Hikoileva nainen menettää herttaisuutensa. Se oli yksi peruste, jolla Tahko Pihkala aikoinaan halusi kieltää naisten urheilemisen. Sitä paitsi naisten urheilu oli Pihkalan silmissä “piikasten pingerrystä”, naiset raukat kun eivät pärjänneet miehille missään lajissa.

Urheilutoimittaja Hilla Blombergin tuore muistelmakirja palautti mieleen senkin, kun Amsterdamin kesäkisoihin 1928 otettiin viisi naisten lajia. Pihkalan mielestä siinä oli viisi naulaa olympialiikkeen arkkuun.

Pihkala muistetaan ennen kaikkea kansallispelimme pesäpallon kehittäjänä. Pihkala kehitti urheilua armeijan tarpeisiin. Pesäpallossa haavoitutaan ja kuollaan, heitetään kranaattia ja syöksytään suojaan. Myös maastohiihdon ja suunnistuksen yhteys maanpuolustukseen on ilmeinen.

Tahko Pihkalan painajainen? Naiset pelaamassa jalkapalloa ja suuri stadion täynnä katsojia. (Kuva: Janne Rantanen)

Raumalaismaalivahti Siiri Välimaa edusti Suomea jalkapallon naisten EM-kisoissa Ruotsissa kesällä 2013. (Kuva: Janne Rantanen)

Ajattelemisen aihetta. Emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä aikuisilta hyväksytään nykyisin narsistinen käytös, jollainen on tyypillistä pikkulapsille. Helsingin Sanomien haastattelussa hän piikitteli terapiakulttuuria, joka kannustaa pohtimaan omia tunteita. Pitäisi kysyä myös, millaisia tunteita minä herätän muissa.

Keltikangas-Järvistä ärsyttää myös usein kuultu fraasi, ettei ihmisiä saisi syyllistää. “Kerron mitä tutkimuksissa on havaittu. Jos ihminen syyllistyy, siihen on ehkä aihetta”, huomautti psykologi ja totesi, että syyllisyyden ja häpeän tehtävänä on ohjata käyttäytymään oikein toisia kohtaan.

Viikon sitaatiksi haastattelusta valitsin tämän: “On aivan sama muuttuuko ilmasto, jos ihmiset eivät kykene elämään toistensa kanssa hyvässä vuorovaikutuksessa ja toisiaan arvostaen. Se on suuri uhka.”

Ei lisättävää.

Käsi ylös virheen merkiksi. Kävimme viime viikolla Rauman teatterissa katsomassa vierailuesitys Punaisen viivan. Red Nose Companyn mainiota punanenäklovneriaa ja parahiksi näin vaalien alla. Esityksen keskiössä Iki Kiannon klassikkokirja, jonka kanssa tietysti rimmaa Iggy Popin musa. Aikatasot sekoittuvat kivasti, kun tarina kulkee enimmäkseen 1900-luvun alussa ja biisit ovat ikäpolveni rokkia.

Väliajalla joimme konjakit. Huomasin virheeni, kun mainostaululla vilahti myös meidän vierailumme, siis Raumaplus Live Kukkona tunkiolla. Kukkoahan olisi pitänyt ostaa!

Seuraava teatteri-iltamme onkin jo huomenna, siis tiistaina 25. maaliskuuta kello 19. Meikäläisen ja Risto Leinon vieraiksi saapuvat Rauman kaupunginjohtaja Esko Poikela ja kaavoitusjohtaja Juha Eskolin.

Heidän kanssaan keskustelemme Rauman suurista hankkeista kuten tyhjä kauppakeskustontti, Äijänsuon suuret suunnitelmat, Vanhan Rauman pitkään hierottu uusi kaava, Vanha-Lahden kanava, sataman laajennus, Lakarin datakeskus, myynnissä olevat keskustan arvokiinteistöt ja niin edelleen.

Tällä kertaa teatteri ei peri pääsymaksua. Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään.

Kuvassa ei ole tuotesijoittelua, vaan juhannuksen viettoa. (Kuva: Kotialbumi)

Edellisestä aiheesta tulikin mieleen koripallo. Lajin sääntöihin on kirjattu, että rikkeen tehneen pelaajan pitää nostaa käsi ylös virheen tunnustamiseksi. Koripallon lippulaiva tällä seudulla on Korihait (omaa sukua Uudenkaupungin Urheilijat).

UU nousi piirisarjoista Suomen huipulle nopeasti. 1970-luvulla maassamme oli kova työvoimapula. Ugin suurimmat työllistäjät, Rauma-Repolan telakka ja Valmetin autotehdas, päättivät lisätä pikkukaupungin tunnettuutta koripallon avulla. UU sai värvättyä pääsarja- ja jopa maajoukkuepelaajia.

Vuonna 1981 UU nousi SM-sarjaan, jota pääsi pelaamaan uudessa Pohitullin salissa. Sitä ennen UU oli pelannut naapurikunta Kalannin urheilutalolla. Tämän kuun alussa Korihait muutti Pohitullista Wintteriin, Uudenkaupungin monitoimijataloon.

Wintteri onkin melkoinen voimainponnistus alle 15 000 asukkaan kaupungilta. Se on melkein yhtä iso ja kallis kuin 40 000 asukkaan Rauman vastaava kokonaisuus, Karin kampus.

Karin kampus on ollut raumalaisten ahkerassa käytössä jo syksystä lähtien. Viime viikolla avattiin vihdoin myös uimahalli. (Kuva: Rauman kaupunki)

Ylen irtisanomiset yllättivät. Sen hyväksyn täysin, että valtion nykyisessä taloustilanteessa myös Ylen pitää säästää. Sen sijaan kyseenalaistan leikkausten kohdentamisen. Väitän, että muitakin vaihtoehtoja oli kuin aluetoimitusten näin raju saneeraus.

Taustani takia tunnen media-alan taloustilanteen erittäin hyvin. Monessa lehtitalossa yt-neuvotteluja on pitkään käyty vuosittain. Henkilöstömäärät ovat vähentyneet vielä enemmän kuin Ylessä nyt. Kiinni on pyritty pitämään (kirjoittavista) toimittajista, jotka tuottavat sisällön, josta tilaajat haluavat maksaa. Säästöjä haetaan esimerkiksi taiton automatisoinnilla. Tänä vuonna onkin uutisoitu kymmenistä irtisanomisista eri yhtiöissä.

Aluetoimitukset ovat Ylen ydintä. Eikä vain minun mielestäni. Näin Ylen sivuilla: ”Yleisradiotoiminta turvaa eri tavoin myös viestinnän moniarvoisuutta. Ylellä on ainoana mediayhtiönä kattava toimitusten verkosto eri puolilla Suomea. Teemme koko Suomea näkyväksi ja varmistamme, että harvaan asutuillakin seuduilla on monipuolista mediatarjontaa.”

Siksi enemmän olisi pitänyt leikata esimerkiksi ulkomaisista ostoista, viihteestä ja kalleimmista urheilun tv-oikeuksista.

Kansien välistä. Luin hiljattain kuolleen kauppaneuvos Matti Ojanperän muistelmia. Satakunnan Osuuskaupan toimitusjohtajana eläkkeelle jäänyt Ojanperä avaa, miten ahtaalla S-ryhmä oli 1980-luvulla: pienentyvä markkinaosuus, heikko tuloskehitys, tappiollinen verkosto, raskas lainataakka, apeat mielialat.

S-ryhmän pelastus oli S83-ohjelma. Pääjohtaja Juhani Pesosen vedolla keskusliike saneerattiin ja perustettiin alueelliset osuuskaupat.

”Osuuskauppojen ja osuuspankkien nykyinen menestys kertoo mielestäni sen, kuinka tärkeää on olla lähellä oman maakunnan ja oman paikkakunnan asiakasta ja ajattelua. Mitä kauempana olet, sen kaukaisempi olet. Läheltä kuulet kauas”, arvioi Ojanperä vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassaan.

Satakunnan Osuuskauppaa ja Osuuskauppa Keulaa on useamman kerran tuupittu yhteen. Joskus Porista houkuttelemalla, joskus Helsingin Ässäkeskuksesta opastamalla. Vielä vaan toimivat erillään – ja ilmeisen hyvin menee.

Jääkiekon SM-liigan pudotuspelit ovat käynnissä. Runkosarjan voittanut Rauman Lukko sai palautella ja hioa kuvioitaan ensimmäisen viikon. Ylihuomenna keskiviikkona Lukko aloittaa urakkansa kotimatsilla joko Turun Palloseuraa tai Vaasan Sportia vastaan.

Urheiluromantikkona toivoisi SaiPalle vihdoin viimein mitalia. Päävalmentaja Raimo Helminen sai viritettyä lappeenrantalaisjoukkueen sellaiseen iskuun, että runkosarjan menestys yllätti kai pelaajatkin. SaiPan ainoa mitali on 1960-luvulta. Vuonna 2014 toinen mitali oli liki, mutta SaiPa hävisi pronssimatsin Äijänsuolla.