Viikon varrelta: Jäljennettyjä arvotauluja kulttuurisäätiön luvalla

Osallistuin viime viikolla Metsä Groupin tilaisuuteen, jossa kerrottiin Rauman sellutehtaan ja sahan sekä suunnitteilla olevan kuitupakkaustehtaan ajankohtaisia asioita. Ei niistä sen enempää, kun kyse oli taustoituksesta. Kun tilaisuuden päätteeksi istahdettiin juomaan kahvit, oli aikaa katsella jäljennettyä arvotaidetta Johtolan seinillä.

Vuojoki Gods (myöhemmin Rauma Wood ja sitten Rauma-Repola) rakennutti Johtolan sahanjohtajan asunnoksi. Pitkään Johtola palveli paperitehtaan edustustilana. Kun UPM Kiinteistöt myi Johtolan, eivät talossa vuosikaudet esillä olleet taidetokset kuuluneet kauppaan. Eikä UPM:n kulttuurisäätiö suostunut lainaamaan arvotauluja.

Johtolan uuden omistajan Rauman Hovin isäntä Juhani Ignatius keksi ratkaisun. Hän palkkasi taidemaalari Mika Honkasen jäljentämään tauluja. Säätiö antoi luvan, kunhan kopioita ei väitetä alkuperäisiksi. Niinpä Honkanen laittoi taulujen toiseen kulmaan vanhan mestarin nimen ja toiseen oman signeerauksensa.

Tein aiheesta jutun Länsi-Suomeen vuonna 2017. Kirjoitin silloin, että ”ainakin tällaisen satunnaisen taidemuseokävijän silmissä Honkasen kopiot ovat taiten tehtyjä. Esimerkiksi jäljennös Halosen Kesäurheilua-maalauksesta näyttää Johtolan seinällä samalta kuin aito noin niin kuin muistin mukaan”.

Kansakoulupohjalta vuorineuvokseksi. Säkyläläinen Simo Palokangas käy tuoreessa kirjassa läpi komeaa työuraansa. Palokankaan urakoista suurin oli LSO Osuuskunnan tervehdyttäminen EU-kilpailun kestäväksi ja kansainvälistäminen. Toimitusjohtajana Palokangas aloitti räväkästi: ensimmäisenä työpäivänään hän erotti kymmenen johtajaa ja palkkasi neljä uutta. 

Sen jälkeen alkoi kova saneeraus. Tehtaita suljettiin, henkilöstöä irtisanottiin. Kovien vääntöjen jälkeen LSO (nykyinen HK Ruokatalo) vältti täpärästi konkurssin. Jo sitä ennen Palokangas oli kääntänyt moniongelmaisen kriisiyhtiö Lännen Tehtaiden kurssin. Kovia toimenpiteitä sekin oli vaatinut. 

Eläkkeeltä Palokangas kutsuttiin pistämään Raision hallituksen puheenjohtajaksi pistämään yhtiö kuntoon “diktaattorin valtuuksin”. Palokankaan johdolla konsernia myllättiin niin, että sekin kannattaa nykyisin hyvin.

Kirjassa Palokangas pitää parhaana saavutukseksenaan neuvotteluprosessia, jolla turvattiin Säkylän sokeritehtaan jatko. 

Mennään ulos tappelemaan! Sokeritehtaan jatkon Palokangas nosti suurimmaksi voitokseen myös silloin, kun haastattelin vuorineuvosta Rauman kauppakamarin historiikkiin.

Palokangas junaili Lännen Tehtaiden toimitusjohtajana yhdistymisen kilpailija Cultorin (entinen Suomen Sokeri) kanssa. “Lännen Tehtaiden olisi ollut mahdoton jatkaa pitkään, sillä pahimmillaan annoimme markan omaa rahaa jokaisesta myydystä sokeripussista. Cultor sen sijaan teki isoa monopolivoittoa tuontisokerilla. Meille kotimainen raaka-aine maksoi kolme markkaa kilo, mutta Cultor sai raaka-aineen ulkomailta markalla ja myi samalla suljetun järjestelmän hinnalla kuin mekin”, paljasti Palokangas.

Palokangas neuvotteli hyvän sopimuksen, johon tuli maininta, että päätösten pitää olla yksimielisiä ja että tämä pykälä sitoo myös mahdollista uutta omistajaa. Tämä juristi Matti Mannerin laatima lisäpykälä liitettiin sopimukseen vain suomenkielisenä. 

Tämän vuoksi saattoi käydä niin, ettei Cultorin ostanut Danisco tiennyt Lännen Tehtaiden veto-oikeudesta. Danisco halusi lopettaa sokerintuotannon Suomesta kokonaan. Heillä oli tarpeeksi kiintiötä Tanskassa ja Saksassa. Turenki, Salo ja muut tehtaat menivät kiinni, mutta Säkylä jäi.

Kauppakamarin kirjassa Palokangas kertoi anekdootin aiheesta. Hän oli Cultor-ratkaisun jälkeen kansainvälisessä seminaarissa Latviassa suomalaisen elintarviketeollisuuden edustajana. Paikalla oli myös Daniscon johtaja.

“Kun kävin tälle tanskalaiselle esittäytymässä, hän tokaisi ”let’s go out and fight”. Mies oli siirtymässä eläkkeelle ja häntä harmitti kovasti, kun miljoonabonukset jäivät saamatta Säkylän tehtaan jatkaessa”, kertoi Palokangas.

Välejä ei toki selvitelty nyrkein seminaaripaikan takapihalla, mutta spontaani reaktio kertoo, että koville otti Tanskassa.

Lounaspöydässä keskustelimme nuoruuden suurista (maailman)tapahtumista, jotka jättivät vahvan muistijäljen ja vaikuttivat omaan uraan ja elämään myöhemmin. Kennedyn murhaa, Vietnamin sotaa, Prahan miehitystä ja vastaavia.

Vaikka kuinka mietin, en keksinyt mitään vastaavaa. Jälkikäteen ajatellen luin sanomalehdistä yllättävän pitkään lähinnä urheilusivut ja sarjakuvat. Siis yllättäen siihen nähden, että meikäläisestä tuli uutistoimittaja.

Mutta hyvä niin. Lapsuus ja nuoruus oli melko huoletonta aikaa. Lukio- ja yliopistovuosina ehti kyllä hankkia riittävän yleissivistyksen.

Suurimman säväyksen taisi tehdä, näin meidän kesken tunnustettuna, kun Yle alkoi näyttää Englannin liigaa suorina lähetyksinä. TV2 välitti vain toistakymmentä matsia vuodessa, joten niistä tuli odotettuja tapahtumia.

Arvelen pystyväni antamaan jopa päivämäärän. 26.3. 1972. Aulis Virtanen selosti ottelua, jossa Leeds ryöpytti hallitsevan mestarin Arsenalin maalein 3-0.

Kaivoin netistä esille koosteen ottelusta. Kotijoukkueella verkkarit, joiden selässä pelaajien nimet. Katsomo täynnä, kannatuslaulut raikuivat. Kovaa peliä. Rajusti rapatut miehet nousivat mutaisina ylös ja jatkoivat nilkuttaen pelaamista. Oli pakko, kun vain yhden vaihtopelaajan käyttö sallittiin.

Siitä lähtien Leeds United on ollut minun joukkueeni. Ja se lienee, monen mutkan kautta, suurin syy ja selitys ammatinvalintaani.

Mietin pariin kertaan, kehtaanko edellä kertomaani näin julkituoda. Kuulostaako naiivilta ja kaukaa haetulta? Pariin kertaan lykkäsin julkaisua.

Sitten kävin kuuntelemassa seniorikeskus Sagassa toimittaja Pasi Toivosen tarinointia. Raumalaislähtöinen Toivonen kertoi millaista oli työskennellä Ylen kirjeenvaihtajana Afrikassa.

Toivonen oli nappivalinta tehtävään. Hänellä oli pitkän tv-toimittajakokemuksen lisäksi vuosikymmenten historia toiminnasta afrikkalaisten kanssa ja heidän hyväkseen. Toivosesta tuli reilun kaupan aktiivi jo yliopistossa 1980-luvun alussa.

Toivonen aloitti pohjustuksensa kaukaa. Siitä, mistä kiinnostus Afrikkaan syntyi. Nimittäin Afrikan tähti -pelistä ja Tarzan-kirjoista.

Lankin takaa. Selostaja Risto Leino pyysi Radio Ramonan kommentaattoriksi. Vähän arastelin, kun “Ripan” kopin vakiovieraisiin kuuluvat entiset pelimiehet Ilkka Heikkinen, Otto Honkaheimo, Jari Torkki ja Heikki Kauhanen. Lupasin kuitenkin olla toistekin käytettävissä, jos ei tarvitse taktisia kuvioita yrittää kuulijoille avata.

Kyseisessä matsissa ainoa oma kasvatti pelaavassa kokoonpanossa oli ykkössentteri Antti Saarela. (Niklas Ylitalo ei päässyt vaihtopenkiltä jäälle kertaakaan, Onni Korkka oli mukana vain alkulämmittelyssä.)

Kun pintaa raaputtaa, ei kokonaiskuva ihan noin surkea ole. Kalle Ervasti ja Lenni Hämäläinen tulivat Lukkoon jo viisi vuotta sitten, B-junnuihin. He ovat kasvaneet liigatasolle Äijänsuolla.

Kapteeni Sebastian Repo liittyi Lukkoon vuonna 2019, Linus Nyman jo vuotta aikaisemmin. Nyman ei ole Liigassa muita joukkueita edustanut – ei myöskään toista kauttaan Raumalla kiekkoileva Tapparan kasvatti Jami Krannila.

Ulkomaalaisista Westerholmin kaksoset ovat Lukossa jo toista kertaa. Ilman koronaa he voisivat hyvinkin olla suomenmestareita vuosimallia 2020.

Kolumnin isossa kuvassa Mika Honkasen jäljennös Elin Danielson-Gambogin maalauksesta Tyttö ja kissat kesäisessä maisemassa.