina kotipihalle. Sellaista kokeilee Turun Sanomien jakeluyhtiö Turun saaristossa. Pilotissa Turkkarin paperilehti lennätetään dronella Velkualle. Aviisit pudotetaan 30-40 metrin korkeudelta. Tuulen suunta ja voimakkuus pyritään ottamaan huomioon, jotta lehti tipahtaisi haluttuun paikkaan.

Palautteita viime viikon kolumnista.

”Tekoäly on varmistamaton ase väärissä käsissä. Ne jotka omistavat tekoälyn, eivät ole kiinnostuneita turvallisesta käytöstä, vaan ensisijaisesti älyttävät taalan kuva silmissä. Internet on jo nykyisellään sellainen kärmeenpesä, että kokoaikaisesti on pelko siitä, että rosvo käy imaisemassa tilin tyhjäksi. Kyllä rikolliset ovat just nytkin suunnittelemassa, miten sen tekoälyn pistäsi siirtämään hillot oikeisiin taskuihin”, kirjoitti lukija.

Ikävä kyllä hän on varmaan oikeassa. Ilman muuta tarvitaan tekoälyn suitsimista lain ja valvonnan muodossa. Olisi jo tarvittu ja nyt on kiire. Mutta kun tekoäly joka tapauksessa tulee, kannattaa miettiä miten sitä voi hyödyntää.

Toinen lukija purki harmitustaan siitä, ettei Rauman telakalla ole enää suomalaisia laivanrakentajia. Iso osa ”rautakourista” on vierastyöläisiä, se on totta. Mutta yksin RMC työllistää reilut 300 ihmistä, jotka asuvat tällä seudulla. Tässä suomea puhuvassa joukossa on työntekijöitäkin.