Yleisess√§ saunassa satavuotiaan kanssa!ūüáęūüáģ

Istuimme satavuotiaan kanssa saunan lauteille. Käsissämme karjalanpiirakat ja korkeajalkaisissa herraväestä väkevämpää. Juhlan kunniaksi, kerrankos sitä nyt sata vuotta.

Laskimme löylyä ja vaihdoimme sanan sieltä, toisen täältä. Sen mitä nyt suupalteilta suomalaisilta irtoaa. Puhuin säästä ja satavuotias tiesi, että meille suomalaisille se ei ole small talkia se.

Vallitsevasta säästä suomalaisen on helppo siirtyä seuraaviin aiheisiin. Jaoimme järvet ja metsät, joihin on vielä viiva vetämättä. Piirsimme ilmaan rannikkoseutujen läpitunkevan tuulen ja sisämaan sateiset sunnuntaiaamut. Joutsenet ja kurkiaurat, latomeret ja mustikkamaat. Höyryn, joka nousee hengityksestä paukkupakkasilla.

Pidättäydyimme puhumasta taloudesta ja politiikasta. Ne vaihtelevat maailman ja ajan mukana, ruisleipä on ja pysyy. Nyökkäsin, saunassa sielu lepää eikä sinne suru ja murheet sovi.

Sata vuotta sitten, satavuotias sanoi, sisu piti meidät sinivalkoisena. Kuvaillaan kuinka miehet ja naiset syöksyivät sotaan rohkeina. Unohdetaan se, miten paljon he pelkäsivät päivästä ja yöstä toiseen, mutta siitä huolimatta antoivat kaikkensa. Se jos mikä, tekee heidän rohkeudestaan ja teoistaan vielä suurempaa.

Satavuotias käänsi kiulun ja kauhan, suuntasi suihkun kautta Linnan juhliin. Karvalakin korvaläpät heiluivat vanhan sinisen Saab 92:n ratissa. Sillä on haettu tyttö juhannusyönä kokkoa katselemaan, käyty kotikylän kirkossa kääntämässä tyttö rouvaksi, menty osastolle tulostamaan mukulat ja sillä kuljetaan vielä viimeiseen lepoon.

Katselin sinivalkoista satavuotiasta kulkupelissään. Sisulla se ajaa, kyynärpää avoimesta ikkunasta rehvaakkaasti roikkuen. Matkalla omiin juhliinsa, hyräillen Junnu Vainiota, pakkasesta vähät välittämättä. Liekö Pohjanmaalta vai Satakunnasta? On mennyt vuosien saatossa lajit sopivasti sekaisin ja tultu suvaitsevaisiksi.

Satavuotias Suomi. Ei vettä, rantaa rakkaampaa!