Viikon varrelta: RMC nousi käsittämättömän nopeasti miljardiluokkaan

Uutispommi jysähti loppuvuodesta 2013: STX sulkee Rauman telakan. Jo tammikuussa telakka-alue siirtyi kaupungin omistukseen ja maaliskuussa aloitti uusi telakkayhtiö RMC. Niin nopea eteneminen oli mahdollista, koska rohkeat raumalaisyrittäjät olivat alkaneet hiljaisuudessa pohjustaa varasuunnitelmia jo ennen STX:n kovaa päätöstä.

Perustajaosakkaat Aarno Mannonen, Ari Salmi ja Tuomas Kaitila kehuvat kaupunginjohtaja Kari Kosken panosta pelastusoperaatiossa. Suuren kiitoksen kolmikko ansaitsee itsekin.

RMC aloitti pienehköillä projekteilla. Kun omistuspohja laajeni, nuori yhtiö pystyi ottamaan ensimmäisen laivakauppansa vuonna 2016. Hammershus lähti Tanskaan kaksi vuotta myöhemmin. Se oli aika tavanomainen autolautta, mutta tärkeä referenssi.

Alkuvuonna 2019 RMC saikin kaksi tilausta matkustaja-autolautoista (Wasaline, Tallink) ja saman vuoden syksyllä allekirjoitettiin sopimus neljän sotalaivan rakentamisesta Raumalla.

Viidessä vuodessa nollasta miljardin euron tilauskirjaan!

Kasvukipuja on ollut. Omaa henkilöstöä on pitänyt palkata lisää ja osaamista kasvattaa. Korona ja veli Vladimir aiheuttivat ulkoisia shokkeja. Vauhdikas ja värikäs matka jatkuu. Parhaillaan RMC rakentaa kahta Tallinkin MyStarin kokoista laivaa australialaiselle TT-Linelle sekä ensimmäistä sotalaivaa. Monitoimikorvetit tehdään meriteollisuuspuiston uudessa isossa hallissa, joka näkyy tämän kolumnin isossa alkukuvassa.

Harkitsematon lausunto. Rauman kaupunginhallitus päätti yksimielisesti, ettei Otajärvelle rakenneta uutta lintutornia. KH:n puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd.) paljasti, ettei kyse ollut niinkään rahasta.

”Hanke olisi järkevä toteuttaa, mutta sama yhdistys on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja ollut investoinnin jarruna liittyen Järviluotoon”, sanoi Leppikorpi.

Järviluoto on Rauman sataman ja teollisuuden tulevaisuuden kannalta tärkeä laajennusalue. Minustakin sinne olisi pitänyt jo päästä työpaikkoja luomaan, eikä joutua odottamaan että merimetsot suvaitsevat saaresta häipyä.

Myönnän, että olisi houkutus toimia juuri niin kuin kaupunginhallitus teki – mutten tuota syytä julkisuuteen päästäisi.

Kansien välistä. Teini-ikäisen tyttären flunssa pahenee yllättäen ja yhtäkkiä. On soitettava ambulanssi. Pian tyttö makaa tajuttomana Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla. Diagnoosi on pysäyttävä: aivotulehdus ja verenmyrkytys. Kumpaankin voi kuolla.

Hoito tarkoittaa hevoskuuria, minkä vuoksi oikeasti pelätään kestääkö potilas. Antibiootteja tyttöön pumpataan ämpärillinen. Useita neurokirurgisia leikkauksia. Aivonestettä imetään litrakaupalla.

Tällaisen hurjan stoorin kertoo Jari O. Hiltusen tuore romaani Teho-osasto.

Vielä koskettavammaksi kirjan tekee, että kyse on omakohtaisesta ja tosipohjaisesta tarinasta. Sen Hiltunen kertoo monen eri ihmisen näkökulmasta. Ennen kaikkea tietysti perheenjäsenten silmin.

Tänään, kymmenisen vuotta myöhemmin, tytär opiskelee ammattikorkeakoulussa.

Kesämatkailu on kovaa leikkiä. Meinaan yrittäjän vinkkelistä katsottuna. Suomessa sesonki on lyhyt, vain pari kuukautta. Sadepäivät leikkaavat vielä siitäkin osansa. Vaikeusaste kohoaa ja kustannukset kasvavat, kun toimitaan saaristossa.

”Silti siika-annos ei saisi majakkasaarella maksaa paljon enempää kuin maissa. Vesibussiliikenteessä 30 euron menopaluu tuntuu olevan kipuraja ainakin paikallisille. Mutta onko sekään paljon, jos kerran kaksi kesässä käy? Soutupaatilla pääsee tietysti halvemmalla, mutta menee siihen aikaakin”, sanoi West Coast Seaservicen yrittäjä Teemu Knuutila.

Uutisrauman haastattelussa hän sanoi odottavansa matkailukesää kaksijakoisin fiiliksin. Kylmäpihlaja alkaa olla kondiksessa. Kuuskajaskariin on viimein tulossa kipeästi kaivattuja mökkejä. Mutta alusten operoiminen tuntuu käyvän vaikeammaksi – ja ainakin kalliimmaksi.

Suomi jäi viennin vauhdista. Kauppapolitiikka-lehden analyysi on tylyä luettavaa. Tavaraviennissä Viro on kasvanut 80 prosenttia 15 vuodessa, Saksa yli 30 prosenttia ja Ranska 20 prosenttia samassa ajassa. Entä Suomi? Miinusta melkein 10 prosenttia.

Viennin osuus bruttokansantuotteesta on Tanskassa noin 60 prosenttia, Ruotsissa 45, mutta Suomessa vain 40 prosenttia.

Tämä näkyy velkaantumisessa. Ennen finanssikriisiä Suomella, Ruotsilla ja Tanskalla oli kaikilla velkaa noin 35 prosenttia kansantuotteesta. Verrokkimaat ovat pysyneet samalla tasolla, Suomessa velkaa on jo yli 70 prosenttia.

Tehdas kiinni toisensa jälkeen. Eihän tässä enää ole mitään kohtuutta. Raumalla keskeytettiin tuotanto ainakin paperitehtaalla ja sahalla, Uudessakaupungissa autotehtaalla. Pääsyy on noissa sama. Tavaraa ei saada sisään ja tuotteita asiakkaille.

Vaikeuksia tulee niillekin laitoksille, jotka ovat tuotannon käynnissä pystyneet pitämään. Paluu normaaliin vie kuukausia.

Suuri pelko on, että lakkoilun takia menetetään myyntiä, vientiä ja pahimmassa tapauksessa asiakkaita. Samoja tuotteitahan voi ostaa esimerkiksi Ruotsista tai Saksasta, joissa tällaisia poliittisia lakkoja ei tunneta. Saati, että niitä ymmärrettäisiin.

Selvyyden vuoksi vielä: avainsana tässä on poliittinen. Lakko-oikeus kuuluu demokratiaan. Mutta niin kuuluu sekin, että vaaleissa kansa päättää ja sen mukaan mennään.

Maanrakennustyöt alkavat Uotilassa tällä viikolla. ”Puukoulun” on määrä valmistua syksyllä 2025 ja toiminnan alkaa alkuvuonna 2026.

Uotilanrinteen monitoimikeskukseen tulee alakoulu, päiväkoti, liikuntasali ja omatoimikirjasto. Hintalapussa lukee 24 miljoonaa euroa.

Englanninkielisen musiikin ylivalta murenee, edes vähäsen, jos uskomme Spotifyn vuosiraporttia. Toki 55 prosenttia suurimmista hiteistä on yhä lontooksi laulettua. Pari vuotta sitten englannin osuus oli kuitenkin vielä suurempi, noin 67 prosenttia.

Hienoa, jos paikallisella kielellä lauletun musiikin suosio kasvaa.

Spotify-palvelussa kymmenestä kuunnelluimmasta artistista oli suomalaisia: Ibe, Gettomasa, Costi, JVG, Kuumaa, Sexmane, Käärijä ja Behm. Ulkomaalaisista kärkikymppiin pääsivät vain Taylor Swift ja The Weeknd.

Noista kotimaisista suosikeista muuten vain viimeiseksi mainittu puuttuu RMJ 2024:n ohjelmasta. Rauman juhannusfestari on siis edelleen kova juttu.

Mitäkö Raumaplussassa? Viime viikon vieraaksi meikäläinen ja Risto Leino kutsuivat pääsiäisen tunnelmissa Rauman seurakunnan johtavan diakoniatyöntekijä Satu Sallan.

Tämän viikon Raumaplus on tavallaan hyvin syvältä. Haastattelussa on nimittäin maailman ensimmäisen ydinjätteiden loppusijoituslaitoksen uusi isäntä eli Posivan toimitusjohtaja Ilkka Poikolainen. Hän on raumalaisille tuttu mies. Poikolainen johti Rauman sellutehdasta ja viime vuonna vähän aikaa myös Rauman sahaa.