Viikon varrelta: Mies, joka myi jäänmurtajan Afrikkaan

Klikkiotsikoista tuli viime viikolla puhetta bondelaisten kesken, niin pitihän sellainen tempaista tähän viikkokolumniin. Tuo on sikäli lajinsa tyylipuhdas edustaja, että otsikolle on jutussa katetta – kunhan vähän termeillä pelataan.

Sen toki myönnän auliisti, että kyse on kierrätysotsikosta. Ensimmäisen kerran käytin sitä kaupunkilehti Uudessa Raumassa viitisentoista vuotta sitten, kun STX Rauma sai laivakaupan Etelä-Afrikasta.

Projektin käynnistyessä oli finanssikriisi alkanut kaatua päälle ja rahoituksen järjestäminen käynyt entistä vaikeammaksi. ”Meiltä kysyttiin, mitä aiotte nyt tehdä. Vastasimme, että myydään jäänmurtajia Afrikkaan”, kertoi myyntijohtaja Håkan Enlund UR:n jutussa.

Vuonna 2012 Rauman telakalla valmistunut S. A. Agulhas II on tutkimusalus, tankkeri, rahti- ja matkustajalaiva, mutta myös jäänmurtaja. Laiva kun on tarkoitettu kulkemaan Etelä-Afrikan ja Etelämantereen välillä.

Agulhas-projekti oli Enlundille ikimuistoinen myös henkilökohtaisesti. Hän vietti melkein kolme kuukautta tutkimusmatkalla laivalla ja Etelämantereella. ”Ilmastoltaan Antarktis on maailman epämiellyttävin paikka. Kesän keskilämpötila on miinus 28 astetta. Talvella on yleensä 60 astetta pakkasta. Lisäksi siellä puhaltavat todella hurjat tuulet”, kertoi Enlund.

Vanhat lehtijutut palasivat mieleen, kun juttelin saman miehen kanssa Rauman telakalla. RMC luovutti ensimmäisen ”tasmanialaislaivan” edellisviikolla. Sisaralus valmistuu ensi vuoden puolella.

Myyntijohtaja Enlund nämäkin laivat myi – ”mutten yksin, tämä on tiimityötä” kuten mies aina huomauttaa. Poikkeuksellinen on ollut myös tämä ajankohtainen Australian-projekti. ”Tämä oli ensimmäinen kerta 44 vuoden urallani, kun olen tehnyt sopimukset etänä”, kertoi Enlund.

Tasmaniassa hän toki on käynyt monta kertaa, mutta koronan vuoksi lopulliset diilit allekirjoitettiin sähköisesti. Ensi kertaa Enlund matkusti Tasmaniaan esittelemään laivakonseptia jo keväällä 2008. Rauman telakka jäi tarjouskisassa kakkoseksi ja TT-Line tilasi matkustaja-autolauttansa Saksasta.

Kun projekti ei Saksassa edistynyt, palattiin neuvottelupöytään vuonna 2019. Aiesopimus allekirjoitettiin, mutta vielä vaadittiin yksi vääntökierros. Australiassa poliitikot vaativat vielä selvittämään, eikö laivoja todellakaan voi oman maan telakoilla rakentaa. Vastaus oli ei, joten Rauma tehköön – mutta kotimaisuusaste pitää saada mahdollisimman korkeaksi. Reunaehto näkyy etenkin laivan baareissa ja sisustuksessa.

Miss Suomi 2024 Matilda Wirtavuori on tamperelaisnainen, jonka sydän sykkii Raumalle. Hän on tehnyt vip-emännän hommia niin Tapparalle kuin Ässille, mutta kysyttäessä kertoo suosikkijoukkueekseen Lukon.

Tuoreen missin äiti on raumalainen ja hänen isovanhempansa asuvat täällä kanaalikaupungissa.

Matilda Wirtavuori on mainosmalli, mutta myös kauppatieteen opiskelija. Hän harrastaa tanssia, laulua ja pianonsoittoa.

Poika kotiin keräyksellä, kynäilin viikkokolumnin otsikkoon heinäkuussa. Olin kuullut, että sellaista ollaan touhuamassa. Ei jääkiekon kolmatta suomenmestaruutta Rauman Lukolle, vaan Jarmo Mäkilän Poika-näyttelynsä katseenvangitsijaksi tekemiä veistoksia, jotka seisovat kivellä Hauenguanossa.

Viime viikolla tiedottivat, että nyt sellainen keräys alkaa. Tavoitteena on kerätä kymppitonni ennen joulua.

Taideyhdistys organisoi keräyksen myös Kerttu Horilan Rauma flikk -veistokselle, josta on tullut kuvattu kohde. ”Silloin kaupunkilaiset ja alueen yritykset lähtivät innostuneesti mukaan. Teemme näitä raumalaisia poikia koskevan keräyksen samassa hengessä”, Rauman Taideyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kuusisto kertoi tiedotteessa.

Rauman Lukon toimitusjohtaja Jukka Kunnas sanoi bisnesklubin haastattelussa uskovansa, että Kivikylän Areenalla päästään nostamaan kolmas mestaruusviiri lähimmän viiden vuoden aikana.

Tämän kauden kova ponnistus on ”talviklassikko” eli kaksi ulkoilmapeliä Porissa Ässiä vastaan. Järjestävät seurat varautuvat niin viiden asteen lämpöön ja vesisateeseen kuin 20 asteen pakkaseen ja metriin lunta.

Kunnas uskoo myös, että viiden vuoden päästä Äijänsuolla pelataan liigakiekkoa remontoidussa ja jälleen laajennetussa areenassa.

Räppäri säväytti Cooper-tuloksellaan, uutisoi Yle. JVG-yhtyeen Ville Galle, 36, oli rikkonut 12 minuutin juoksutestissä 3000 metrin rajan. Sitä pidetään ”kovana rajapyykkinä kenelle tahansa kuntoilijalle”. Niin se taitaa olla. Varusmiesten keskiarvo jää nykyisin reilusti alle 2400 metrin. Ville Galle kertoi juosseensa intti-ikäisenä peräti 3300 metriä.

Jutun varsinainen pointti oli kuitenkin tämä: ”Perinteisissä urheilulajeissa on vanhaa porukkaa, jotka eivät välttämättä haluaa muuttaa perinteitä. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Ei nuoriso ajattele samalla lailla kuin 50 vuotta sitten”, Ville Galle latasi.

Ville Galle pelaa futista alasarjoissa ja harrastelätkää. Kovana urheilumiehenä hän katsoi suvella paljon olympialaisia. Räppäri pani merkille, että katsomoissa oli tilaa. Hänen reseptinsä olisi hyödyntää ”somettajia tai muita tyyppejä, jotka tuovat yleisöä. Sitä kautta laji elävöityy. On pakko elää tässä päivässä. Välillä se voi tuntua väärältä, mutta aina pitää mennä uutta kohti”.

Tuossa on vanhan liiton palloilumiehelle purtavaa. Vaan enpä väitä nuoremman palloilijan olevan väärässä.

Vahvan todisteen sain suvella, kun olin pelaamassa Suomi Areenan perinteisessä futisturnauksessa. Julkkisjengi FC Gillalla oli kannattajia ja selfien pyytäjiä. Ministerit ja muut tylsät tyypit saivat olla rauhassa – ja arvailla keitäs nuo onkaan.

Ei yllättänyt. Helsingin Sanomat kertoi, että talousliite HS Visio uudistuu ensi viikolla. Lauantain punainen printtiliite loppuu ja jutut siirretään osaksi Hesarin runkolehteä. Juttuja julkaistaan pitkin viikkoa netissä ja paperilehdessä myös arkisin.

En malta olla sanomatta, että pari viikkoa sitten veikkasin kotona, että juuri näin tulee käymään. Fiksu veto, jolla leikataan kustannuksia ja virtaviivaistetaan tekemistä. Eikä lukija lopulta häviä mitään.

Mutta sitä en tiennyt, että punaista sanomalehtipaperia valmistaa enää yksi tehdas Euroopassa. HS Vision tarpeisiin sitä on tuotu Saksasta. Sitä suuremmalla syyllä!

Kolumnin iso kuva: osa Jarmo Mäkilän maalauksesta Poika-näyttelyssä. Karin koulua pari vuotta käyneelle teos tuo mieleen monenlaisia asioita. Enimmäkseen hyviä. Niin myös taiteilijalle itselleen.